Lähdettiin Nasse-possun kanssa hieman seikkailemaan suurkaupunkiin. Minulla oli lippu Apulannan "Kosto kaikista vuosista" -jäähallikeikalle Espooseen ostettuna, ja koska Napsu aloitti juoksunsa vajaata viikkoa aiemmin, pääsi se mukaan reissuun ns. panohommien vuoksi, kuten me ammattilaiset näitä juttuja kutsumme. Minua vähän jänskätti, miten Nape suhtautuu junamatkaan, kun se eka kerta ei ollut mitenkään menestys. Lainasin koirakaverilta pienen kevythäkin, ja lähdettiin matkaan. Nasta rauhoittuikin häkkiin ihan kivasti. Välillä toki piti ilmaista mielipide liian matalasta häkistä ja junan tärinästä, mutta muuten meno oli oikein maltillista ja hienoa. Katsokaa vaikka!
 |
| Rauhallisestikin matkustettiin |
 |
| EvilEye-Nasta kyllästyi häkin mataluuteen |
 |
| Välillä sai istua suorassakin! |
Päästiin hienosti Helsinkiin asti perille ja Nape käyttäytyi sielläkin kuin hieno kaupunkikoira konsanaan! Käveltiin asemalta ystäväni luo Kallioon, onneksi matka vei puiston läpi ja reitin varrelta löytyi lisäksi kolme ruohotupsua, joiden päälle saattoi lirauttaa. Kas kun maalaiskoira Nasta on tottunut tekemään tarpeensa metsään tai ruohikolle. Ystäväni luo päästyämme laitoimme hieman murua rinnan alle. Sen jälkeen Nape olikin valmista kauraa nukkumatin luo, oli se junamatka sen verran raskas kuitenkin pikku-Napen mieleen. Nasta jäi nukkumaan ja ihmiset lähtivät Barona-areenalle. Viimeksi olimme tuolla samaisella porukalla Apulannan keikalla vuonna 1995 tai 1996, eli 20 vuotta sitten! Mikään ei oo muuttunut, paitsi hiusten väri, joka meillä kaikilla oli silloin sininen tai vihreä. Tai raidallinen. Keikkakin oli taattua Apista höystettynä spesiaalimatskuilla, joita ei ehkä mihinkään vanhan Kerubin yläkertaan olisi saanut ympättyä. Tykkejä, vaijereita, jousisoittimia ja sen sellaista. Normisettii!
 |
| Kosto kaikista vuosista |
Aamulla lähdimme Meilahteen toisen ystäväni luo. Sattumoisin Napen veli Papu asuu ihan hänen naapurissaan, joten sovimme pikaiset treffit Nastan juoksuista huolimatta. Papu muistutti Nastaa ulkoisesti tosi paljon, mitä nyt oli tietenkin pojan raameilla varustettu. Ihana Papu! Nämä olivat siis Nastan ja Papun ensimmäiset treffit koskaan. Nasta ei oikein arvostanut Papun nuuskimisyrityksiä, jotka kohdistuivat tietenkin peräpäähän. Sen kummempia Papu ei Nastan tuoksusta ymmärtänyt, kunhan kiinnostui hajusta vähän ja merkkasi Napen pissat. Sovittiin, että ei-juoksuisena aikana yritetään treffata uudelleen, jospa päästäisiin juoksuttamaan siskoa ja veljeä vapaanakin sitten.
 |
| Nasta ja Papu |
 |
| Tuoksu vähän kiinnosti Papua... |
 |
| Helsingfors järnvägsstation och Nasta |
 |
| Spårassa istuttiin nätisti Annin jaloissa |
Matka jatkui raitiovaunulla - jo toinen matka siis tuolle päivälle ratikassa! - kohti rautatieasemaa. Nape ei ollut ratikassa millänsäkään, olihan tuo raidematkustus sille jo tuttua! Järnvägsstationilta otettiin lähijuna Mäntsälään Tiina-kasvattajan luo. Nyt junamatkassa ei ollut enää mitään ongelmia, vaan Nape nökötti koko matkan jaloissani. Vähän se läähätteli, mutta ei muuta. Nasta näyttikin Tiinalle heti aluksi parhaat puolensa, kun se Tiinaa iloisesti tervehdittyään päätti, että tälle päivälle matkustus saa muuten riittää, ja ampaisi kymmenen metrin päähän autosta seisomaan. Ei tullut kutsusta luokse, vaan se piti huijata olemattomalla namilla. Anteeks, Nape! Tiinan taskussa olleet namit ei sille kelvanneet. Hasuille päästyämme Tiina päästi koirat osissa moikkaamaan Nastaa. Winxille Nasta alistui heti; häntä pysyi alhaalla alkutervehdysten ajan. Muut olivat Napen mielestä ihan jees, varsinkin nuoremmat Ellu ja Trip. Mummilleen Vekille se vähän irvisteli, ja ihmeteltiin Tiinan kanssa, että on sillä pokkaa! Molla, ilopoliisi kun luonteeltaan on, yritti keskeyttää Nastan ja Tripin leikit, mutta Nastapa antoikin Mollalle takaisin! Siinä ne sitten vähän aikaa kyräilivät toisiaan. Minä lähdin parin mutkan jälkeen junaan ja Nasta jäi viikoksi panoreissulle. Tiinalta tuli jo kuva Tripistä ja Nastasta, uusista bestiksistä. Hyvinhän se siellä pärjää. Mutta silti täytyy myöntää, että vähän raastoi sydäntä jättää Nape Mäntsälään. Nyyh!
 |
| Kaverukset Trip ja Nasta |
Paljon uusia juttuja ehti siis Nasta viikonlopun aikana kokea, eikä ollut millänsäkään. Ja yksi iso uusi kokemus on ensi viikolle luvassa. Nyt Nasta on kuitenkin täysiverinen U.C.D. - Urban City Dog. Ja koska se on niin mahdottoman hyvä ja ihana, kuten Serakin, palkittiin Napetti Suomen Collieyhdistyksen Savo-Karjalan alaosaston colliekilpailussa vuoden 2014 parhaaksi agilitycollieksi! Sera oli tuossa kisassa kolmas. Hopealle tuli Napetin serkkupoika Late. On mulla vaan hurjan hyvät lassiet.
Seppå oli vähän ihmeissään, kun tulinkin kotiin ilman Nastaa. Se taisi luulla, että olen vähintäänkin murhauttanut Nastan, sillä ensin tervehdittyään se kyräili minua ja liimaantui Jaakkoon. Yleensä se tulee miun kanssa nukkumaan, mutta eilen se katseli ovelta vähän aikaa ja sitten hilautui Jaakon jalkoihin olohuoneeseen. Tuli se sitten vähän ajan päästä, mutta ei edes pyytänyt päästä sänkyyn. Tänä aamuna se oli kuitenkin jo ihan normaali, ja alkoi tajuta Nastan poissaolon mahdollisuudet: se saa tuplasti juustoa aamuisin, tuplasti makkaraa Jaakolta, tuplasti huomiota ja tuplasti nuoltavia jugurttipurkkeja! Onnenpäivät! Asialla on toki kääntöpuolensa: lenkillä se juoksee noin puolet normaalista, kun Napetti ei ole sitä kirittämässä. Tällä menollahan Sepå pääsee lihomaan! Onneksi Nasta palaa jo viikon päästä kotiin. Mutta jos kaikki sujuu suunnitellusti, lähtee se takaisin Mäntsälään maaliskuun alkupuolella. Reiluksi kahdeksi kuukaudeksi! Kyllä sitten Annia koetellaan.
 |
| Seppå ja hyödynnettävät mahdollisuudet |
