sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Kaikki aksaa!

Tällä viikolla ihan kaikki on päässeet agilityn suloiseen maailmaan: ensin normaaleissa treeneissä Napse, torstaina vapaavuorolla Nape, Sepe ja vielä Larakin, ja sitten vielä kerran lauantaina Nasta, Jenna Caloanderin valmennuksessa. 

Keskiviikkona viikkotreeneissä treenasin ekalla kierroksella Nastan kanssa lähinnä puomin kontaktia ja hyvää asentoa. Nastalla on ollut pahana tapana innostuessaan ja kuumuessaan sekä putken houkuttamana laskeutua liian alas, jopa maahan asti. Näinhän kävi omissa kisoissa syyskuussa, kun Napella oli kontaktilla vain toisen takatassun takaosan puolikas...ja vitonenhan siltä kontaktilta tuli. Toinen treenin aihe ekalla kierroksella oli keinu, jolla Nasta meinaa vähän keulia. Haluisin keinullekin selkeän 2on2offin, mutta Nasta paiskaa tassut ilmaan/maahan jo keinun ollessa ilmassa. Tästä seuraa se, että sen on oikeastaan melko mahdotonta tehdä kunnon 2on2offia, kun keinu paiskaa sitä takaisin ja Nape kuitenkin on melko pikkuruinen. Niinpä se lähtee keinulta jo ennen kunnollista asentoa. Ei se kyllä koskaan keinun alastulolta virhettä ole ottanut, mutta on se vähän hasardi ja ehkä hitusen rasittava koiran fysiikallekin tuollaisenaan. Nyt siis talven treeniaiheena keinun päähänjuoksu - laskeutuminen - sitten vasta 2o2o. 

Toisella kierroksella otin 90 asteen avokulmassa kepeille lähetyksiä ja myös niistoa keppien avokulmaan. Sehän on meillä ollut vähän kompastuskivi, kun Nasta yrittää silti tunkea minusta huolimatta toiseen väliin. Nyt toistot onnistuivat tosi hyvin! Samoin lähetykset avokulmaan, ehkä kaksi kertaa kymmenestä yritti toiseen väliin. Hieno Nappi! 

Torstaina jatkettiin Nastan kanssa keinu- & keppien avokulma -linjalla. Myös Sera pääsi piiiiiitkästä aikaa hallille, ja olipa innoissaan! Kontaktit otti ja kepit pujotteli itsenäisesti loppuun. Rupes jo kutkuttamaan ajatus ilmottaa Sepekin kisoihin, mutta en taida nyt talvella. Ehkä omiin kisoihin taas kesän korvilla! Kun lämpötilat on suotuisempia tuolle jumipallerolle. 

Tostaina mukana hallilla oli myös vieraileva tähti Sepånsisko Lara, joka on meillä hoidossa isän(täväen) reissun ajan. Lara on ihan vaan kotikoirana, mutta kyllähän mie siitä äkkiä yhen aksakoiran tekasin! Kolme hyppyä minikorkeudessa, puolikaaressa, ja sehän teki ne! Ja mikä into! Lara rupesi suorastaan leikkimään! Hassua. Se kun on meillä aina melko nöyrää tyttöä, varsinkin kun Nasta pistää sen aina aika selkeesti lauman alimmaiseksi eleillään. Nyt se intoutui ihan kivasti touhuamaan! Tässä Lara aksaamassa:



Lauantaina oltiin sitten Napen kanssa Jenna Caloanderin agilitykoulutuksessa. Olipa vaan mukavaa! Juosta sai. Ekan vedon jälkeen Jenna katsoi Nastaa ihmetellen, että miten hitossa tämä koira voi olla niin elastinen, tekee paremmat linjat kuin useimmat bortsut ja kääntyy kuin mikäkin minikoira! Ja perfektionistina häntä kuulemma kävi vähän ärsyttämään, ettei hänen oma Neoninsa tee samaa. Nii, sellanen täydellinen aksakoira se Nappi nyt vaan on <3 ! Kun Jenna kuuli Tiinan suunnitelmista pennuttaa Nape seuraavista juoksuista, oli hänen terveisensä Tiinalle sellaiset, että Nasta pitäs astuttaa vasta vuoden päästä syksyllä ja nyt meille tähtäimeksi arvokisat. Nonii! Sellasta! Eipä siinä, kyllä se mulle sopii. Nyt pitää harjoitella rytmitystä niin, että miun pitää opetella olemaan Nastaa edellä. Miun perisynti on jäädä oottelemaan sitä, kun totuin siihen vähän Seran kanssa. Myös takaakiertoihin selkeämpi keilaus myös jalalla, teen kuulemma käsipainotteisesti. Mikä on varmaan ihan totta, kun eihän mulla jaloissa ole lihaksia. 








Tuossa pari pätkää Jennan koulutuksesta. Osaa se Nape kyllä kaikenlaista. Voinko koskaan ottaa uutta aksakoiraa, kun tuo on niin hyvä ja ihana?! Ehkä Nastan pennun. Mutta en muita. 

Ja nyt sitten pyörrän sanani tämän vuoden kisoista: itsenäisyyspäiväviikonloppuna miut näkee kisaamassa Joan kylmääkin kylmemmässä hallissa. Lauantaina ykkösissä Kuuran kanssa parilla radalla ja sunnuntaina Napen kanssa kolmella radalla. Hrrrrr ja iiiiik! 

Loppukevennyksenä torstain aksaporukka sekä mummi agilitytunnelmissa: 

Päivin sanoin, vasemmalta: karva, karvaisempi, karvaisin.


Mummi!

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Melkein!

Oltiin taas kisareissulla, tällä kertaa Kuopiossa. Tuli testattua uusi matto, joka edelleen on mielestäni liukas. Se oli myös tosi pehmeän tuntuinen, upottava, mutta radalla se ei tuntunutkaan itselle raskaalta tai pahalta juosta. Ihanaa oli lämpö, Hu-Pun hallihan ei ole edes puolilämmin vaan ihan oikeasti lämmin halli! Tulipa paluumatkalla keskustelua Veeran kanssa sekin, että on tässä jo sen verran mukavuudenhaluiseksi muuttunut oman, lämpimän treenihallin myötä, että Joan kisat jää todennäköisesti väliin, koska niiden halli on niin KYLMÄ! 

Sitten ratoihin: ensimmäinen rata oli C-hypäri, jolta Napetti teki nollan! Nasta oli neljänneksi viimeinen kisaaja, ja radan jälkeen kuulutettiin, että Napetti teki sillä hetkellä nopeimman tuloksen! Jännityksellä jäimme odottamaan loppuja suorituksia, joista kaksi seuraavaa eivät olleet nollia. Viimeisenä kisannut Nalle-belggari teki nollan, ja nopeamman kuin Nape. Serti meni siis sivu suun, ajateltiin, ja lähdettiin jäähdyttelemään koiria. Takaisin tultuamme tulostaululla lukikin Nastan kohdalla SERT-H! Siinähän sitten pistettiin juhlat pystyyn! Nallen omistaja saapui paikalle ja vetäisi vähän palkokasvia nenään, sillä heille kuulemma kuului tuo serti. Höh, se olikin toimitsijoiden moka! Sertin sai siis voittaja-Nalle. Pikku-Nape tuli kuitenkin toiseksi hienolla -11,jotain ajallaan. Tuomarikin kehui palkintojen jaossa, että Nasta on hieno collie. Niin on! Melkein saatiin taas serti. Huh, miten Napetti on kehittynyt - ja miekin kai sen kuskina.


Seuraavalla radalla Nasta liukastui heti kakkoshypyn jälkeen. Valitettavasti se jää videolla juuri muurin taakse, eikä sitä näy, mutta Nape kynti mattoa poskellaan. Minä vähän hämmennyin tuosta ja jäin katsomaan, että selviääkö se hengissä, ja niinpä ohjaukset vähän hajosivat. En ehtinyt vekkaamaan muurin jälkeiselle hypylle, ja niinpä kutsuin koiraa riman päällä ja kaikkihan tietää, mitä siitä seuraa! Tuon jälkeen Nastalta tippui vielä kaksi rimaa, ennen puomia oleva ja viimeinen. En taas katsonut koiraa vaan rynnin eteenpäin. En ole kuitenkaan vielä huolissani noista rimoista, sillä muuten rata oli ihan hyvä eikä Nasta vauhkonnut rimoja alas. Puomin kontaktissa sen sijaan oli vähän huomauttamista, en tajua miksen vienyt Nastaa pois. Se teki taas sen, että pysähtyi takatassut lähes maassa. Taas oli putki edessä houkuttelemassa (kuten seuraavallakin radalla), ja kontakti ei ollut miun makuun hyvä. Hmph. 


C-rata vaikutti ennen tutustumista tosi kinkkiseltä pahoine ansaesteineen, mutta se olikin tosi kiva juosta! 15 virhepistettä saatiin tältäkin radalta: keinun ylösmeno, pituuden viimeinen palikka ja yksi rima. Vaihdoin vielä lennossa suunnittelemaani ohjausta kun Nape meinasi karata putkeen, ehkä se sai riman tippumaan... En tiedä. Joka tapauksessa kiva rata, jolta ei kyllä hirveesti nollia tainnut tulla. Ei meillekään!


Seuraavat kisat... en tiedä milloin. Keväällä? Kesällä? Riippuu hyvin pitkälti säästä, lämpötilasta ja Nastan juoksuista. Voihan olla, että seuraava kisakaveri onkin Seppå!

lauantai 8. marraskuuta 2014

Kannattiko?!

Kannattiko nousta viime yönä neljältä ja lähteä viideltä ajamaan kohti Jyväskylää säkkipimeässä? 

Kannattiko kokea Nastan kanssa rimaongelma, todeta että on siihen itse syyllinen, ryhdistäytyä ja korjata tilannetta sekä omaa ohjaustaan puoli vuotta? 

Kannattiko opetella kokonaan uusi lähtötilanne ja siihen rauhoittuminen, sekä itse kisatilanne?

Kannattiko? No kyllä kannatti! Kas kun Napetti on nyt niinkin huikee koira, kuin tuplanollan tehnyt kahden sertin lassie!

Tarkoituksenani oli kisata Lappeenrannan kisojen jälkeen seuraavan kerran Joan kisoissa itsenäisyyspäivänä, mutta Veera houkutteli miut Jyväskylään. Hirveesti ei kyllä oikeasti tarvinnu houkutella, sillä ahne kun olen, ei Veeran tarvinnut kuin mainita, että voishan sieltä vaikka pari sertiä hakea joululomalle, niin mukana olin. Tavoitteeksi asetettiinkin menomatkalla autossa ihan kevyesti joka radalta serti: Nastalle agi- ja hyppysertit ja Latelle agiserti. Aiemmin suunniteltiin Katin kanssa, että ainakin yksi serti pitää saada ehdottomasti. Vähempään en tyydy. Veeran kanssa vaan todettiin, että onhan tuo tavoite vähän nössö, kyllä nyt vähän haastetta pitää olla, ja korotettiin sertirimaa vähän ylemmäs!

Latella oli ehkä vähän tuhma päivä, mutta Nasta leikki kilttiä tyttöä ja kuunteli kahdella ekalla radalla nollan arvoisesti! Ekalla radalla sijoituttiin kuudensiksi, toisella viidensiksi ja tuolta radalta se sertikin sitten tuli. Osallistujia oli 51, eli juuri ja juuri serti riitti meille asti! Tuuriakin oli siis matkassa, ettei kukaan paremmin sijoittuneista voinut ottaa sertiä vastaan. Radat tuntuivat vähän varmistelulta ja Nasta hitaalta, mutta nollia ne kuitenkin olivat. Itsekin olin tosi jäykkänä, kylmyydestä ja autossa istumisesta johtuen varmaankin. Mitään kivan soljuvia hienoja ratoja ne eivät olleet siis, ja videoltakin näkyy kun minä vain löntystelen. Pitäs varmaan alkaa juoksemaan tuolla radalla!

Kolmas rata oli se hypäri, jolla näkyy malliesimerkki kepeillä, mitä EI pidä tehdä: lähdin etenemään kepeiltä vahvasti sivulle päin kun Nasta oli kolmanneksi viimeisessä välissä. Ja mitä silloin tapahtuu, kuka arvaa? No koira tulee kepeiltä pois. Korjasin kepit rauhassa alusta asti, kun oli jo niin hienot tuloksetkin takana, enkä ottanut asiasta painetta. Siinä sitten oma ohjaus ja varmaan Napenkin turnauskestävyys vähän alkoi rakoilla, ja Nastalta tuli yksi rima alas ja kaatoipa se vielä pituuden vikan palikankin. Muuten ihan jees rata. 

Nyt ei siis voida ottaa sertejä enempää vastaan, seuraava vasta ensi syksynä.  Hyppysertejä toki voidaan ottaa vastaan ja mielellään otetaankin, kiitos! Ensi viikonloppuna mennään vielä testaamaan Hu-Pun hallin uusi matto, se on siis vielä uudempi kuin edellinen uusi, joka testattiin viime syksynä (vai toissa keväänä?!) Laten kanssa. Sitten voisi ne juoksut tulla. Mutta Nape on varmaan kuullut, mitä sen varalle on suunniteltu, eikä se halua olla kotiäiti, vaan nollia tahkoava uranarttu! Koska ei niitä juoksuja nyt vain näy eikä kuulu. Pyh. 

Nape-tunnelmia kesältä, kun en nyt uusia sertikuvia tajunnut valoisan aikaan ulkona ottaa:


(c) Evie Rekola


Ja vielä radat, tietenkin! 


A-rata, nolla