perjantai 22. heinäkuuta 2016

Ryhtiliike

Huomasin tuossa jokunen aika sitten, etten ole tehnyt juuri mitään Yrsapennun keppien osaamisen eteen. Huhti-toukokuussa taisin tehdä 2by2-kepeillä peräti kaksi kertaa, ehkä kolme. No, sillä vauhdilla ei keppejä saada kuntoon kuin joskus kymmenen vuoden päästä. Mutta Yrsa onkin ehkä syntynyt onnellisten tähtien alla, sillä treenikaverillani oli 2by2-kepit kotona (kolme paria siis) ja hän oli lähdössä reissuun, joten sain lainata noita keppejä. Otin sitten ihan intensiivikurssin Urpulille. Joka päivä 5-8 minuutin sessio, ja tulosta alkoi syntyä. Aloitin 8.7. ja päätökseen päästiin tänään. Välissä oli neljän päivän Ilosaarirock-tauko, mutta muuten teimme ahkerasti joka päivä läksyjä. Vielä on paljon työtä edessä, mutta ollaan päästy tavoitteeseemme; kahteentoista keppiin! Minun oli myös vaihdettava kaverin kepit hallin kovempiin keppeihin, sillä Yrsa alkoi rynniä taipuisia keppejä päin, eikä sitten osannut hallilla keppejä, jotka eivät taipuneetkaan niin paljon. Nykyäänhän ollaan menossa taipuvaisempien keppien suuntaan myös kisakentillä, mutta halusin, että Yrsa pujottelee eikä rynni. Tässä keppikooste eiliseen saakka:
 
 
 
Eilen käytiin sitten vielä muutakin agilitya tekemässä illalla omassa ryhmässä Yrsan kanssa, kun on ollut vähän keppipainotteista tämä treenaaminen. Otettiin "radalle" keinu ja rengas, ja Yrsahan osasi nekin! Ihan ensimmäisellä kerralla tuli renkaan ohi, mutta muilla kerroilla ei enää. Onko mulla tosiaan käsissäni nyt sellainen pentuli, joka mahdollisesti ehkä saattaisi loppuvuodesta olla kisavalmis?! Jos mulle olisi niin esimerkiksi maaliskuussa sanottu, en todellakaan olisi uskonut. Eihän Yrsa vielä lähellekään kisavalmis nyt ole, sillä keinu, rengas ja kepit tarvitsevat tosi paljon vahvistusta. Yrsa on myös jonkin verran epävarma muissa halleissa, sillä ei olla hirveästi treenattu muualla. Nyt siis möllikisoja kiertämään tuon pikkupahan kanssa!
 
 
 
 
 
Tänään menin hallille mielessäni lähentää kahden kuuden kepin pätkien etäisyyttä mahdollisimman lähelle toisiaan. Yrsa etenikin aika kivasti (tässä menetelmässähän onkin ideana, että yhteen vaiheeseen ei jäädä munimaan pitkäksi aikaa), joten päätin kokeilla kahtatoista keppiä. Kepithän onnistuivat! Eivät heti ekalla toistolla, mutta heti toisella. Hyvä pentu! Nyt vaan paljon vahvistusta, etupalkkaa, kulmia, esteitä eteen ja taakse...Kaikkea. Kohta tuokin pieni osaa kepit oikeasti.
 
 
 
 
 
Viikon päästä mennään Kiteelle Villa Taivaannastaan Maple Yard -leirille. Sinne tulee Yrsan kolme siskoakin, kiva nähdä niitä pörriäisiä! Napekin pääsee sitten taas aksaamaan, tai ehkä jo ensi viikolla. Ollaan oltu ihan täysin tekemättä mitään (no okei, kerran tokoiltiin hallin pihalla viime viikolla), ja aika kova huuto autosta jo kuuluu kun Yrsa pääsee halliin ja Nasta ei. Voi tulla vähän hasardia menoa aluksi radoilla, mutta siitä se into tasaantuu. Omat kisat onkin kahden viikon päästä. Piirinmestaruuksiin ei päästä tänäkään vuonna, sillä ollaan työporukalla reissussa. Pitää antaa muillekin mahdollisuus ;)
 
 
Seppå-mummi ei ole voinut hirveän hyvin. Sillähän todettiin vuosi sitten sivuääni sydämessä, ja ell sanoi silloin, että seuraile oloa ja kuntoa, sillä sivuääni voi pahentua mummi- ja ukkikoirilla sydämen vajaatoiminnaksi. No, nyt Seralla on seuraavia oireita enemmän ja vähemmän: laihtuminen, lihasten köyhtyminen, yskiminen ja hengenahdistuskohtaukset varsinkin lenkillä/rasituksessa/helteellä ja yöllinen vaeltelu. Kunhan vien Yrsan lonkkakuviin reilun kuukauden päästä, pyydän samalla tutkimaan Seran sydämen kunnolla. En ole varma, tuleeko siltä myös öisin pissaa alle. Mummin ilmekin on vanhentunut aika kovasti viime aikoina. Nämä muutokset ja oireet alkoivat kevään lopulla, ja varsinkin tuo köhiminen ja ryystäminen rasituksessa on nyt pahentunut selvästi. Mummi levätköön nyt ja tutkitaan sitten kuukauden päästä kunnolla, kunhan meidän lääkäri palaa lomaltaan.
 
Ryhtiliike oli siis oikein onnistunut. Yrsan kohdalla siis. Muiden kanssahan me ollaan vaan löysäilty, mutta saahan niin kesällä tehdäkin!  Ja eihän mulla aika ja jaksaminen riittäskään Nastankin kanssa ryhtiliikkeen tekoon. Yksi kerrallaan, kiitos!


perjantai 8. heinäkuuta 2016

She's my favourite monster

Otsikoisesti laulaa joku bändi, joka soi Radio Rockilla. Oiskohan Reckless Love? Ja se lauluhan kertoo Yrsasta. Se on taas ollut ihan kamala, sillä se söi minun ensimmäisten ikinä optikolta ostamieni aurinkolasien sangat ihan paskaksi. Sain aikamoisen raivarin (jäi rysän päältä kiinni), jonka seurauksena Yrsa meni piiloon keittiön pöydän taakse, Sera melkein pyörtyi pelosta ja Nastakin vähän tärisi kun jännitti niin kovin. Ja sitten kun aattelin, että palautan tuon koiran Tiinalle tai lavastan pikkumustan kuoleman ikäväksi onnettomuudeksi, se teki kivasti rengasta hallilla (on ollut sille radan osana tosi vaikea!) ja tänään keppejä pihassa ihan superhienosti. Voi veljet. Elämä tuon koiran kanssa on kyllä yhtä vuoristorataa. 





Ihan vain muistutuksena ja huomautuksena kaikille niille, jotka (mustasta) koiranpennusta haaveilevat, että Yrsa on tähän mennessä (1 v 3 kk) tuhonnut ainakin seuraavat asiat:
1) aurinkolasit
2) kolme nahkakenkää, kaikki eri pareista
3) vyö
4) puinen kampa
5) virkattu pöllö 
6) kahdet nahkahanskat, kolmet neulotut
7) buranaliuska (tästä tuli kiva ripuli)
8) pilatesrulla osittain
9) viisi omaa leluaan
10) lukematon määrä kyniä
11) pari laskua (ikävä kyllä jo maksettuja)
12) Nastan valionarvodiplomi
13) lukematon määrä nenäliinoja (silputtuna lattialle, tietenkin)
14) kaukosäätimen paristokotelon kansi
15) piikkimaton sisuspatja
16) annin AINOAT juhlakengät, parin molemmat kengät tottakai
17) keikkalipun, onneksi viivakoodi säilyi lukukelpoisena
18) kukkapenkki
19) pihanurmikko osittain
20) lankakerä tai pari (muistatte varmaan sen hassun videon)
21) yksi lenkkari (Jaakon)
22) veljen lasten pikkuleluja lukematon määrä
23) lukematon määrä muovipulloja
24) juuri puutarhalta haettu noin metrinen paprikanvarsi
25) annin mielenterveys

Eikä tässä varmaan vielä edes ole kaikki, olen erittäin aktiivisesti yrittänyt unohtaa kaikki tuhot ja samaan aikaan ainakin yhtä aktiivisesti yrittänyt hokea ja toistaa Yrsan hyviä puolia. Kyllä sillä niitäkin on. Kyllä on. On. Se on esim. aika söpö.

tiistai 5. heinäkuuta 2016

No nyt on aksattu!

Nyt kun kaikki tärkeät kisat on ohi, on hyvä jäädä pienelle tauolle. Kisataukoa kestää heinäkuun loppuun, mutta treenailemassa varmasti käydään jonkin verran. Itseni tuntien ei kovin ahkerasti. Mutta mitäpä sitä on tullut tehtyä SM-kisojen jälkeen? No uitua, lorvittua ja vähän kisattukin on.


Molemmat kuvat (c) Miia Kierikki-Malinen
Aloitetaan Jussin Juoksuista, eli juhannuskisoista, jotka järjestettiin Savonlinnan Tanhuvaarassa upeissa maisemissa. Sielläpä en ohjannutkaan yhtään lassiekoiraa radalla, vaan pääsin lainakoirani Ranjan puikkoihin. Viimeksi on Ranjulin kanssa treenattu jouluna ja kisattu reilu vuosi sitten toukokuussa. Kummoista menestystä ei menty siis hakemaan, eikä sitä kyllä saatukaan :D Ihka ensimmäinen tulos kuitenkin tehtiin; 10 vp! Hieno rata oli jo se viimeinen, ja sanoinkin että jos kisat olisivat jatkuneet vielä kolmannen päivän verran, oltais me ehkä se nollakin tehty ;) Vähän ehkä kisarutiinien puutetta havaittavissa radoilla! Ranjan radat: 





Viikko juhannuksen jälkeen oli luvassa agilityn maajoukkuekarsinnat. Sinne mennessä oli jotenkin levollinen ja rento olo, ehkä siksi, että jotenkin aavistin, ettei me vielä tänä vuonna päästä maajoukkueeseen :D Kisapaikalla oli mukavaa, odottelu oli rentoa (vaikkei siellä saanutkaan pitää koiraa hiljaisena namilla, ja se ehkä vähän aiheutti eripuraa minun ja Napen välillä) ja ratakin sujui hyvin. Hypärillä tiputettiin kaksi rimaa (toinen Napen arviointivirhe ja toisen päällä joku käskytti koiraa putkeen...) ja agilityradalta saatiin hylätty. Olisi ollut kiva rata mennä, mutta hämmennyin Nastan keinun 4onista (joka ei edes ollut kontaktipinnalla), että jämähdin ja ohjasin koiran väärälle puolelle estettä. 

Kuva (c) Sirpa Saari



Kaikki kolme kuvaa (c) Roosa Tykkyläinen

Kaiken kaikkiaan oon tosi tyytyväinen Nastan hypäriin ja siihen, että mepäs oltiikin ainoat colliet koko kisassa! En tajua miksi lyhytkarvaisiakaan ei ollut ainuttakaan. Jospa he ovat tajunneet lajin realiteetit, eivätkä viitsi maksaa itseään kipeäksi siitä, että juoksevat radan tai osan siitä (hylkäyksestä heti ulos), eikä heillä joka tapauksessa ole mahdollisuuksia mm-joukkueeseen kun bortsut jyrää kaikki muut. Minä en ole sitä vielä tajunnut :D



Nyt on siis luvassa lomailua kisoista. Parin viikon päästä onkin taas ilosaarirock, sitten olisi ehkä yhdet kisat, jos jaksan ajella, ja sen jälkeen Maple Yard -leiri Kiteellä. Elokuun alussa on omat kisat, joissa kisaan Nastan ja Ranjan kanssa. Yrsa (ja toki Nastakin) käy treenaamassa kun jaksan ja siltä tuntuu. Yrsa on tehnyt hallilla nyt kolmesti keinua, ja se on kyllä mainio. Tällekään koiralle en osannut opettaa 4onia keinulle, kun tarjoaa perketti niin hienoa 2on2offia! Keppejäkin on vähän enemmän nyt otettu (eli peräti kolmesti kahden viikon sisällä!) ja viime torstaina Yrsa ensimmäisen kerran pujotteli keppejä, eikä vain rynninyt kujan läpi. Ehkä siitäkin vielä kunnon pujottelija tulee. Seppå ei taida päästä enää kuin hömpöttelemään, ei sen lihaksisto ihan kisakunnossa ole. Pientä silloin tällöin, niin pysyy mummi virkeänä. Tässä mummin vikan kisan kuvia, nämäkin Sirpa Saaren ottamia SM-joukkueradalta: 

Siis nauraako nuo ihmiset tuolla taustalla?! :D