Meillä on loma. Ollaan vaan oltu ja käyty jopa treeneissäkin. Lenkit on olleet maleksivia, mutta useimmiten hieman pidempiä kuin normaalisti arkena. Collielenkilläkin käytiin, olipa ilo nähdä joensuulaisia collieita niinkin paljon! Sera ja Nasta olivat lenkillä ihan elementissään: Sera kulki pääosin miun jalan vieressä ja napsi lähelle tulleita poikia rangaistukseksi tutustumisyrityksistä. Nasta taas juoksi kaikkien kanssa, ja juoksutti niitä sydämensä kyllyydestä. Kukaan ei saanut Nastaa kiinni ja sekös Nastasta oli mukavaa! Mutta kuten otsikko sanoo, annetaan kuvien kertoa mitä siellä tehtiin. Alla olevat kuvat on ottanut Anni Rask.
Nämä kuvat taasen otti Ilona Karjalainen:
Sitten luvassa erittäin huonolaatuisia kännykkäkuvia by myself. Lomailua, aksan maajoukkuekarsintoja ja tylsistyneitä koiria:
Nape seuraa agilitya
Mummikoiraa ei silleen tuo muiden aksaaminen kiinnosta...
Sera häipyi välillä ulos
Depressed dog
Ihankun sillä olis jotain asiaa...
Aurinko tuli esiin, joten livahdin auringonottoon
Viisas koira etsi varjopaikan!
Tässä viimeisessä kuvassa on miun Polarin Loop-rannekkeen analyysi eräästä männäviikon yöstä. Tässä on nyt aika hyvä kuva siitä, miten mie nukun, kun nukun huonosti. Huonompiakin öitä on, mutta tuo on sellanen keskivertoyö. Tai kyllä hyviä on edelleen (onneksi!) enemmän, mutta tuollainen reilun neljän unitunnin yö ei ole ollenkaan harvinaisuus. Nukahdan ihan hyvin iltaisin, mutta herään suurin piirtein kolmen maissa, enkä joskus saa unta enää ollenkaan. Se on välillä vähän raskasta, mutta minkäs teet. Tällainen mie oon ollut ihan pienestä asti, enkä varmaan muuksi muutu! Onneksi lomalla voi ottaa päiväunet tai vaikka kahdet.
Ensi viikonloppuna kisaamaan Varkauteen ja treenaamaan ACElle. Sainkin aikamoisen kipinän kun katselin noita maajoukkuekarsintoja. Ensi viikonloppua odotellessa siis!
Olen pahoillani. Kukaan lukijoista ei saa itselleen lupaamaani tuhatta euroa, koska me nyt Seran kanssa ihan ei voitettu kultaa agilityn SM-kisoissa. Aika lähellä se kuitenkin oli. Uskotteko?!
Aloitetaan siis sunnuntain yksilökisasta: karsintaradalle startattiin ekan rataantutustumisryhmän toisiksi viimeisinä. Se sopi meille hyvin, en olisi ehkä kestänyt odotella koko päivää omaa vuoroani tuollaisissa kisoissa. No niinhän siinä heti tuli todettua, että salamaponi ei kulje ihan täysillä, ja tiputtipa yhden rimankin heti alkajaisiksi. Se kyllä ehkä johtui ihan minusta, kun olin liian lähellä rimaa itse. Takaakierto-ongelma nousi taas esille ja Serahan tunki läpi työnnöstä. No ei se mitään! Jatkettiin iloisesti matkaa ja melkein loppuun asti päästiin kunnialla, kunnes mummi teki jotain, mitä se ikinä koskaan milloinkaan ennen ei ole keksinyt tehdä: se pysähtyi kesken radan, jäi haistelemaan ja tuijottelemaan katsomoon eikä reagoinut vaativiin pyyntöihini jatkaa rataa. Mitä ihmettä?! Kyllä nauratti! Jotain muuta olisi ehkä saattanut v*tuttaa, mutta koska kyseessä on miun mummikoira, jonka ei koskaan pitänyt ehtiä ihanneaikaan edes ykkösluokassa, oli se miun mielestä vain hassua. Vähän ehkä noloa, hölmöillä nyt noin aloittelijamaisesti arvokisoissa, mutta pääosin hassua. Sallittakoon kuitenkin pieni hölmöily mummolle, sehän oli juuri edellisenä päivänä täyttänyt seitsemän vuotta, onhan se jo aika vanhan lassien ikä.
No, koska radalta tuli HYL, ei meidän matka jatkunut sen pidempään. Ensi vuonna sitten Napetin kanssa - jos ehditään saada nollat kasaan, tai ehkä mumminkin, jos se niissä harvoissa kisoissa, joihin se mukaan otetaan, saa nollat kasaan. Miksipä ei. Tässä mummin rata ja lopussa tuo hieno dementiakohtaus:
Lauantaina joukkuekisassa Nape starttasi meidän joukkueen toisena koirakkona. Ensimmäisenä startanneet Maria ja Beijo tekivät hienon radan, jolta tuli tulokseksi 15 vp. Ensimmäistä kertaa ikinä mulla oli startatessa Nastan kanssa rauhallinen ja hyvä fiilis. Se enteili hyvää, sillä tehtiin ikinä paras rata. Vaikka tulos olikin sama kuin Beijolla, 15 vp (kaksi rimaa ja muurin palikat), oli meno just eikä melkein kohdillaan. En edes huomannut pudonneita rimoja, vain tuon muurin palikan, ja asenne oli kohdillaan. Loppusuoralla jäin tosi pahasti jälkeen, koska mulla ei ole lihaksia jaloissa (tai siis yhtään missään), mutta Nape yllätti miut tekemällä maailman parhaan etenemisen! Meidän jälkeen starttasivat vielä Iita ja Kiri sekä Veera ja Late. Kirin tulos oli 5 ja Late teki hylätyn radan. Noilla tuloksilla meidän joukkue tuli sijalle 32. Joukkueita makseissa oli 81, eli aika hyvin meidän aloittelijajoukkueelta! Meistähän kolme koirakkoa on aloittaneet koko yhteisen kisauransa reilun vuoden sisällä ja kaikki ollaan noustu kolmosiin vuoden sisällä. Eli nuori ja kokematon maksijoukkue oli meillä kasassa. Ensi vuonna ollaan sitten kärkijoukkoja hätyyttelemässä ;) Tuossa vielä Nastan osuus.
Meidän seuran minijoukkue sen sijaan teki melkoisen urotyön: kolme koirakkoa teki radalla nollan ja näin ollen PoKSin minijoukkue sijoittui sijalle SM 4!!! VAU! Itkuhan siinä pääsi kun Maiju ja Rommel viimeisenä koirakkona sijalta kuusi lähtivät radalle ja tulivat maaliin nollalla! Koko PoKSin porukka oli ihan hurmiossa ja onnenkyyneleitä vuodatettiin hetken aikaa. Maiju saa ison kiitoksen rautaisista hermoistaan ja Rommel kuuntelutaidoistaan. Ja tietenkin myös koko minijoukkue! Siihen muuten kuului yksi mäyräkoira, eipä ole usein nähty mäykkyä agilityn SM-kisoissa, vai mitä?!
Marian isä napsi kuviakin, tässä pari otosta Nastasta. Paitsi ekassa näkyy myös minä ja miun kiva kaksoisleuka! Loppuja kuvia en ole vielä saanut, pitää käydä hakemassa Marian koneelta joskus kun ehdin. Siellä on lisää kuvia Nastasta ja sen lisäksi Serasta radalla sekä meidän posetuskuvat sekä yksin että yhdessä joukkueen kanssa.
Juhannuksen viettoon lähdetään Mikkelin suuntaan. Nyt pidetäänkin siis pieni tauko treenaamisessa ja kisaamisessa. Mutta tosi pieni vain, seuraavat kisat on suunniteltu jo heinäkuun ensimmäiselle viikonlopulle, kuten myös valmennus ACElla. Luonnetestikin on Nastalle varattuna elokuulle, kuten myös missikisat Kuopiossa. Kaikki olis valmista sitten esim syyskuussa juoksun alkamiseen. PLEASE odota sinne asti ettei tarvitse perua luonnetestiä. Sitten ehkä olis aika niille pennuille.
Mitenkäs mulle nyt näin on käynyt, että kirjottaminen on jäänyt?! Paljon on kyllä ehditty puuhailla. Kisoissa on käyty, mutta menestystä ei ole paljoa herunut. Nasta on raivonnut rimojen kanssa ja päässyt sylikyydillä pois radalta. Sera on välillä ollut sika ja välillä hieno kontaktinottaja. Aksattu on Niinun koulutuksessa Mikkelissä, omissa kisoissa, sekä kisoissa Savonlinnassa ja Varkaudessa, ja lisäksi JoAn mölleissä ja kisoissakin. Sera on osallistunut vain omiin ja Savonlinnan kisoihin sekä mölleihin. Omissa kisoissa puomi oli kolmanneksi viimeinen este ja kontaktihan jäi ottamatta. Murahdin koiralle ja se taas näytteli hakattua. Tehtiin sitten taas hyppikseltä nolla. Nasta pääsi kahdelta radalta neljästä sylikyydillä pois.Toinen sylikyyti tosin johtui siitä, että Napetti karkasi puomin kontaktilta ilman vapautuskäskyä. Savonlinnassa jokainen Nastan rata keskeytyi sylikyytiin rimojen roiskimisesta. Sera otti hienosti kontaktin ja teki nollan, hyppiksellä tippui pari rimaa. Varkaudessa Nastalta tippui vain kolme rimaa, jokainen oli 65 cm:n korkeudessa. Muuten sieltäkään ei tuloksia kyllä tullut: HYLx3 ja 25vp+yliaikaa 17s ja rapiat päälle, kas kun Nasta ei osannut keppejä! Meidän suurin piirtein vahvinta estettä! Se tuli kolme kertaa toisiksi viimeisestä välistä pois, vaikka varmistelin, juoksin vieressä, autoin eri tavoilla. En halua vahvistaa pois tulemista kiepsauttamalla keskeyttämisen jälkeen vain vikan keppivälin, joten otettiin sitten neljä kertaa alusta. Noiden 15 virhepisteen lisäksi ohjasin Nastan löysässä valssissa pituuden ohi, ja sitten se vielä tiputti takaakiertoriman, joka oli 65 cm:ssä. Siinäpä se 25 virhepistettä sitten olikin kasassa! JoAn kisoissa päästiin Nastan kanssa jokaisella radalla (3 kpl) ihan loppuun asti, kas kun käytiin ihan Maple Yard -leirillä asti toteamassa, että rimojen tippuminen johtuu minusta. En katso koiraa, joten se tiputtaa rimat. Jokaisella ihmisellä pitäisi olla Pete, joka kertoo, että koiran virheet johtuvat SINUSTA. Kisojen lisäksi ollaan lomailtu ja mökkeilty. Viikon päästä Sera on 7-vuotias ja käynyt ekat (ja erittäin todennäköisesti vikat) SM-kisansa. Niissä on käynyt myös Nape, joka osallistuu tänä vuonna vain joukkuekisaan. Toivottavasti saadaan Napen kanssa paketti kasaan ja ensi vuonna oltaisiin SM-kisoissa yksilöpuolella. Mitään tulostavoitteita mulla ei edelleenkään ole, mutta jos saadaan yhteistyö rullaamaan Nastan kanssa, ei ole mikään ongelma saada niitä seitsemää nollaa kasaan. Tässä piti olla pari räpellysvideota Niinun koulutuksesta, mutta blogger ei suostu yhteistyöhön. No, kuvia sitten samalta Mikkelin-reissulta!
Juoks
Belgin hyökkäys
On se ihan nättikin!
Koko joukko
Maple Yard -leirilläkin tosiaan käytiin, taas oli mitä mainioin viikonloppu koiramaisessa seurassa. Kuvia ei tullut paljon otettua, mutta tässä muutama:
Vaikka kaikki bortsut näyttää tismalleen samoilta (eikö näytäkin?!) niin luulen, että jokaisessa bortsukuvassa on kuitenkin eri koira. Ehkä. Tai sitten ei! No, en kyllä tunnista tuota collietakaan. Se saattaa olla Kössi, tai sitten ei. Mökkireissukuvia:
Lapset pöydällä
Tätä harrastettiin koko viikko
Ensin Sera jahtaa Nastaa...
...sitten Nasta Seraa
Ei sen lempinimi turhaan ole "pyllynkääntäjä"
Seran lempipuuhaa
"Mitä se raivoaa?!", ajattelee Nape
Hepuli alkakoon!
Ihana mummikoira <3
Yritän tormistautua ja kirjoittaa seuraavan päivityksen jo ennen juhannusta. Eli heti SM-kisojen jälkeen. Saa nähdä, tullaanko Seran kanssa kultamitali kaulassa takasin! Jos niin käy, lupaan maksaa jokaiselle tätä blogia lukevalle tuhat euroa puhtaana käteen! Nyt kannattaa siis pitää peukkuja!