sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Lupaan ettei tämä toistu

Olen päivittänyt blogia ihan hirveän usein, anteeksi! En viitsi kaikkea pentuhössötystä Facebookiinkaan työntää, vaikka mulla onkin siellä erikseen koiraihmisten lista, joille yleensä jaan koirajutut, ja julkiselle listalle sitten kaikki muut. En ole muistanut ottaa videota Yrsan temppuilusta, mikä käsittää tällä hetkellä sivulletulon alkeet ja odottamisen kahden askeleen päähän. Ruokaakin Yrsa joutuu odottamaan vapautuskäskyyn saakka, ja se jos mikä meinaa käydä ylivoimaisen ärsyttäväksi pienelle koiralle. Yrsa on tosiaankin äärettömän ahne: se mm. huutaa kurkku suorana kun annan Seralle ja Nastalle ruokaa, ja hänen ahneutensa ei saa samaan aikaan omaa sapuskaansa. Se kunnostautui myös viime viikolla huutamalla ja pomppimalla meitä ihmisiä vasten kun söimme ranskiksia ja nakkeja. Se osaa myös pompata noin pieneksi koiraksi suhteellisen korkealle, kun odottaa minun sekoittavan ruokaansa raejuustoa, piimää tai lihaa. 




Yrsalla kävi miesvieraita, kun serkkupojat Laku ja Leevi piipahtivat katsomassa uutta karvakorvaa. Laku ja Leevi tunnetaan melkoisina rattoipoikina (sorry Laura!), mutta Yrsa ei pienestä ahdistelusta hätkähtänyt, vaan irvisti ja ajoi pojat pois kauniilla irvistysmurinalla. Kävimme myös vanhaenglanninlammaskoira Mollaa ja norfolkki Hippoa moikkaamassa. Hippo oli kivasti jo pienemmäksi Yrsaa jäänyt, mutta Molla oli Yrsan mielestä val-ta-va! Kuten oli sen äänikin. Aina, kun Molla haukahti, laski Yrsan häntä ja se hiipparoi kauemmas. Kohta Yrsa kuitenkin huomasi, että Mollassa ei ole mitään pelottavaa, ei edes ääni, vaikka se kova onkin. Niinpä pian Mollan kanssa pystyi jo juoksemaankin. Vähän. 



Räksät ovat taas pesimispuuhissa pihamme viereisessä metsikössä. Tämä munankuoren palanen löytyi jo pihalta, joten odotettavissa on vihaisia räkättejä lähiviikkojen ajan. Viime kesänähän ne ahdistelivat Nastaa ihan toden teolla. Nyt kun pihassa on pentukin, pitää pitää erityisen hyvä huoli siitä, että räksät pysyvät kaukana. Sitten kun vielä tietäisi, että miten! 


Mummikoira on söpöillyt veljen lasten kanssa, voi katsokaa, miten se antaa herra kaksiveen makoilla pyllynsä päällä! Ihana mummikoira. Sitä junnuaksakurssia lukuunottamattahan se viettää ihan kissanpäiviä, kun saa vain olla ja oleskella. Lenkille pääsee ja herkkuja saa ilman, että tarvii tehdä juuri mitään. Mukavaa!

Nape kävi mölliagilityssa kokeilemassa taitojaan. Mentiin medirimoilla, ja hyvin kulki. Reilun viikon päästä on se fyssari, ja tulee varmaan kyllä tarpeeseen. Käännökset oli nimittäin vähän töksähtäviä ja hitaita mölliradoilla. Ekalla radalla ollut puomi meni tosi hyvin, ja oli yleisössäkin kuulemma aiheuttanut ihastusta. Toisella radalla otettiin vähän uusintaa puomista, sillä Nastan kierrokset olivat jo korkeammalla, ja puomin alastulon se pysähtyi vasta maahan. Niin, ja ylösmenoa ei ottanut toisella kierroksella ollenkaan! Vaikken edes vedättänyt. No, katsellaan, kunhan lihakset saadaan balanssiin taas. 



Laitoin Nastan odottelemaan vuoroaan ensin tuollaiseen jonkun vanhaan autohäkkiin. Kuulin omituista mölinää, ja kun menin katsomaan, oli Nasta puoliksi ulkona tuosta kaltereiden välistä. En voi uskoa, miten pienestä välistä tuo koira mahtuu! Kaltereiden väli ei siis todellakaan ole mikään suuri. Nasta joutui sitten vähän erilaiseen vankilaan.



Tuosta alemmasta kuvasta näkee ehkä vähän mittakaavaa, minkälaisesta häkistä Nape yritti ulos, kyseinen häkki siis on tuossa kuvan oikeassa reunassa. Pikku-Nape! Nape oli myös häkissä oma itsensä: se lepuutti taas nenäänsä häkin kalteria vasten sellaisin seurauksin, että sen viehättävä hymy pääsi näkyviin.


Nape ei pääse vielä omiin treeneihin, sillä ensi viikolla siihen aikaan treenaavat meidän SM-kisoihin lähtevät joukkueet. Minä lupasin "koutsata" heitä lähinnä viemällä radan. Nastaa en vielä ilmoittanut edes mahdolliseksi käytettäväksi varakoirakoksi, kun pennuista on niin vähän aikaa ja kisarutiinit on poikki, eikä kisakuntokaan ole hyvä - kummallakaan. Viikon päästä Nastalla onkin fyssari, ja sain osteopaatinkin varattua Napelle kesäkuun lopulle. Tiina suositteli osteopaattikäyntiäkin, kun pentujen jälkeen saattaa olla aikamoisia jumeja ja lukkotiloja koiran rangassakin kuulemma. Joensuussahan ei eläinosteopaattia ole, mutta lyön kaksi kärpästä yhdellä iskulla, ja menen Mikkeliin MM-karsintaviikonlopuksi. Perjantaina Napella on se osteopaatti Mikkelissä, ja lauantaina saatetaan ajella Päivin kanssa Jyväskylään kannustamaan Tiinaa (ja muitakin!) MM-karsinnoissa. Ainakin istutaan koko viikonloppu livestreamin ääressä jos ei muuta! Toivottavasti sieltä muuten lähetetään livestream... 


Eipä tässä oikeestaan muuta (tästäkin postauksesta unohtui varmasti jotain, mitä on pitänyt tänne kirjoittaa), kuin että Yrsa on muuten maailman söpöin trikkikoira! Niin ja mulla on enää viisi työpäivää kymmenviikkoiseen kesälomaani! Jee!

perjantai 22. toukokuuta 2015

Agilitylassiet

Käytiin koirien kanssa vähän kauempana lenkillä, tai oikeastaan "lenkillä", sillä eihän tuon pennun kanssa hirveästi vielä lenkkeillä. Ihan hyvin se osaa jo hihnassa kulkea silloin, kun ei roiku Nastan kauluksessa tai pure sen jalkoja. Ulkoilemassa Yrsan hihna kulkee minun vasemmassa kädessä, eli Yrsa vasemmalla puolella, ja isot oikealla. Näin saan myös vähän hallittua sitä, ettei Yrsa koko ajan yrittäisi kampittaa Nastaa juoksemalla sen jalkoihin. Nisille Yrsa ei enää yritä ollenkaan. Tissit on Napella pienentyneet niin paljon, että sitä varmaan sattuu, jos Yrsa edes koittaisi imeä, joten nyt Yrsa saa aina murahduksen, jos nenä menee nisiä päinkään. Hyvä! 



Yrsa on opetellut odottamista ja keittiön rajaa. Meillä siis koirat ovat poissa keittiöstä kun niin käsken (keittiön läpi kuljetaan myös kylppäriin ja takapihalle, joten saavat myös vapaasti tulla keittiöön jos ei muuta käsketä). Helpottavana tekijänä keittiön rajaan toimii laminaatin ja laatan rajakohta. Hienosti Yrsa jo osaa jäädä rajan taa odottamaan, kun sanon pois. Se ei vielä itse osaa hakeutua keittiöstä pois, mutta kun ohjaan sen rajalle, se jää hienosti isojen kanssa odottamaan. 

Ruokaa syödessään se saa samalla hieman naksukoulua. Nyt opetellaan yhtä peruskäskyä; odota. Istuminen näillä pennuilla ilmeisesti on sisäänrakennettuna - Yrsa tarjosi sitä heti ja automaattisesti. Olen sitäkin käskyllä naksutellut vähän jo. Seuraavana naksulistalle pääsee ehkä maahanmeno, mutta en jaksa vielä ruveta toden teolla naksuttelemaan. Lähinnä ruoan Yrsa saa naksuttelemalla, kerran olen tainnut ottaa ihan erikseen nameja naksutteluun mukaan. 



Siellä ne mennee...

Yrsa on kokeillut jo omalla pihalla agilityputkeakin. Otinkin ihan videolle Yrsan ihka ensimmäisen ja toisen putkeenmenon. Leikkimisen jälkeen kävi ns. klassinen, Yrsa siis nappasi minua ihan kunnolla noilla pienillä hammaspuukoillaan käteen ja vertavuotava haavahan siitä tuli, toiselle puolelle kättä mustelma. Tuo haavakin näkyy videolla, mutta voi kun se näyttää pieneltä! Eihän se mikään iso ollutkaan, mutta sitäkin kipeämpi. Pieni ja inhottava. Vähän niinkuin Yrsa. 


Kaikki turret ovat päässeet/pääsevät tällä viikolla aksaamaan: Yrsa eilen (vai toissapäivänä?) kotipihassa, Sera tänään veljeni tyttären kanssa seuramme junnuagilitykurssilla (niillä oli superkivaa - kurssin nuorin ja vanhin <3 ), ja Napetti huomenna mölliagilityyn. Ilmoittauduin mediluokkaan Nastan kanssa, sillä se on saanut lihaksia jonkun verran takaisin, on tosi elastinen jälleen ja näyttää juostessaan & ravatessaan normaalilta, eikä mitenkään jäykältä. Uskaltauduin jättämään minirimavaiheen taakse jo. 





Sain Nastalle vihdoin varattua fyssarin (jee muistin!). Sinne päästään heti kesäkuun ekana päivänä, joten sitten saadaan ihan asiantuntijan lausunto noista kuihtuneista lihaksista. Ja siitäkin, josko voidaan jo palata normaaliin agilityrytmiin. Mulla on kyllä jo hirmuinen agilitykuume Nastan suhteen, ja olen jo katsonut Sagin järjestelmästäkin kisat, joihin haluaisin mennä Napetin kanssa kruisailemaan. 




Joku ihme hiippari vilahtelee meidän kuvissa!

Toivottavasti päästään pian takaisin agilitykentille Nastan kanssa. Se oli ekat muutaman päivää vähän kuriton ja juoksenteli lenkillä missä sattuu, mutta nyt se on selkeästi palautunut kuriin ja järjestykseen. Varmaan aksajutut ja tokokin saisi sen ruotuun nopeammin, mutta mikäpä kiire mulla tässä. Kohtahan mulla alkaa loma, ja sitten on aikaa naksutella ja tottistella vaikka päivät pitkät! Tänään oli jo niin ihanan aurinkoinen päivä, että en jaksaisi odottaa, että pääsen lomailemaan ja makoilemaan aurinkoon. Kohta!

Korvat!

Auto täynnä lassieita

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Ensiaskeleet aksakentällä

Nasta ja Yrsa käväisivät eilen PoKSin hallilla Sari Vähäniityn agilitykoulutuksessa. Nasta agiliiteli ekaa kertaa pentujen syntymän jälkeen, ja Yrsa oli kuunteluoppilaana ja tutustui kahteen kooikkeriin sekä tosi pikaisesti yhteen shelttipoikaan.  Sheltti Leevi oli niin ihana, että sen perään piti ihan riuhtoa ja mankua! Miksei se voinut jäädä hengailemaan Yrsan kanssa? Miksi se meni agilityyn? Hö, sanoi Yrsa! Olen tässä koko aamun yrittänyt saada Youtuben videonmuokkausohjelmaa toimimaan, jottei minun tarvitsisi laittaa tähän miljoonaa lyhyttä videopätkää Sarin treenistä. Mutta muokkausohjelman sivu näytää sitkeästi harmaata, eikä lataa yhtikäs mitään. Minun kone taitaa olla jo vähän vanha (Seran kanssa lähes samanikäinen!), joten se ei jaksa pyörittää noita uusia ohjelmia. Ei sitten! Saatte sitten klikkailla tästä näitä videolinkkejä auki, kun videot eivät edes löydy juutuubista suoraa linkitystä vartenkaan. ARGH. Tänään ei ole humanistin tietotekniikkapäivä.  

Osa 1 Osa 2 Osa 3 Osa 4 Osa 5 (pelkkä keinu) ja Osa 6. Vikalla kerralla otettiin alusta asti, ja nollana vedettiin rata läpi! Minirimoilla tietenkin, mutta vielä se toimii, vielä mie osaan, vielä me tästä pentujen jälkeisestä raskastissiolosta noustaan!

Yrsa hengaili reippaana paikalla, eikä autokaan ollut enää hirveen kamala paikka. Yrsa oli aluksi vähän väsynyt, sillä heräsi juuri unilta kun lähdettiin koulutukseen, mutta loppuajasta se oli jo reipas ja leikkisä! Lelu sille ei vielä kelvannut, sillä se tiesi, että mulla on lihapullaa taskussa. Ja sitä se hamusi koko ajan. Tuo pentu on äärettömän ahne, mikä on tietysti hyvä asia, mutta haluaisin sen myös oppivan leikkimään. Nameja voi ja pitääkin käyttää nyt aluksi, mutta pikku hiljaa totutan sen myös leluun. Yrsa leikkii tosi reippaasti ja repii lelua, mutta nyt se halusi vain lihapullaa. Kotonahan se huutaa suoraa huutoa ja yrittää hypätä pöydälle, jos se vain haistaa jotain ihanaa, kuten nakkeja tai lihapullia. Hirveetä kuunneltavaa.

Yrsa agilityssa

Nasta-parka on saanut edelleen kärsiä pennun riehakkuudesta. Yrsa napsii ihan tosissaan Nastaa (silmästä, nokasta, housukarvoista, jaloista...), mutta Nape voittaa Yrsan vielä ihan puhtaasti massalla. Imetys on vähentynyt jo huomattavasti, ja vaikka Yrsa vieläkin yrittää nisille, Nape sanoo useammin mur ja Yrsakin taitaa jo tietää mitä Annin ei tarkoittaa. Yrsa on sen edellisen tassuäksidentin jälkeen ehtinyt linkata jo kahdesti, mutta ne on menneet ohi suhteellisen nopeasti. Tiina rauhoitteli minua, että Tripkin oli pentuna vähän väliä kolmijalkaisena, kun sen ja Winxin leikit ovat niin rajuja. Sanoinkin Tiinalle, että tuhman pennun halusin, mutta en niin tuhmaa, että se vie omistajansa hermoromahduksen partaalle ja synkkyyden suohon tarpomaan pari kertaa viikossa! 

Näitä kuvia riittää

Äiskän selätys

On se söpökin <3 

Muutamaan postaukseen on tullut kommentteja, mutta en koskaan muista vastata niihin, anteeks! Mulla on kommenttien valvonta/hyväksyntä päällä, ja usein avaan sähköpostin töissä, joten hyväksyn vain kommentit enkä muista sitten myöhemmin vastata niihin. Joten tässä yhteisvastaus kaikkiin: kiitos ja anteeks! Kommentoikaa vastakin, se on mukavaa. :) Blogilistalle lisään nyt vielä yhden blogin jo muutaman lisätyn lisäksi: Tiinan kasvatin bc Norjan blogin. Norja on Yrsaa vain pari kuukautta vanhempi - pennuthan syntyivät silloin, kun Nasta oli Tiinan luona astutettavana! 

torstai 14. toukokuuta 2015

Varoitus! Sisältää tekstiä eritteistä.

Yrsa on kotiutunut hienosti. Se osaa jo nähdäksemme pyytää ulos kun kakkahätä iskee, mutta pissihätä tulee vielä niin yllättäen, että pikku lammikoita tulee väistämättä. Onneksi lomaan on enää kaksi viikkoa! Sen jälkeen Yrsa oppii sisäsiistiksi varmaan hetkessä. Nyt joka päivä on joku käynyt päivällä katsomassa, ruokkimassa ja pissittämässä pikkumustaa.  Jaakko pääsi itse käymään ruokiksella maanantaina ja keskiviikkona, ja Sanna & lapset kävivät tiistaina. Maanantaina ja tiistaina oli päivällä löytynyt kakkakasa sisältäkin, mutta keskiviikkona lattialla oli ollut vain yksi pissa. Kun itse tulin keskiviikkona töistä kotiin, ei Yrsa ollut edes pissinyt. Vein sen heti ulos ja kun tulimme pissan ja pienen leikkihetken jälkeen sisälle, se meinasi lähteä kävelemään perääni, mutta menikin takaisin ovelle ja vinkui. Laskin sen takaisin ulos, ja se juoksi pihan perälle kakalle. Näin tapahtui myös tiistaina, mutta ajattelin sen olevan sattumaa. Luulin, että Yrsa teki sen vahingossa, kun se tuolloin keskiviikkona pyysi takaisin ulos. Mutta kun se teki sen tänäkin aamuna, uskon sen jo tietävän, että kakat tehdään ulos. Hieno pentu!

Pennusta ei saa kuin tärähtäneitä kuvia!
Yrsa on aika kova tyttö riehumaan ja puremaan. No, kaikki pennuthan ovat. Se on hirmuisen reipas, mutta tukeutuu äiskäänsä vielä paljon. Nasta antaa Yrsan vieläkin imeä nisää (käskee pois ehkä kerran kymmenestä), mikä johti siihen, että pennulle ei oikein oma ruoka tai namitkaan maistuneet, vaan parempaa oli äidin tissi. Soittelin Tiinan kanssa, ja päätimme, että ehkä on parasta ruveta hieman vieroittamaan Yrsaa Nastasta. En anna Yrsan mennä nisälle, ja käyn sen kanssa kahdestaan kävelemässä ja touhuilen muutenkin kahdenkeskisiä juttuja. Otin Yrsan autoon mukaan kun kävin hallilla vetämässä agilityryhmää, ja sehän huusi - siis todella huusi, tärykalvoja särkevästi - koko matkan. Kun hain sen ja Nastan Tiinan luota, se vikisi ehkä viitisen minuuttia, ja oli loppumatkan rauhallisesti. Nyt se olisi vain halunnut häkistä pois, eikä tajunnut, että huutamalla se ei onnistu. Hallilta kotiin lähtiessäni päätin, että ajelen autolla niin kauan, kunnes Yrsa hiljenee. Ei siihen loppujen lopuksi mennyt kuin parisenkymmentä minuuttia. Meiltä hallille siis ajaa ehkä viisi minuuttia, joten menomatkalla Yrsa ei vielä kerennyt hiljentyä. 

Mummi ei hyväksy!

"Joko se lähti?!"
Yrsa on aiheuttanut jo sydämentykytyksiäkin. Eilen se keksi hypätä terassilta alas. Terassi on noin puolen metrin korkeudella, joten ihan pikkupudotuksesta ei ollut kyse. Ehdin vain karjaista "PENTUEIIIIIII!!", kun se jo hyppäsi. Alas tultuaan se sylki multaa suustaan ja käveli ensin ihan normaalisti, mutta sitten alkoi keventää oikeaa takatassuaan. Kohta se piti sitä ilmassa eikä astunut ollenkaan. Kävi istumaan. Vääntelin ja painelin varovasti tassun läpi, mutta missään kohdassa Yrsa ei valittanut tai vetänyt tassua pois, joten hirveän kipeä se ei kai ollut. Reilun vartin verran se kevensi askeltaan ja piti tassua ilmassa, mutta sitten, ihan yhtäkkiä, se olikin terve ja normaali. Eikä sen jälkeen ole ollut kipeä. Soitin jo hätäpuhelua Tiinalle, että lähdetäänkö tässä lääkäriin, kun tänään on taas päivystyspäivä, ja koskaan ei tiedä mikä tohtori täällä korvessa päivystää. Kun Tiina sitten soitti takaisin, oli Yrsa jo terve, joten päädyttiin vain päivittelemään pentujen hurjapäisyyttä ja sitä, miten nopeasti tuollaiset tärähdykset sitten parantuvatkin. Pennut ovat onneksi hyvin elastisia ja lepäävät paljon, joten pienet tärähdyksetkin siten paranevat nopeammin. 

Seppå alkaa vähän lämmetä pennulle


Yrsa sai eilen ihka oman sängynkin, ja se taitaa olla aika mukavan pehmeä. Mummikoira yritti omia sitä itselleen, mutta sillä on omakin peti, nukkukoon siinä! Meidän takka on vihdoin valmis, ja olipa eilen ihana polttaa ekat tulet takassa, kun oli vähän kolea ja sateinen ilta. Yrsan peti oli sopivasti olohuoneessa ja se nukkui pedissään, ja saatiinpa kivoja kuvia (puhelimella, huonolaatuisia siis!) kun takkatulen ääressä makoilee kolme lassieta. 





Nasta on vielä aika laihassa kunnossa kahdeksan kauhukakaran jäljiltä, joten se saa vielä penturuokaa ja extraakin välissä, lähinnä lihoja välipalanakin. Toivottavasti saataisiin nopeasti takaisin lihakset ja kunto (myös minulle!), että päästäisiin pian takaisin kisaamaan. Treenaamaan aletaan kyllä varmaan ensi viikolla. (Pitääkin muistaa varata Nastalle fyssari, jos noissa lihaksissa nyt mitään hierottavaa ja hoidettavaa on!) Ylihuomenna käydään kuitenkin jo juoksemassa Vähäniityn Sarin valmennuksessa. Koitan saada videota, että näkisin itsekin missä jamassa ollaan. Loppukevennyksenä video Yrsan leluhepulista!


sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Yrsa-Ulpukka Nastanpoikanen is in da house

Pentu on nyt kotona. Se on ihana ja pieni ja musta! Apua! Meidän blondien jengiin on soluttautunut pikkumusta! Ja sen nimi ihan toden totta on Yrsa-Ulpukka. Kutsutaan nimellä Yrsa. Yrsa on niin vihaisen näköinen, ettei sille mitenkään sovi mikään lempeä nimi. Siksi se on Yrsa. 

Nape tiesi, että pikkumusta lähtee sen kanssa kotiin: vain Yrsa sai imeä nisää ja nukkua vieressä kun papereita laiteltiin kuntoon!



Lassiet



Mummi tutustuu pikkumustaan


Oli ikävä <3




perhepotretti