sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Kotona ehtii olla talvellakin

Miksi, oi miksi ei ole vielä sopivasti lämmin?! Oon odottanut koko kesäkuun, että tulisi lämmin. En tykkää yhtään tällaisesta kesästä. Edes viisi astetta lämpimämpi olisi kiva. Kivempi olisi kymmenen astetta lämpimämpi sää. Mutta aina vaan on koleaa. En itse hirveästi halua uida näin kylmässä ilman saunaa, joten uinnit on jääneet meiltä vähiin. Juhannuksena oli ihanan lämmin, joten käväistiin uimassa. Totuttuun tapaansa Sera louskutti rantavedessä ja tuli kerran tai pari pienelle uintilenkille. Nasta taas riehui vesilelun kanssa ja nouti sitä, paitsi jos se meni liian syvälle. Vain pienen uintilenkin voi tehdä, mutta ei liian syvälle, koska siellähän saattaa vaikka vaania HAI! Yrsa taas seurasi Nastan palloriehumista ja vesileikkejä ja päätti, että hänkin osaa uida. Niinpä se vain käveli veteen, ui luokseni ja ympäri ja takaisin rannalle. Reipas koiralaps! Vesi taisi olla pennulle kuitenkin vähän järkyttävän kylmää, sillä loppuajan Yrsa seisoi rantevedessä ja haukkui vauvaäänellään muille. 







Uinnin ja muun riehumisen jälkeen luonnollisesti väsyttää hirveästi, ja niin kävi meidänkin koirille. Uintireissun lisäksi juhannusviikonloppuna koiria väsytti Ranja-russeli, sekä päivän verran pari muutakin seniorirusselia. Väsymys on taattu, kun pitää a) vahtia kaikkia, b) leikkiä kaikkien kanssa tai c) vahtia lastaan.

Noloa! Mummi lämpeni pennulle!



Juhannuksen jälkeen lähdettiin mökille Kolin tuntumaan, tarkemmin sanottuna Käränkälammen rannalle. Kierrettiin veljeni kanssa pieni Käränkävaaran polku, joka on vain noin kolmisen kilsaa pitkä, mutta tulimme latupohjaa takaisin, joten yhteensä kiersimme noin viiden-kuuden kilometrin kierroksen. Nousua ja laskua siinä olikin sitten kilometrien sijaan, mutta kuitenkin sopivasti. Otin mukaan Seran ja Nastan, Yrsa jäi mökille hengailemaan juurikin noiden nousujen ja laskujen takia, jotka Kolin seutuvilla saattavat olla hyvinkin kivikkoisia. En halunnut ottaa riskiä, että Yrsa palaa reissulta jalka katkenneena. Itikoita Käränkävaaran päällä oli ihan julmetusti, mutta näkymät kyllä korvasivat osan kärsimyksestä. Kyllä vain kesäinen järvimaisema on kaunis, kauneinta mitä voi olla!





...meanwhile at the cottage...

Vaelluksen jälkeinen väsymys

Heti mökkireissun jälkeen lähdettiinkin sitten kohti Mikkeliä, sillä Nastalle oli perjantaiksi varattu osteopaatti. Osteopaatti Hanna Kivinen tarkasti ensin Nastan liikkeet ulkona, ja sitten mentiin hoitohuoneeseen. Liikkeet kuulemma näyttivät hyviltä ja ilmavilta. Ensin Hanna tarkasti Nastan seisonnan ja totesi, että Nape nojaa hieman oikealle takajalalleen. Sitten taivuteltiin kaulaa, ja huomattiin, että oikealle päin pää ei käänny ihan yhtä notkeasti kuin vasemmalle, huomasin eron itsekin. Hanna etsi niskasta juminikaman, joka oli nikama numero neljä, ja teki jotain. Se jotain sai Napetin pilkkimään ja ottamaan taas sen nautiskelevan höntin ilmeen naamalleen. Mutta yllätysyllätys - jotain auttoi, sillä Napen pää kääntyi käsittelyn jälkeen ihan yhtä paljon sekä oikealle että vasemmalle! Sitten siirryttiin rankaan. Nape kellistettiin matolle ja todettiin, että oikea puoli ei ollut juurikaan hoidon tarpeessa, joten kiepsautettiin nautiskelija ympäri ja hoidettiin vasen puoli. Noin yleisesti lantionpohjan lihakset ja kudokset olivat hieman kireänä, joten niihin Nasta sai taas sitä kuuluisaa jotakin. Näin mistään tietämättömän silmään näytti siltä, kuin Hanna olisi vain pidellyt kättään hoidettavan alueen päällä, mutta ilmeisesti (heh :D) hoidossa muutakin tapahtuu. Joka tapauksessa pienet kireydet saatiin pois ja lopputsekkauksessa Nasta seisoi suorassa, eikä siis enää nojannut oikealle. Kaiken kaikkiaan Nasta oli Hannan mielestä pentujen jälkeen tosi hyvässä kunnossa, ja jos haluaisin nopeuttaa selän lihasten palautumista (reidet ja olat kuulemma hyvin palautuneet), niin doboilu voisi olla apu siihen. Hanna oli sitä mieltä, että Nastalle riittänee osteopaatin tsekkaus noin kerran vuodessa, kun käy säännöllisesti fyssarillakin. Kiva kuulla, että Napetti on hyvässä kunnossa! 

Näin notkeena kelpaa kurittaa lapsosta!

Auttakaa, äiti on kauhee :( 

Mikkelin mustuaiset
Eilen lauantaina käytiin Päivin kanssa Jyväskylässä tsekkaamassa vähän MM-karsintoja, kun tuo Mikkeli niin lähellä Jyväskylää on. Maksien eka rata mentiin katsomaan ja tietenkin osteltiin koirille kaikkea kivaa. Minä ostelin tällä kertaa vain pennulle, ja ostokset (ainakin osa!) osuivat ihan nappiin: joustonarupallo, jossa on lampaankarvaa ympärillä, oli Yrsan mielestä ihan huippu! Sitä on kiva repiä ja se on kiva varastaa. Jes! Yrsalla ja mullahan on ollut sellainen "ongelma" (voiko se olla ongelma, kun pentu on noin pieni...), että Yrsa on niin ahne, että ei kiinnostu lelusta, jos namiakin olisi tiedossa. Tuota karvalelua Yrsa kuitenkin riepotti, vaikka taskussa oli namiakin, ja Yrsa sen tiesi, kun oli juuri nameja sieltä saanut. Ostin myös toisen tuollaisen karvalelun ja Yrsalle oman aksahihnan, jota se saa repiä mielensä kyllyydestä. Se kun olisi halukas repimään tuota omaa hihnaansa lenkillä... Jospa me saataisiin näistä palikoista rakennettua leikkivä ja repivä Yrsa!

Viikon päästä Maple Yard -leirille, kahden viikon päästä Mikkeliin kisaamaan, kolmen viikon päästä Ilosaarirokkiin (mulle 20-vuotis juhlavuosi! Ajatelkaa!), neljän viikon päästä taas Mikkeliin agilityyn. Siinäpä onkin heinäkuulle suunnitelmia! Tarkoituksena vielä olisi, että ehtisin käydä Lappeenrannassa koirien kanssa heinäkuun aikana. Ehkä ennen ensimmäistä Mikkelin-reissua. Mutta kuten sanottu, kotona ehtii olla talvellakin!

Loppukevennyksenä Nastan juhannushepuli ja juhannusväsy:




maanantai 22. kesäkuuta 2015

Yrsalla on kaveri

Yrsa on saanut ikioman kaverin! Ei siis mikään ainainen Nape-äiskän harrastusten kautta tutuksi tullut koira, tai omistajan sukulaisten hurtta, vaan ihan oma kaveri! Yrsa on uuden Riena-kaverinsa kanssa samalla luokalla pentukoulussa. Ne kävivät torstaina leikkimässä ihan kahdestaan. Leikit sujuivat kivasti, vaikka pennuilla onkin jo jonkinmoinen kokoero. Yrsa on tositositosi epävarman mittauksen mukaan ollut reilu viikko sitten noin 34 senttiä korkea, ja Riena oli kymmenisen senttiä pienempi. Hienosti Riena taisteli Yrsan kanssa ja hyökkäili sen kimppuun. Sisukas pikku sheltti! Kaikki alla olevat kuvat on ottanut Anniina Korjus. 


Tuijotuskisa


Ihana Yrmy!




sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Aihetta juhlaan

Paljon on taas ehtinyt tapahtua sitten viime postauksen. Aloitanpa vaikkapa ihan kronologisesti kertomisen: 

Nasta meinasi kuolla, mutta ei sitten kuollutkaan. Juhlan aihe nro 1! No, ei se kuolema lähellä ollut, mutta ei kyllä kaukanakaan, kuulemma. Imuroin tuossa männä viikolla autoa etupihalla, koirat hengailivat takapihan puolella. Nasta näytti monta kertaa siltä, että tulee aidasta yli. Ehdin kieltää sitä peräti kahdesti ennen kuin se hyppäsi etupihalle. Murahdin, ja se hyppäsi takaisin. Jatkoin imurointia, kunnes kuulin Yrsan kiljuvan. Käännyin katsomaan, ja siellähän Nape-ressu roikkui aidassa nivusistaan, eikä päässyt suuntaan tai toiseen. A-P-U-A! Tiputin imurin niille sijoilleen ja tein varmasti Suomen ennätyksen 15 metrin takapihajuoksussa (eikun etupihajuoksussa!), kun juoksin Nastan luo. Juoksumatkalla ehdin vain ajatella, että nosta, anni, suoraan ylöspäin, että aidan kärjet tulevat takaisin ulos samoista rei'istä. Nostin Napen varovasti ylös ja laskin suoraan nurmikolle ja käänsin selälleen vaurioiden tarkastusta varten. Kädet täristen kääntelin Napen karvoja sivuun etsien jotain kamalaa. Kuin ihmeen kaupalla Napen toisessa nivusessa oli vain parin sentin pituinen naarmu, ei edes haavaa! Vertakaan ei siis tullut. Huhhuh. Ja siinä naarmua ihmetellessäni Yrsa ilmestyi viereeni. Siis etupihalle. Tuli varmaankin aidan ali, kun eihän se yli pääse noista 110 cm aidoista. Näiden aitojen piti olla pentuvarmat! Tiina jo sanoi, että ymmärränkö nyt, miksi heillä on 2,5 m aidat tontin ympärillä...No joo. Ymmärrän. Olisin kyllä Nape hei vähemmästäkin ymmärtänyt, ei tarviis sydänkohtausta järjestää.

"Tästä se roikku!", kertoo järkyttynyt koirakaveri

Kauhukaksikko

Juhlan aihe nro 2 olkoon agilityn SM-kisat ja PoKSin medijoukkueen hieno menestys siellä. Koirakot tekivät sellaisia ratoja, että niillä sijoituttiin joukkuekisassa sijalle 11! Minä olen tietenkin koko viikonlopun seurannut kisoja livestreamista, ja niin on Yrsakin. Viime ja toissa vuonna seurattiin Napen kanssa MM-karsintoja ja itse MM-kisoja livestreamista (viime vuonna ei tainnut kyllä olla streamia MM-kisoista?), ja sehän oppi kivasti, kun noustiin kolmosiin ja alettiin tehdä tulostakin. Nyt oli Yrsan vuoro imeä oppia siis. 


Mulle tuli kauhea agilityinto noiden kisojen katselusta, enkä pääse kisaamaan vasta kun heinäkuussa! Kisoja ei yksinkertaisesti ole järkevän matkan päässä sitä ennen. No, lohdutukseksi tokoilin taas Napen kanssa, koska se (tai Yrsa?) oli tuonut noutokapulan takahuoneesta. Ja mitä kummaa, sehän noutaa (juhlan aihe nro 3!)! Ei innokkaasti, mutta hetsaamalla näköjään into nousee! Oho!



Juhlan aihe (nro 4!) on myös se, että olen vihdoin saanut pihalle niiiiin muodikkaan kuormalavoista tehdyn soffan. Se on humanistin taidoilla taputeltu, eli toisin sanoen siinä on lavoja päällekkäin, lavojen päällä patjat, patjojen päällä matot ja mattojen päällä tyynyjä. Tässä Yrsa näyttää, miten kesäolkkarin soffalla lekotellaan. 


Juhlan aihe nro 5 (ja ehkä tärkein juhlan aihe!) on Seppå-mummin synttäri. Se on tänään. Mummi tulee virallisesti mummuikään, kun 8 vuotta tulee täyteen. Taiteilin koirille kakutkin. Ne olivat oikeasti grillimakkaraa, joka oli leikattu kolikoiksi. Sankarilla oli kaksi kerrosta makkaraa, juustomuruja, juustosta tehty kahdeksikko ja tuorepastaa (tomaatti-mozzarella-basilika-tortellineja). Juhlavierailla oli makkaroita vain yksi kerros, ja pelkkiä juustomuruja. Juhlan aihe nro 6 oli Yrsa, joka osasi ja malttoi odottaa vapautusta aika kauan! Niin kauan, että otin kuvan kakuista ja koirista yhdessä.




Vikassa kuvassa Yrsa on jo syönyt omat herkkunsa ja tuli toisten apajille. Se on kyllä ahne pentu! Kävin perjantaina hallilla tokoiluvuorolla, mutta leikitin vain Yrsaa. Otettiin vähän kahden pallon leikkiä, ja Yrsa innostui leikkimään ihan tosissaan (juhlan aihe nro 7)! Mulla ei ollut nameja mukana ollenkaan, se ehkä auttoi tuohon leikki-innon löytymiseen. Jos olen näyttänyt namit Yrsalle, sitä ei kiinnosta leikki ollenkaan. Siispä harjoittelemme leikkimistä ja tärkeitä asioita opettelemme aluksi namien kanssa. Kotipihassahan se leikkii ja murisee ja vetää lelua, mutta ei kaiketi osaa vielä ehkä yhdistää sitä temppupalkaksi. I'll be working on it. Yrsaa vähän ärsytti, kun Nasta sai tokoilla ulkona. Se riehui oven takana ja yritti tulla lasista läpi. Tai yritti ainakin katsella mitä ihmettä me tehdään. Ja kun laskin sen ulos tokoilun jälkeen, se hyökkäsi Nastan kimppuun. 

MITÄ TYÖ TEETTE!! MIEKI HALUUN!
Sellasta juhlan aihetta meillä. Entäs teillä? 

torstai 11. kesäkuuta 2015

Tuhma, tuhmempi, Nasta

Elo on ollut joillain hieman kuritonta, ja siksipä jotkut ovat joutuneet lenkillä hihnakuurille ja kotona erityisen käskytyksen alle. Ovista ei todellakaan rynnitä tai mennä ennen minua, ruoka tulee eteen lauman viimeisenä ja yhtään en suvaitse huonoa käytöstä, johon kuuluu mm. korvien katoaminen, Yrsan rökitys sata kertaa päivässä ja astumisyritykset, jotka siis kohdistuvat minuun, ei Yrsaan. Vaikea varmaan arvata, kuka täällä käyttäytyy noin huonosti! Nasta on selvästi palautunut pennuista, ja kaipaa nyt tekemistä. En ole yksinkertaisesti ehtinyt käydä treeneissä, joten pitänee varata vapaavuoroja nyt tälle ja ensi viikolle. Sitten omatkin kiireet helpottavat ja ehdin varmasti hallille treenivuorollakin. 

Ei oltu kukkapenkissä! Tai Yrsa oli, mutta en minä!

Nastan sikailu alkoi ottaa päähän ihan toden teolla, kun se yhtenä päivänä ei antautunut kiinni, vaan alkoi leikkiä hippasta. Lähdin itse tilanteesta pois, mutta se ryntäili luokse ja yritti näykkiä (!!) ohi mennessään. Oikein keskari pystyssä taas. Ja kun pentu jäi minusta jälkeen, se juoksi täysillä pentua kohti ja rynni sen kumoon. Ollaan taas parina päivänä siis linkattu, ja ihan Nastan takia. Ne tilanteet tulee niin yllättäen, etten ehdi edes kissaa sanoa. Vartin verran yritin saada Napea kiinni metsässä, mutta se vaan ryntäili ja oli kakkiainen. Nasta on kotonakin ollut vähän sika, ja niinpä ajattelin vähän tokoilla, että saisi tuota vähän edes käskyn alle. Tekemistähän se kaipaa, eikä se huono asia ole. Hienosti on tokoillessa koko ajan kuulolla, mitä nyt meinaa vähän keulia, ja sen takia hidastinkin kävelyä, että ei niin paljon edistäisi. Vasemmalle käännös on meidän murheenkryyni, ja sen huomaa tästä rennon letkeestä musavideostakin:


Nasta on nyt siis sikailunpoistokuurilla. Yrsa taas on autoonsiedätys- ja yksintekemiskuurilla. Ollaan käyty Yrpykän kanssa Sporttirekun pentukurssilla, sillä muuten ei varmaan olisi tullut tehtyä yhtään mitään Yrsan kanssa kaksin. Ihan hyvä että lähdettiin, olen saanut huomata, että Yrsa on äärimmäisen ahne, lähtee kenen mukaan vaan, eikä säiky vieraita paikkoja/ääniä/koiria. Putkea kokeiltiin jo ekalla kerralla, eikä se ollut Yrsalle juttu eikä mikään, olihan se kokeillut putkea myös kotona, ja täyspitkänä. Kurssin putki oli pentuystävällisesti ihan lyhyenä. Myös agiesteen tarjoamisen alkeita aloiteltiin, ja Yrsahan tajusi asian heti! Tuota alan kyllä sille opettaa heti kun se on vähän isompi. Nyt olkoon vielä pentu. 

Collien rotumääritelmästä: "korvat: noin kaksi kolmasosaa korvasta on pysty,
ylin kolmannes luonnostaan eteen- ja alaspäin taipuva."

Yrsalla on tosiaan autossa vielä melko paha olo. Se ei enää huuda autossa yksin ollessaan, mutta kuolaa tosi paljon, ja usein myös oksentaa. Sporttirekku treenaa Pärnävaaralla, jonne ajaa meiltä jonkun kymmenisen minuuttia. Matkoja kahdella treenikerralla on tullut yhteensä siis neljä, joista kolmella Yrsa on oksentanut. Eilen Pärnälle mennessä juuri kun saavuttiin hallin pihalle ja avasin takaluukun, se pumppasi oksennusta. Kotimatkalla kuolasi tosi paljon, mutta ei oksentanut. Otin sen autosta ulos ja se nuuskutteli onnellisena tuulta. Ensi viikolla on rokotukset, pitääpä kysyä olisiko jotain tuota pahoinvointia helpottamaan, kun autolla kuljetaan kuitenkin kesällä melko paljon ja pitkiäkin matkoja. 

Yrsa on päässyt tapaamaan naapurin Katin uutta pentua, Silkeä. Niillä oli alkujännityksen jälkeen tosi kivat leikit, enkä minä meinannut malttaa lähteä Yrsan pentukurssille ollenkaan! Kati teki hassun videonkin pentujen leikeistä:






Seppå pääsi taas kasvaneesta tukastaan eroon. Sitä leikityttää taas enemmän. Mummeli vain taitaa olla totaalisen jumissa. Pitää varata sillekin hieroja ja siihen asti hieroskella itse minkä osaan neuvojen perusteella. Muuten mummi voi mainiosti. Siitä on kiva olla Meean kanssa junnu-mummi-agilityssa, ja se on jo leikkinyt pennunkin kanssa enemmän. Sepån leikit vaan ovat vähän raisuja noin pienelle: läps naamaan tai kylkeen ja pentu on nurin. Tosin Nasta taitaa olla jälkikasvuaan kohtaan vieläkin rajumpi. 

Kisoja on suunnitteilla vasta heinäkuun alkupuolelle, kun mennään Mikkeliin. Niissä kisoissapa meillä onkin huippua kisaseuraa: Päivi ja Kuura nousivat tiistaina kolmosiin ja päästään kiertämään taas kisoja yhdessä! Mahtavaa tytöt! Nyt viikonloppuna olisi SM-kisat, mutta me ei siellä tänä vuonna olla. Seppå on eläköitynyt ja Nape sai lapsia. Yrsa on vähän liian nuori. Vakaa päätös on, että ensi vuonna ollaan siellä itsekin, ehkä jopa agilityvalioina, sillä Napetilla on mahdollisuus valioitua syksyllä. Aika kovan tavoitteen kyllä tähän kirjasin! Mutta ihan mahdollinen se on, jos miun ja Napen yhteistyö sujuu samaan malliin kuin ennen pentujakin. Ensi vuonna siis toivon mukaan SM-kisoihin, tänä vuonna kannustamme kisakatsomosta kotisohvalta sekä kaikkia PoKSin joukkueita (ja naapuriseurankin, tottakai!) että yksilökisaan lähteneitä Joensuulaisia. Tsemppiä!

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Valtakunnassa kaikki hyvin

Nasta kävi fyssarilla maanantaina, ja pääosin näytti (eli tuntui) oikein hyvältä. Hieman Nastalla oli viimeisten kylkiluiden kohdalla jumitusta, joka kuitenkin tuntui aukenevan melko kivasti. Tuo jumi johtuu fyssarin mukaan erittäin todennäköisesti pentujen tiineyden aikaisesta painosta, joka kohdistuu juuri tuohon kylkiluiden loppumiskohtaan. Toinen ihan urinaa aiheuttanut kohta löytyi SI-nivelen ympäriltä, joka tuntui fyssarin käsiin vielä hieman löysältä nivelsiteiden osalta. Koirat toipuvat synnytyksestä omaan tahtiinsa ja Napella on vielä tuo SI-nivelen ympärys toipumassa. Sekä kylkiluiden jumikohta sekä SI-nivelen ympärys olivat oikealta puolelta paineltaessa kipeämpiä, mikä johtuu todennäköisesti siitä, että Nasta ruukasi maata vasemmalla kyljellään ainakin ekan viikon ajan pentujen syntymän jälkeen ja niitä imettäessään, vaikka Tiina sitä miten yritti pakottaa toiselle kyljelle. Kylki on siis jäänyt hieman "ruttuun", kun taas vasen kylki on saanut "venyä" ollessaan alempi kylki. 

Pieni koirankouluttaja ja pieni koira



Muuten Nasta oli oikein hyvässä kunnossa olosuhteisiin nähden, mitä nyt on tosi kuiva ja vielä melko lihakseton. Ei pahoja jumeja. Oikeasta takareidestä löytyi joku mulju, joka mahdollisesti on jokin vanha revähdys-/venähdysvamma. En muista Nastan linkanneen takajalkaansa, joten kauhean iso venähdys ei ole fyssarinkaan mielestä voinut olla. Kyselin hieman pennustakin, että milloinka sitä voisi tuoda näytille ihan tottumismielessä, ja meinattiinkin sitten, että kun seuraavan kerran varaan Napelle (ja Seralle?) aikaa, voisin ottaa pennun tutustumaan. Seuraava kerta menee varmaan elokuulle, sillä ihan kesäkuun lopussa Nasta pääsee sinne osteopaatille Mikkeliin ja heinäkuussahan kaikki lomailevat. Fyssarimme Silja muuten kertoi, että Lieksaan on viime syksynä valmistunut kiropraktikko, siis eläinlääkäri, joka on kouluttautunut kiropraktikoksi ja hoitaa eläimiä kiropraktisesti (sanotaanko noin edes?!). Silja myös kertoi, että käytännössä osteopaatin ja kiropraktikon ero on koulukunnallinen, eikä kovinkaan suuri, joten sekin voisi olla Napelle sitten jatkossa hyvä, jos osteopaatilla löytyy jotain korjailtavaa enemmänkin. Ja onhan Lieksa noin sata kilometriä lähempänä kuin Mikkeli!

Nasta pelasti Okon lassielapsen hyökkäykseltä



Käväistiin myös hallilla, ja Yrsa teki siellä lähinnä odottamista siivekkeiden luona. Pari askelta pääsen etenemään, joten ihan hyvä eka kerta oli! Putkeen sain Yrsan vain kerran, vähän hankalaa kun tuollasen elohopean kanssa tuo putkiin tutustuminen yksin on! No, sehän on vasta kymmenviikkoinen, vielä ehtii. Nasta teki sylkkäriä radan osana ja itsenäisiä keppejä. Myös puomin kontaktia hiottiin, viimeksi mölleissä kun Nape tuli läpi kontaktista, maahan siis. Osaksi johtui varmasti lihasten puutteesta ja osaksi innosta. Keinu tehtiin kolme kertaa: ekalla kerralla se oli tosi hasardi, ja selkeästi Nastalle tuotti vaikeuksia pysyä keinun liikkeessä ja melkein lentokeinuhan siitä tulikin. Lihakset, into ja lihakset...! Kahdella seuraavalla toistolla keinu oli superhyvä. 





Videotakin hallilta olisi, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi siirtää kameralta noita pätkiä nettiin. Aksainto olisi kova, mutta pitää nyt malttaa, että Nastan lihakset ovat tarpeeksi hyvässä kunnossa. Fyssarikin kyseli kisasuunnitelmista, ja piti ihan hyvänä ajatusta, että heinäkuussa mentäisiin kisoihin. Yksittäiset kisat sitä ennenkään ei ole poissuljettu, koska Nastalla ei ollut suurempia jumeja ja peruskunto hyvä. Pitää katsella löytyisikö jostain läheltä vaikka iltakisoja, kun nuo viikonloput on kohta täynnä SM-kisoja, juhannusta ja MM-karsintoja. "Läheltä" tarkoittaa täällä itäisessä kolkassa siis suurin piirtein 300 km sädettä. Ei kiva!

"Armoa!"




Tänään on ollut Suuri Päivä Yrsan elämässä: Se pääsi ensimmäistä kertaa hyppäämään sohvalle omin avuin! En siis millään muotoa ole tästä innoissani, kun meillähän ei koirat saa olla sohvalla. Mutta siinä mielessä hienoa, että Yrsa-Yrpykkäinen on jo noin iso! Sunnuntaina, 10-viikkoispäivänä, punnitsinkin sen, ja se painoi tasan viisi kiloa. Iso pieni pentu!

mummi


En kiduttanu lastani!
Eilen käytiin veljen perheen luona koko kolmikon kanssa pyörällä. Menomatkalla Nasta ja Yrsa pääsivät pyöräkärriin, ja Seppå jolkotteli vieressä. Sera on niin helppo koira, kun se osaa luonnostaan jolkottaa nätisti pyörän kanssa ilman, että vaarana on kimppuun hyökkäävä lassie, joka yrittää nenäitsemurhaa tunkemalla jalkoihin tai pinnojen väliin. Arvaatteko, keneen viittaan näillä viime kesän muisteloihin perustuvilla sanavalinnoillani?! Heh! Sera yritti välillä peitsata, kun minun vauhti hiljeni liiaksi (raskasta on tuon kärrilastin kanssa ajella!), mutta sille on onneksi vahingossa tullut opetettua ravauskäsky, joka on hophop!, ja se toimi nytkin hyvin. 

Menomatkan alku oli melko äänekäs, kun arvata saattaa. Sekä Nasta että Yrsa esittivät ulisevia vastalauseitaan, mutta ne päättyivät melko pian. Takaisin lähtiessäni ajattelin helppouden vuoksi jolkotuttaa Seran myös paluumatkan, mutta se vaikutti niin väsyneeltä, että vaihdoin isojen paikkaa. Seppå kärriin ja Nape kokeilemaan juoksemista. Ajatus pyörän "vieressä" juoksevasta Nastasta pelotti vähän. Ja ajatus kaatumisestakin pelotti vähän. Saatikka ajatus siitä, että kärrykin heilahtaisi jopa kumoon, ja siellä matkustavat pentu ja vanhus saisivat elinikäisiä traumoja. Yllätys olikin suuri, kun Nasta kahden kunnon "EI!"n (ja iiiiihan pienoisen hihnakuristamisen) jälkeen ravasi kauniisti koko matkan. Ja mikä mukavinta, kärrissä oli ihan hiljaista - Seraa varmasti ahdisti olla niiiiiin lähellä pentua, ja pentu ei uskaltanut möykätä kun mummoauktoriteetti oli niin lähellä. Win-win -situation, siis mulle: Nape osaa nyt ravata pyörän vieressä hienosti ja kärryssä matkataan nykyään hiljaa (riippuen kärrin sisällöstä). Jee!

Puutarhuri työssään




Nyt suunnitelmissa on käydä joku päivä vähän kaupungilla pyörimässä pennun kanssa, että tottuisi kaikenlaiseen menoon. Pyöräily rantaa pitkin kirkon taakse jouteolemaan on suunnitelmissa. Pitää katsoa, kuka pääsee jolkottelemaan, vai jätänkö mummelin kotiin. En kyllä raaskisi! Jos on tosi kuuma, niin en kyllä viitsisi kumpaakaan isoa jolkotuttaa pyörän vierellä. Voishan sitä tietysti taluttaa pyörää ja ottaa koirat (=pennun) kyytiin vain silloin, kun se ei jaksa kävellä. Sääennuste kyllä näyttää tällä hetkellä niin surkealta, ettei kaupungillakaan varmaan paljon ole ihmisiä totuttelua varten. Ehkä perjantaina voisi käväistä katselemassa huudeja. Kai täältä mökistä on joskus johonkin liikuttava!