sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Niin lähellä...

Taaaaaaas oltiin niin lähellä saavuttaa tuplanolla! Mutta ei saavutettu. Lappeenrannassa kisattiin neljä rataa, joista viimeinen meni kyllä ihan hyväntekeväisyyteen. Olo oli edellisillan valvomisen takia tosi väsynyt, ja neljää rataa ei usein tule kisattua. 

Ekalla radalla katselin ennen omaa vuoroa (olin toisiksi viimeinen lähtijä) muita koirakoita, ja kaksi koiraa bongasi putken, joka ei ilmiselvästi ollut käynyt ohjaajien mielessäkään bongattavaksi. Ei minunkaan, mutta kun eka koira sinne pujahti, kävi mielessä kylmä ajatus, että ottaakohan Nastakin tuon putken... En kuitenkaan muuttanut ohjaussuunnitelmaani. Käskytystä olisin voinut muuttaa - ja pitäisi muuttaa muutenkin - sillä keppikäsky mulla on "kepi" ja putkikäsky "läpi". Miten samalta ne kuulostaa? No ihan samalta! Oonkin nyt tiukoissa paikoissa treeneissä sanonut kepeille "kekekeke", putki on edelleen "läpi". On auttanut. Nyt se ei jotenkin tullut mieleen, joten putkeenhan se Nape mennä sujahti! Muuten rata oli hirmu hyvää menoa. Hyvä Nape! 


Kaikki radat olivat profiileiltaan tosi kivoja, juostavia ratoja. Ei pahoja paikkoja. Jopa hitusen helppoja. Tuomarina oli Hilpi Yli-Jaskari. Toiselle radalle oli kiva lähteä ekan radan sujuvan radan jälkeen. Nollalla tultiin maaliin ja yllätys oli iso, kun tultiin toiseksi! Nasta jätti taakseen bortsuja ja kelpieitäkin, on se kyllä ihan nopee tapaus kun hyvin sujuu! Voittaja sai SERTin ja valioitui. Meiltä se ei sertiä vienyt, sillä vika serti voidaan ottaa vastaan vasta kuukauden päästä. Toivottavasti meidän hyvä flow jatkuu sinne asti!


Kolmannelta radalta vähän odotin nollaa, sillä profiili oli taas sujuva ja meille sopiva. Nollaa tehtiinkin ihan viime metreille saakka, kunnes Nasta ihan oudosti lopetti kepit kahdeksanteen väliin. Meitä ennen ainakin viisi koirakkoa (myös ns. tulosvarmoja koirakoita!) oli tehnyt tismalleen saman, yksi ei oikein päässyt siitä kasivälistä sitten yli ollenkaan. Arvoitukseksi jää, oliko välikössä jotain outoa, paistoiko valo oudosti (ei nähdäkseni?!) vai mikä sai koirat jättämään kepit kesken. Masennuin välittömästi, sillä meidän meno on nyt niin sujuvaa, eikä se tupla oikeasti olisi mikään mahdottomuus. Eikä se varmaan tulevaisuudessakaan ole, mutta harmittaa, sillä joudun odottamaan seuraavia kisoja kuukauden. En pääse piirinmestaruuksiinkaan, sillä olemme reissussa. Aion parantaa aksamasennuksen syvällä rusketuksella :P Tässä tuo harmittava vitosrata.


Vika rata olisi myös videolla - ainakin osittain - mutta en sitä tähän laita, kun kuvaajalle tuli vähän kiire ja kamera jäi väärin päin. Kuva on siis pystysuorassa, eikä radassakaan ole nähtävää, kun väsy iski eikä pää enää jaksanut. Lopputulema taisi olla ainakin 15 virhepistettä, ellei enemmänkin! Alla kuvia tämän aamun lenkiltä Lappeenrannasta. Mukana Ypyn ja Napen kanssa Ranja.







Kotimatkalla pysähdyttiin nopeasti mökillä pistäytymään. Nape ja Yrsa kirmasivat pitkin peltoja ja kiivettiin sitten vielä kalliolle ottamaan pari kuvaa. Ihana syyssää ja aurinko! Kunpa ei koskaan tulisi pimeetä ja märkää ja rapaista. Eikä pakkasta. Tai maksimissaan joku viitisen astetta. Kesääää.... Tule takaisin! 







Ainiin! Kaikista kultaisin koira Nasta täyttää tänään neljä vuotta! Jaakollakin on synttärit. Taidetaan juhlia tätä saunomisella ja yhdellä ylimääräisellä broilerin kaulalla. Nastalle siis. Ihmiset nauttivat limpparia.

Kultapossukerhon jäsenet

tiistai 22. syyskuuta 2015

Yrsa tilastoina

Yrsa-Ulpukka, tuttavien kesken Yrsa, Urpu, Ypy tahi Ursula. Syntynyt 22.3.2015 ehkä viidentenä tai kuudentena pentuna. Tänään täynnä puoli vuotta tuhmaa elämää! Korkeus noin 51 cm ja paino aika tarkalleen 12,6 kg. Tuhottuja esineitä lukematon määrä. Äitikoiran ja omistajan pinna katkaistu liian monta kertaa. Mummikoiraa härnätty useasti. Turpaan saatu äitikoiralta liian harvoin. Omistajalta suhteellisen usein (henkisesti!). Laumasta häädetty ei kertaakaan, yritetty kyllä sata kertaa. Ruokaa varastettu kädestä noin kymmenen kertaa. Niska-pers-otteella heitetty pöydältä neljä kertaa. Havaittu kaivamassa kukkapenkkiä lukemattomia kertoja. Miellyttämisenhalua: ei juurikaan.

4 vko (c) Tea Lemmetyinen

4 vko (c) Tea Lemmetyinen

5 vko (c) Suvi Lehto

Kotimatkalle lähdössä, 7 vko
erikoiset nukkuma-asennot osa 1
erikoiset nukkuma-asennot osa 2




Tänään, 6 kk
6 kk

Äiti ja tytär

Söpöliinit sipuliinit
Ja sitten niitä tuhoja, ettei totuus unohtuisi...

puolivuotispäivän tappelun tulokset

Ylh. vas.: kampa, piikkimaton sisukset, kaukosäädin,
Annin juhlakenkä, Anni, Jaakon crocsi, keikkalippu. 

synttärikortti

Jaakon uusi vasemman jalan kenkä. Nykyään entinen.

Tuhminta pentua toivottu: ymmärtämättömyyttäni. Varokaa mitä toivotte.

maanantai 21. syyskuuta 2015

Neljä

Mikkelissä sujui huikeen hyvin. Nasta on niin huippu lassie! Nyt vaan jää nähtäväksi, oliko menestys tuuria vai taitoa - ollaanko takaisin samalla aaltopituudella ja siinä tilassa, missä oltiin ennen tiineyttä, vai oliko tämä kaikki tuuria ja sattumaa. 

Nastalle siis Mikkelin aksoista kaksi nollaa (ei tupla) sijoilla 3. ja 5. ja yksi HYL, jonka olisi ohjaamisella saanut taiottua triplanollaksi. Niinkin vaikeeta tämä aksa joskus on!

Editoinnista ja kuvaamisesta (ja matkaseurasta!) kiitos käly-Sannalle, jonka epäilen olevan meidän uusi jäniksenkäpälä ja onnenapila. Tai sitten kaikki johtui miun uusista kompressiosukista. Taidollahan tässä ei ole osaa eikä arpaa! ;)





Nollia on nyt kasassa neljä. Ei tuplaa, ei voittoa. Mutta aikaa on reilusti. 

perjantai 18. syyskuuta 2015

Hyviä ja ihan hyviä uutisia

Agilityliitto on vihdoin julkaissut kauden 2015-2016 Top Teamiin päässeet. No, ei päästy Napen kanssa, mutta ollaan ekalla varasijalla. Jos viime vuoden kertomuksiin on uskomista, niin meillä saattaa olla ihan hyvät tsäänssit nousta tiimiin mukaan. Käytiin siis tuossa elokuun lopussa TopTeamin näyttökokeessa Turussa (asti!! Kaikkee sitä agilityn takia...). Näyttökoe meni oikein mukavasti, Nape ei esimerkiksi räiskinyt yhtään rimaa radalla! Se ei ihan parasta teräänsä näyttänyt, vaan kulki radalla hillityn vieraskoreasti. En tiedä, olisko se normaalilla raivohullulla menollakaan suoraan tiimiin mukaan päässyt. Loppukeskustelussa valmentajat nimittäin sanoivat, että he toivovat tiimiläisten olevan ensi kesänä MM-karsinnoissa ja mahdollisimman monen myös maajoukkueessa. Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin ei edes tuollainen superlassie ehkä ihan bortsujen ja kelpieiden aikoihin pääse. Mutta kyllähän ne meissä potentiaalia näkivät, kun kerta ekaksi varakoirakoksi päästiin! Pohjois-Karjalasta ei päässyt muitakaan näyttöjen perusteella. Tuossa alla molemmat meidän vedot. Sama rata juostiin kaksi kertaa läpi ja aikaa otettiin molemmista. Meidän radoissa oli eroa muistaakseni 0,16 sekuntia - yksi valmentajista totesikin radan jälkeen että tarkkaa työtä! Tosin tuo toinen rata olisi varmaan ollut nopeampi kuin ensimmäinen, jos sille ei olisi tullut tuota kieltoa. Linkkeinä nyt, kun eivät taas suostu näkymään haussa...

Eka yritys

Toinen yritys

Nuo olivat siis hyvät uutiset. Sitten ihan hyviin uutisiin: Sera ei ole vielä kuolemassa! Ei se kyllä ihan elämänsä kunnossakaan ole. Sain Sepsulille ajan tohtorille eiliselle, se kun lakkasi käyttämästä jalkaansa sunnuntaina Mertalammen lenkin jälkeen. Maanantaina ja tiistaina oli taas ihan normaali, kunnes keskiviikkoaamuna taas piti jalkaa ilmassa. Keskiviikkona päivällä ja torstaina se oli taas ihan ok, mitä nyt melko jumisen oloinen. Jalka on joskus aiemminkin tehnyt stopin, mutta aina se on mennyt itsestään ohi. Serahan kuvattiin viime syksynä päästä varpaisiin ja löydettiin silloin se ylimääräinen lannenikama ja silta sen ja vikan oikean nikaman välissä. Ajattelin, että nyt ne nikamat ovat sitten painuneet lisää ydintä kohti, ja kohta koiralta lähtee jalat alta. Toisin sanoen olin siis varautunut pahimpaan, kun torstaina ajelin eläinlääkärin pihaan. Jalka oli puhdas (polvi, ranne, lonkka), mutta selässä silloittuma oli kasvanut aika runsaasti vuoden aikana. Viime vuonna en nimittäin itse sitä kunnolla erottanut kuvista, mutta nyt se näkyi kilometrin päähän. Tuo ärsyttävä silloittuma (nikaman sivussa ja päällä, työntyy siis ylöspäin) aiheuttaa kipua ja jumia alaselkään, joka jumahduttaa jalan. Koskee astua sillä. Ymmärrän täysin. Been there, done that, melkein ainakin. Lisäksi tutkitutin sydämen kesällä kuullun sivuäänen vuoksi. Sydän ei ole laajentunut, eli pelkkä sivuääni vielä kyseessä, ei vajaatoimintaa. Pieniä, siihen viittaavia oireita Seralla on välillä ollut, mutta vielä ei ole tarvetta lääkitykselle. Voi mummia, vanhuus ei tule yksin! Lääkkeenä tähän jalkahommaan saatiin kipulääkekuuri ja relaksanttia. Samaa kuin mullakin oli selkävaivaan. Ollaan samoilla pilleripurkeilla mummukan kanssa siis! Lisäksi pahimmat riehumiset olisi jo hyvä jättää pois, sillä ikää ja selkävaivaa on jo sen verran. Normaalit lenkit saa Sepsukin kuitenkin vielä tehdä. Hyvä niin! 

Mummu tainnutettuna

Krapula koittaa...

Mulla oli torstaina koirat mukana töissä (autossa), kun aika Seran tutkimuksiin oli heti työajan päättymisen jälkeen. Otin Yrsan moikkaamaan 17 äänekästä kakkosluokkalaista, ja sehän oli ainoastaan innoissaan. Se on kyllä huippu ja hassu tyyppi! Ja välillä inhottava. Kuten viime aikoina, kun se on tuhonnut kaikkea. Pitääkin ehkä koota kuvakollaasi sen tuhoamista asioista, tai tehdä vaikka päivitys tänne blogiin. Että muistaa sitten pentukuumeessa, mitä voi tapahtua. 

Yrsa ilakoi lasten keskellä
Sillä aikaa kun Sera heräili krapulaan autossa, käytiin hullulassieitten kanssa heittelemässä palloa laulurinteellä. Nasta haki palloa ja Yrsa Nastaa. En tajua miksei  Nape voi murahtaa kunnolla Yrsalle! Se raukka vaan antaa Yrsan purra jalkojaan ja roikkua kauluksessa. Ja kaulassa, korvissa, hännässä, kaikkialla, mihin nyt vaan voi tarttua! Napesta on tullut Nössö-Nape. <3 


sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Rento viikonloppu

Tänä viikonloppuna otettiin rennosti koko porukka. Eilen vain löhöiltiin - ehkä omistajan edellisillan tanhuista johtuen. Tänään käväistiin Mertalammella latupohjilla lenkkeilemässä, ja lähdettiin vahingossa pidempää reittiä kuin aluksi piti. Samoiltiin sitten jotain ihmeellisiä reittejä takaisin autolle päin, kunnes päästiin takaisin latupohjalle, jota pitkin aluksi käveltiin. Vaan ei se meidän reittimme kuin vajaa 10 kilometriä ollut. 5,5 kilometrin latulenkki piti kiertää, mutta mentiin vähän yli. Yrsa ei väsynyt yhtään. Tosi inhottavaa!












Kuvia tuli otettua muutama, ihan kameralla siis. Liian harvoin jaksan ottaa tuon pikkuisen kamerani mukaan. On niin kätevää, kun nykyään kännyköissä on ihan hyvät kamerat. Siihen tulee turvauduttua liian usein! 




Kaikki murmelit!

Kauhukaksikko

Yrsa 5,5 kk


Yrsa (ja Nastakin) kävi vähän agilityjuttuja tekemässä hallilla. Otin videollekin (pikkuoravatyyliin!), ja alussa Yrsa innostuukin lelusta, mutta sitten se menettää hohtonsa ja palkaksi kelpaa vain nami. Harjoiteltiin nyt kolmannen kerran tuon namitaskulelun käyttöä, ja nyt se taisi hokaista mistä on kyse! Kunhan saadaan vahvistettua namilelua, niin eiköhän siitä hyvä tule. Yrsa oli aluksi melkein hepulissa, koska sai katsella Napen tekemistä ennen omaa vuoroaan. Hieno kentän laidalla huutaja siitäkin vielä saadaan...ellei ole jo. On se. 




Ensi viikolle varaan mummikoiralle ajan lääkäriin. Se on vähän kipeä, mutta miksi ja mistä, se selvinnee ensi viikon aikana. Saa nähdä ehdinkö ensi viikollakaan omiin treeneihin - on taas superkiireinen viikko tulossa. Viikonlopuksi sitten Mikkeliin agilitaamaan. Loppukevennyksenä muistoja kesän alusta.



sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Kasvua ja kehitystä

Kisattiin Nastan kanssa oman seuran kisoissa eilen. Menestystä ei taaskaan herunut tulosrintamalla, mutta ai että miten tyytyväinen olen meidän kisasuorituksiin! Tai siis siihen, että yhtäkään rimaa ei rämistelty alas! Nape! Ihana Nape! Vire oli myös ihan hyvä, ainakin ekalla radalla. Toisella radalla meno oli jo vähän ulisevaa, ja vikalla radalla sordino oli poissa täysin ja meno sen mukaistakin. Kirjoitin Facebookiin, että kun kierrokset kasvaa, on jonkin toisen ilmeisesti pienennyttävä, ja Napella se on järki. Kierrokset ja järki kun eivät pysy samassa päässä! Pääosin kuitenkin olen tosi tyytyväinen viikonlopun ratoihin. Niistonkin tein vikalle radalle, vaikka Nasta on viime aikoina kierroksissaan niitä kieltänyt ihan urakalla. Ei vain malta ottaa estettä, vaan pyörähtää edessä ja lähtee sitten jatkamaan, vaikka itse en rynnisi kiireesti pois merkkauksesta. Ne onkin olleet tehotreenissä tällä viikolla ennen kisoja. Silti uskalsin tehdä vain yhden niiston. Muut niistokohdat yritin pyöräyttää peruspyörityksellä ja pääosin onnistuinkin.

Ekalla radalla meno oli vielä ihan hyvää, tuloksena keppienalotusvitonen. Jälkeen päin ajateltuna pakkovalssi alkuun ei ehkä ollut paras vaihtoehto, mutta tehty mikä tehty. Muuten hyvä ja lähes sujuva rata. Pakko kyllä sanoa, että Napella on kyllä hyvät kontaktit! Keinu voisi olla parempi, mutta nuo 2on2offit on kyllä mainiot. Vaikka itse sanonkin. 


Toiselta radalta saatiin tulokseksi hylätty, kun Nape hyppäsi puomin jälkeisen hypyn väärään suuntaan. Ehkä tuolla pyöräytyksellä oli osuutensa asiaan. Hmm. Rata oli muuten taas sujuva ja kiva. Paitsi että minä en juokse. Pitäisi varmaan ruveta harrastamaan juoksemista tuolla agilityradalla, niin saattaisi päästä tuloksiinkin joskus! Vika rata oli sen verran hölmöilyä (paitsi sujuva loppu), että siitä en edes videota taida laittaa. Tässä B-radan hylätty tulos:


Yrsa-Ulpukka on myös kasvanut ja kehittynyt, kuten Napen rimahommatkin. Lähes kaikki hampaat ovat vaihtuneet. Toinen yläkulmuri on vielä paikoillaan, ja vieressä kasvaa uusi hammas. Olen yrittänyt vetää hammasta irti narulelun kanssa, mutta tiukassa on. Toisen yläkulmurin sain irti noin, mutta tämä toinen jäkittää paikoillaan. Nastan kanssa kulmureiden irrottaminen oli helppoa, kun se repi niin mielellään ja hyvällä otteella leluja. Yrsakin repii ja kiskoo, mutta ei niin tiukalla otteella kuin Nape. Katsellaan vielä jonkin aikaa, ja jos ei irtoa, niin on mentävä ehkä poistattamaan se. 

Huomasin muuten, että Yrsa repii ja leikkii lelulla kotona, mutta ei oikein hallilla. Onko se ehdollistunut siihen, että hallilla saa ruokaa? Kotonakaan lelu ei kauhean hyvin kelpaa palkaksi tekemisestä, mutta kuitenkin enemmän kuin hallilla. Pitää ruveta leikkimään Yrsan kanssa hallilla. Joka päivä huomaan sata asiaa, joita pitäisi tuon pennun kanssa "ruveta tekemään", mutta koska en kirjoita niitä ylös (ja vain osan tänne blogiin), en koskaan muista sitten treenata niitä. Tuo leluhomma on kyllä sen verran iso ja tärkeä juttu mulle, että ehkä sen muistan. 

Yrsa on treenannut lähinnä peruuttamista mattokasan päälle (meinasi aina ensin mennä vinoon, ihan kuin sen oikea takajalka ei osaisi yhtä hyvin peruuttaa, toivottavasti se ei merkitse muuta kuin sitä, ettei oikea takajalka osaa yhtä hyvin peruuttaa kuin vasen), hyppyjen ottamista (siis naksuttelen sille hypyn tarjoamista) ja kuuntelemisen jaloa taitoa. Kun vapautan sitä ruoalle, sanon ensin hämysanoja ja epäsanoja kuten "joo", "kel", "sup" tai "jam" ja sen pitää kuunnella tarkkaan milloin tulee oikea vapautussana "jes". Hyvin osaa! Torstaina käytiin hallilla ja Yrsa sai tehdä putken ja kahden ei-linjassa olevan hypyn yhdistelmää. Katsokaapa, miten huonosti minä opetin sitä! Näin käy, kun treenaa yksin ja namin kanssa! Seuraa varoittava esimerkki :D




Onhan Yrsa kasvanut ja kehittynyt myös fyysisesti tuon henkisen kasvun ja oppimisen lisäksi! Se on nyt 24-viikkoisena (?) tasan 12 kiloa kevyt ja 49 cm korkea. Huomaa, että Yrsan korkeuskasvu ei ole nyt vauhdissa: sillä on aivan hirveästi energiaa kaikkeen muuhun! Se riehuu aamulenkillä, se riehuu päivällä, se riehuu illalla ja erityisen paljon kiusaa sekä Nastaa että Seppå-mummia. Hirmuinen rimpula se on. Ja pitkänenäinen. Ja tappeleekin. Perjantaiaamuna se nuuskutteli Seraa, ja yritti astua. Kerkesikin vähän. Sera murahti niin lähti karkuun. Sitten Nape toi mulle jotain lelua ja Yrsa tunki väliin - no mitäpä muuta siitä seuraisi kuin Nastan irvistelyä. Yrsapa irvisti takaisin, mihin Nasta vastasi isommalla eleellä, mihin Yrsa vastasi isommalla eleellä, mihin Nasta vastasi....jne jne saitte varmaan juonesta kiinni? Heitin Yrsan nurkkaan ja Nastan toiseen. Yrsa hyökkäsi myös minun käteeni. En oikein hyväksynyt sitä, joten otettiin mittaa toisistamme henkisellä tasolla. Yrsa yritti olla fyysinen, ja siitä on muistona mulla naarmu kaulassa. Leuasta solisluulle asti se minua raapaisi, sika, kun yritti rimpuilla. Sitten ärähdin ko-vas-ti, ja Yrsakin huomasi, että taitaa olla Anni tosissaan. Joskus saatamme Nastan kanssa olla pulassa tuon tuhmeliinin kanssa! Olen ehkä kirjoittanut tämän ennenkin, mutta itsellenihän minä sitä kuoppaa kaivoin, kun tuhminta Nastanpoikasta meille halusin...

Yrsa 5,5 kk

Nastan perusnenänlepuutus

Hän jäystää kaikkea!
Viikon päästä olisi kisat Varkaudessa, mutta me jätetään ne tällä kertaa väliin. Valitsin hieman toisenlaisen sosiaalisen tapahtuman, nimittäin Lehtiä Ilosaaressa -syysfestarit, joilla esiintyy Egotrippi. Ja Ukkosmaine. Ja joitakin muitakin, enpä vaan muista keitä, sillä noita kahta pääasiassa mennään katsomaan. Parin viikon päästä kuitenkin kisataan Mikkelissä ja siitä viikon päästä Lappeenrannassa. Yrsa tulee mukaan molempiin kisoihin, Seppå saattaa jäädä kotiin, en ole vielä ihan varma. Seppå on jo niin mummi, etten viitsi sitä turhan päiten roudata mukana. Ihan hyvin se kuitenkin porskuttaa lauman mukana vielä, mitä nyt on vähän jäykkis. Henkisesti ja fyysisesti. Seppå on vähän raihnainen. Mutta viisain se on aina.