perjantai 31. toukokuuta 2013

Jo joutui armas aika!

Vihdoinkin kiireet hellittää. Oon ollu jotenkin ihan poikki työpäivien jälkeen, kun on ollut viimeisten kokeiden korjausta, rästikokeiden järjestämistä, kirjojen palautusta ja vaatimista ja tietenkin tärkeimpänä numeroiden antaminen. En oo jaksanut edes pyykkiä pestä ja sitä onkin kasautunut kiva vuori. Oon käyttänyt kaapista kaikki vaatteet loppuun ja nyt sitten seuraavat kaks viikkoa pyörii pesukone! 

Kiireiden vuoksi on jäänyt myös blogin päivittäminen. Nyt on hieman kesäisempi otsikkokuvakin etusivulla! Ollaan myös kisattu kaksissa kisoissa Mikkelin jälkeen: Kuopiossa ja Varkaudessa. Napetti teki Kuopiossa oikein kivat kaks rataa, joista tuli taas tutut 10 ja 5 virhepistettä. Kolmannelta radalta tais tulla kymppi tai 15 vp. Vitosrata oli tosi makee, tykkäsin ite kovasti! Kepeille taas harmittava virhe, taisin lähteä liian aikasin takaaleikkaamaan joten Nasta tuli pois. Muuten tosi kiva rata, jossa onnistui myös niin monelta muulta yritykseksi jäänyt hyppy-suora putki-hyppy -kohta, vaikka kääntyihän se Nasta putken jälkeen kattomaan, mutta vastakkaisella kädellä heitin sen hypylle. Hieno Nape! Kontaktit oli huiput tällä radalla. Ekalla radalla puomille tultiin vähän vinon hypyn kautta, mikä saa Nastan vaihtamaan laukkaa/kokoamaan ittensä laukalle niin, että hyppää usein yli kontaktin. Näin kävi nytkin. Jos noita kontaktin ylityksiä nyt rupee tulemaan enemmänkin (treeneissäkin joskus tapahtunut, plus useita "läheltä piti" -tapauksia), niin pitää ens talvena naksutella Nastalle boxi ja heittää se ylösmenolle. 

Seran Kuopion radat taas meni ihan hyväntekeväisyyteen. Ekalla radalla ois ollu nolla, jos ohjaaja ei ois jäätynyt, mutta yliaikanen ois tullu. Hirveen tahmeeta oli taas meno, ja tuloslistakin näytti etenemäks jotain 3,3 m/s. Joka on siis vähemmän kuin tänä keväänä/kesänä ollenkaan. Ihmeellinen tuo Sera, koskaan ei tiedä kulkeeko se vai ei! Ollaan miun kenneltytö Päivin kanssa mietitty vaikka mitä virittelyjä: tuon just ennen rataa, Sepi oottaa Päivin kanssa, hetsaan pallolla, lähetään yhdessä (ei odottamista), ja joskus ne toimii ja joskus ei. Tukkakaan ei selitä kaikkea. Noin muuten se kyllä on vapautuneempi parturikäynnin jälkeen. Kuopion radat on kyllä kuvattuna, molempien koirien, mutta en oo saanut niitä vielä Youtubeen saakka. 

Sera ei ollut siis Varkaudessa, vaan paineli menemään täällä Joensuussa JoAn kisoissa lauantaina 25.5., ja hyvin painelikin! Neljä rataa oli meillä juostavana, ja jos tuplanolla oli tullakseen niin se oli oikein tervetullut. No, eipä tullut, kun esteet jostain kumman syystä räjähtelivät Seran alla! Ohhoh! Muurin sivupylväs kaatui ja yksi este kokonaan. Kahdella muulla radalla tippui yksittäisiä rimoja. Mutta ei haitannu, nimittäin tärkein tavoite me saavutettiin, se mitä mie salaa unissani toivon, ja ääneen usein lausun: että vauhti ois hyvä. Ja sehän oli: hitaimmalla radalla Sepsuli paineli 3,6 m/s ja nopeimmiten vauhti oli 4,21 m/s!! Hullu mummo! Tässä linkki tuloksiin. Ja mikä kivointa, vauhti ei hiipunut rata radalta, vaan toiselle radalla se parani, kolmas rata oli tuo "hidas" ja neljännellä Sepsu tykitti yli neljää metriä sekunnissa! On se huippu mummo.

Tässä Seran radat: A-rataB-rata ja C-rata. D-hyppiksen aikaan miun hovikuvaaja oli lenkittämässä ja uittamassa omia karvaturrejaan, joten sitä vauhdin hurmaa ei oo valitettavasti videolla.

Nape pääsi seuraavana päivänä Varkauteen kisaamaan Kiira-belggarin ja Buffy-patterdalen kanssa. Eka rata oli tosi sujuva ja kiva, mitä nyt taas kuumakalle tiputti riman tai kaks ja kepeille oli taas liikaa vauhtia. B-radalla Napsuttimen nenä kerkis putkeen vaikka piti mennä kepeille, joten HYL. Se oli meiltä muutenkin aivan katastrofirata, Nasta oli jotenkin ihan kuutamolla. Tuli mm. puomilta pois ihan alussa. Tältä radalta Buffy sai LUVAn, ensimmäisensä, onnittelut! Sillä LUVAlla oli jo meidän porukan tulostavoitteet täynnä, mutta sepä ei mulle ja Napettimelle riittänyt, vaan tehtiin sitten hyppikseltä nolla ja tietenkin LUVA! Ja millä vauhdilla: Nape tuli toiseksi etenemällä 4,80 m/s! Ensimmäiseksi kiri malinois, joka voitti Nastan 0,30 sekunnilla. Tiukille meni! On se Nape nopee. 

En tiedä mikä sai Napen keskittymään rimoihin, mutta hetsasin sitä tokan radan jälkeen lämppähypyillä tosi kovaa, ja jos tiputti niin "oho", ja maahan. Nostin vielä lämppärimat kuuteenkymppiin. Mutta itse taivun kuitenkin toisen selityksen kannalle, en siis tuon rimoista muistuttamisen: Ennen kolmatta rataa otin Nastan kentän lähelle, laitoin maahan ja pidin makuussa yhtä vapauttamista ja uudelleen laittoa lukuunottamatta koko odotteluajan. Nakeilla palkkasin, että mielenkiinto maassaolossa pysyy. Nastahan kuumuu aivan huikeesti jos näkee jonkun tekevän aksaa, mutta nyt se malttoi olla paikallaan eikä kiljunut radalle päin ollenkaan. Viitisen suoritusta me ehdittiin siinä maata, kunnes vapautin Nastan suoraan lähtötilanteeseen. Hihna pois ja radalle. Sanoin myös jokaisen hypyn kohdalla oikein painokkaasti "hyppää", sekin voi vaikuttaa. Miehän oon Nastan kanssa tehnyt usein sitä, etten sano hypyille suullista käskyä, kun se saa Nastan usein kääntymään minuun päin ja esimerkiks Mikkelissä se ohitti niin yhden hypyn. Se siis saa mennä ja lukea rataa itse eteenpäin, ellei erikseen tule käskyä. Nyt käskytin siis joka hypylle ja kepeille itse kävelin. Näin päästiin toivottuun lopputulokseen ja saatiin puhdas rata. Videon lopussa kuuluukin kun vähän innostuin tuulettamaan! :) 


Ainiin, SM-karkeloihin ei meiän seuralta joukkuetta lähde, sillä Erjalla, jolla on kaksi tämän mahdollisen joukkueemme koiraa, on pentuja, jotka on vielä sillon kotona. Kirkkonummi on sen verran kaukana, että sitä reissua ei ihan päiväselti tee, mikä olis Erjalle ainoa mahdollisuus lähtöön. Harmi, mutta toisaalta ei niin väliäkään, kun ei saatu niitä henkilökohtasia SM-nollia kasaan. Ois tosiaan ollu vähän tuskasta ajaa sinne asti pelkän joukkuekisan takia, kyllä sinne ois pitäny koko viikonlopuksi jäädä kisaamaan. Ehkä sit ens vuonna ;) Nyt on siis aika ruveta keräämään ens vuoden nollia! Seuraavat kisat meiän laumalla on viikon päästä lauantaina, 8.6. Omat kisat. Mulla onkin pitkä päivä: Napen kanssa ykkösissä, töissä kakkosissa ja Seran kanssa kolmosissa. Saas nähä miten siellä käy!

torstai 16. toukokuuta 2013

Kun on vauhtiin päästy...

...niin antaa mennä vaan! Niin lauloi jo Irwin aikoinaan. Nyt en kuitenkaan jutustele tuoppien kumoamisesta, vaan agilityn kisakaudesta. Kattelin tuossa kalenteria ja kisojahan riittää hitsiläinen kesän lähes jokaiselle viikonlopulle! Muutamana viikonloppuna saan hengähtää (kuten myös koirulit), mutta täydeltähän tuo kisakalenteri näyttää. Toki siellä on sitten muutama muu raskas viikonloppu, kuten Ilosaarirock, jolloin mie kyllä juoksentelen, mutta en suinkaan agiradalla. Koirat hengailee äitin luona sen viikonlopun. 

Viime viikonloppuna kisattiin Mikkelissä MAH:n kisoissa. Napetin kanssa kolme rataa ja Sepsulin kanssa kaksi. Napsun tulossaldo oli 15, 10 ja HYL, Seran 10 ja nolla. Taas on siis yksi nolla lisää plakkarissa! Ens viikonloppuna me sitten tehdään se tupla ;) Vaikee se on, vaikee. Nytkin muuten meni tosi hienosti, eka ratakin, mutta rima koitui meidän kohtaloksi. Toinen virhe Seran kanssa tuli puomin alastulosta, vaikka mielestäni tassut siihen osui. Ylhäältähän se sen hyppäs mutta näin kyllä etutohveleiden siihen osuvan. Tuomari sitä ei kuitenkaan nähnyt, joten siitä meille virhe. Samapa se, oliko se 5 vai 10. Vauhti oli kyllä ihana! Ekalla radalla 3,8 m/s, ja toisella 3,94! Siis kovempi!! Vau Sepsu! Ihana oli juosta Sepsulin kanssa, siis juosta nimenomaan. Vaikuttikohan turkki? Tai siis sen puute? Hienoa jos vaikutti! Täältä tullaan Kuopio, Joensuu ja Joensuu! 

Seran A-rata
Seran B-rata

Napetilla yllättäen kepeillemenot tuotti harmaita kuonokarvoja. Toisella radalla selkeesti ei osaa sovittaa vauhtiaan kepeille, törmää kolmanteen keppiin ja tulee pois. Ja komentaa minuu... Tällä radalla myös vika keppiväli jäi pujottelematta kun tuli kiire selkeesti, mutta korjasin vikaan väliin. Ekalla radalla Napetti tais hämääntyä miun käskytyksestä ekalla yrityksellä, oli kyllä lukenut kepit, ainakin videolta katsottuna näyttäs siltä. Toisella yrityksellä minä tampio kehuin sitä oikein tekemisestä, joten se tuli pois. Kolmannella päästiin sitten vauhtiin. Ekalla radalla tuli myös lentokeinu, eikä tuo puominkaan alastulo ihan oppikirjan mukaan taida mennä. Perskule! Enkö mie opi, että Nastaa komennetaan eri lailla kun Sepettiä! Nastalle sanotaan erittäin painavasti ja käskevästi "koske", "keinu" jne. Sit se pysähtyy kontaktille huipusti ja kuola roiskuu! Tässä Napetin radat:

A-rata
B-rata

C-rata ei tullut videolle, tai on siitä 4 sekuntia alusta, kun Nape tulee sivulle ja istuu. Hienosti Nape! Ja kiitos kuvaajalle, Päiville ;) Viimeisen radan lopussa oli kyllä aineksia ihan grande katastrofeen, kun maalilinjan takana, lähes täsmälleen vikan hypyn takana oli perhe, jolla oli jonkinnäkönen koira(npentu) mukanaan. Sellanen pieni ja musta tan-merkein. No oli minkä värinen oli, mutta Napettihan juoksi kuola roiskuen suoraan koiran luo, kun minä vielä kehotin Napettia ettimään lelun, jonka jätin palkaksi loppuun. Tämä perhe seisoi noin kahden metrin päässä meidän lelusta. Näin jo mielessäni kauhukuvat, jossa Nasta nappaa pikkukoiran suuhunsa ja palkkaa ittensä koirantappamisleikkiin. Siis eihän se yleensä (kauheen usein ;) ) saa agipalkaksi koiria, mutta lelua se kyllä retuuttaa mielin määrin jos en pallolla palkkaa. Nasta hyppäsi suoraan koiran yli, kuola roiskuen, siinä vaiheessa sain ajatukset kasaan ja rupesin kuttumaan Napea pois ja kyselin missä lelu, etsi lelu, lelua osoittaen. Nape hyppäs takasin koiran yli ja löysi lelun. Huh. Toivottavasti se koira ei saanu kauheita traumoja. Sitten onneksi joku työntekijä tulikin just sanomaan sille perheelle, että on ehkä turvallisinta siirtyä pois maalista. 

Onneks Nastan fokus oli kuitenkin lelussa. Sehän kuumuu ihan mielettömästi, jos näkee jonkun toisen tekevän agia! Ehkä sen pikkukoiran pelasti se, että sitä pelotti niin, että se meni häntäkoipienväliseks pieneks palleroks? En tiiä. Jos se olis lähteny karkuun, olis voinu lopputulos olla toinen. Ennen rataa kuumunutta Napettia oli melkein mahdotonta saada keskittymään minuun/leikkiin miun kanssa. Se tuijotti radalla menevää bortsua ja huusi, että ne on kylläkin hänen esteet! Koin kyllä onnistumisen tunteen, kun radan jälkeen Napsu ei juuri välittänyt radalla menevistä koirista, vaan leikki vetoleikkiä miun kanssa! Välillä katteli häntä selän päällä radalle, mutta tuli hienosti leikkimään kun pyysin. Se on ehkä vaan vähän lapsi vielä. :) 

Nyt viikonloppuna lähdetään kokeilemaan Hu-Pun esteiden kestävyyttä Kuopioon (Nape la 3 rataa, Sera su 2 rataa) ja viikon päästä Sepsu kisaa JoAn kisoissa lauantaina 4 rataa (tupla, tupla!! Tuplatupla?) ja Nape sunnuntaina 3 rataa VarPSilla Varkaudessa. Sit mahtaa olla kisaton viikonloppu (no, oman seuran möllit olis), ja sitten onkin omat kisat tutulla kentällä. Sittenpä ollaankin kesäkuun puolessa välissä ja on SM-kisojen aika! Pitää nyt tosissaan kysellä, onko meiän seuralta tulossa maksi-joukkuetta, sillä nyt meillä olis 4 maksikoirakkoa kolmosluokassa, kun Maria ja Beijo nousivat kolmosiin. Jos sinne asti lähtee, niin pitäs kyllä melkein saada SM-nollat kasaan ja kisata samalla ne yksilökarsinnatkin. Voispahan sitten sanoa, että ollaan edustettu Seran kanssa SM-kisoissa ;)

torstai 9. toukokuuta 2013

Treeniä ja trimmiä


Eilen oltiin taas normitreeneissä. Meiän treeniryhmä on touko- ja kesäkuun ajaksi hieman kutistunut minuun ja Jonnaan, joten Veera tuli Laten kanssa vähän kattelemaan meiän menoa ja tekemään itsekin vähän jotain. Ensi viikollakin joku oli tulossa meiän ryhmään - onneksi, ettei meiän tarvii Jonnan kanssa kaksin kantaa esteitä. Hallissa oli edellisillan jatkokurssilta jäänyt Seppo Savikon koulutusrata, joten sitähän me sitten tehtiin. Tällä kertaa tajuttiin videoidakin! Kävin alussa merkkaamassa kakkosesteen, se kun ei ollut ihan linjassa ykkösen kanssa. Miun ja kakkosesteenkin väliin jää siis sivuttaisuunnassa pari metriä, vaikkei se tuossa videolla näykään. Kepeille vedin itse liian paljon Nastaa joten tuli ohi, pussiin taisin ohjata huonosti. Loppu menikin sitten hyvin, puomin ylösmenonkin ottaa, vaikka videolla näyttää vähän huolestuttavalta. Tässä eka pätkä rataa:


Ja tässä lähempää tuo loppupätkä:


Seran kanssa otin alun vähän eri tavalla. Jos teen Seran kanssa vähänkin väärään aikaan persjätön, se tiputtaa rimat. Se pitäs tehdä ihan viime hetkellä. Otettiin sitten alku eri lailla, mutta toimi Seralle oikein mainiosti. Aluksi tuolla A:n jälkeisillä hypyillä Sera meni pari kertaa tuolle hämyhypylle, mutta saatiin se sitten lopuksi onnistumaan. Huomautin asiasta melko kovasti, minkä jälkeen Sepsuli oli vähän enemmän kuulolla ja tuli käteen paremmin. Sanoinkin Sepsulle että miks se nyt rupee irtoilemaan kun ei aiemminkaan oo irtoillu! Tätä on kyllä joskus muulloinkin ollut esillä, eli Sera valitsee itse esteet kun sopivia on lähellä. Kauashan tuota ei saa irtoomaan oikein kunnolla. No, makkaralla ehkä. Tässä Seran rata: 


Koska oltiin niin vähälukuisina liikenteessä, päätettiin tehdä tuo Sepon radan loppukin. Sitä ei sillon koulutuksessa tehtykään, vaan keskityttiin alkupätkän hiomiseen. Nasta teki oikein nätisti senkin, mitä nyt mulle meinas tulla vähän kiire lopussa. Pussista Napetti tuli ohi pari kertaa ja mietittiin pitkään että mikä siinä oikein mättää. Sit Veera ehdotti, että kääntäisin ihan kunnolla olkapäätä vetämään ja niinhän se sitten onnistui. Veera on fiksu! Napen menoa: 




Seralla loppupätkässä ei ollukaan mitään ongelmia, kattokaa vaikka:


Huomenna meidän matka käy kohti Mikkeliä, missä kisataan Napetin kanssa ykkösissä (kääk lähtövuorossa toisena!!) lauantaina ja Seran kanssa kolmosissa sunnuntaina. Saa nähdä onko Sepsuttimen vauhti kasvanut, se kun kävi tänään parturissa. Pitää ehkä valmistautua radalla tekemään hätäratkaisuja, jos en ehdikään ohjauksiin! Sera ainakin heti muuttui röyhkeeks, yritti pöydästä ottaa ruokaa, komens minua ruokapöydän vieressä antamaan sillekin ja hyppäs vielä soffallekin! Hurja lassie! Otettiin turkki kokonaan alas lukuunottamatta erittäin katu-uskottavaa irokeesia. Tarkoitus oli alunperin jättää parisenttinen turkki, mutta se puuhka oli niin paksu, että trimmeri ei siihen pystynyt pidemmällä terällä. Lyhyt terä sitten hoiteli homman :) Meiän trimmaaja, Maria, sanoi, että viikon-parin päästä se on jo kasvanut oikein söpöksi ja hyvän mittaiseksi. Minuu ei kyllä yhtään haitannut tuo lyhyt turkki, Sera on miusta niiiiiin söpö tuossa vauvalookissaan! Loppukevennyksenä tosi huono kuva Serasta kesätukassa: 


sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Simon says....

Eiku Seppo! Savikko nimittäin. Oltiin tänään Napetin kanssa Seppo Savikon agilitykoulutuksessa meiän omalla hallilla. Anti oli hirrrrveen kiva ja hyvä. Teemana oli tasapaino ja sen pitäminen ja vaikutus ohjaamiseen. Miun pitää nyt kotiläksynä harjotella futiksenpelaajille tuttua viivajuoksua vähän modifioituna. Kun Seppo korjas yhden pienen painonsiirron miun ohjauksessa, ehdin kilometrin Nastan edelle. Huikeeta! Tässä ratapiirros: 


Tuo painonsiirto oli esteellä 13, jonne tein siis niiston ja jatkoin reittiäni renkaan ja puomin välistä. Ja ehdin hyvin. Olin henkisesti vähän hitaalla tuulella, joten en tajunnu videoida valmennusta, harmi! Alun ohjasin niin, että seisoin kolmoshypyn kymppiympyrän kohdilla ja ohjasin Napen siitä hyppäämään kaks ekaa hyppyä. Kuvasta poiketen kakkoshyppy oli reilusti linjasta pois, tänne kuvan alareunaa kohti. Nastan kanssa ollaan treenattu joskus just tollasia, eli työnnän sen hypylle ja itse oon muualla/kaukana hyppylinjasta. Kävin vielä ekalla kerralla merkkaamassa kakkoshypyn sen päällä, ja siirryin sitten kolmosen viereen. Hienosti teki joka kerta. Kolmoshypystä tuli pari kertaa ohi kun olin jo kääntynyt neloseen päin, koska halusin ehtiä muurin (= 4) jälkeen persjättöön. Tuo kun saatiin toimimaan niin hienosti meni aina tuonne esteille 13-14-15-16 asti, jossa jäin siis aluks pahasti jälkeen kun se pikkuriikkinen painonsiirto oli pielessä! Se korjattiin ja ehdin kivasti. Otettiin vain puomille saakka näitten ykkösluokan junnujen kanssa. 

Koulutus oli kaiken kaikkiaan miun mielestä tosi kiva, koska Seppo ei tyrkyttänyt ohjauksia tyyliin "tähän pitää tehdä niistopersjättöjaakotussaksalainen", vaan korjasi meidän omia ohjauskuvioita niin, että niistä saatiin parhaat tehot irti ja ohjaukseen nimenomaan meille sopivia kuvioita, niitä itse valitsemia. Tykkäsin. Napettikin tykkäs.

Seran kanssa kisattiin oman seuran kisoissa lauantaina. Ajattelin, että tekasenpas tosta triplanollan, eikä se kaukana ollukaan mutta minkäs teet kun ohjaaja ei ohjaa. Huoh. Ekalla radalla oli tokavikalle esteelle asti nolla, mutta sitten en kunnolla tönässy takaakiertoon (tai siis päällejuoksuun, ei se edes ollut kunnon takaakierto) ja koira tuli miun puolelle estettä. Suusta pääsi VOI PERSE! Huoh. ISO huoh. Mutta, treenikaveri Jonna oli ajanottajana ja kertoi, että aika oli 43,XX sekuntia. Tuloksista katsoin muiden aikoja, ja noin 43 sekuntin ajalla etenemä oli 4,20!! SERALLA! Vau! Ihan huippua! Tuntuikin kyllä, että jouduin ihan juoksemaan radalla. Hyvä Sepsuli! 

Toisella radalla tehtiin taas hieno ihanneajan alitus noin viidellä sekunnilla, jolloin etenemäksi tuli 3,90 m/s. Harmillista kyllä kaksi rimaa tippui. Ekasta muistan sen, että taisin kääntää kun koira oli riman päällä, joten siitä tiputus, mutta toisesta rimasta ei muistikuvaa. Kontaktit otettiin hienosti ja huijasinkin Seraa vähän sanomalla koske, kato onko nami, missä nami. Hyvin huijattu! 

Kolmannella radalla kerättiin sit ittemme ja tehtiin se nolla. -0,74 s tai jotain sellasta. Etenemä enää 3,6 m/s, eli Sera hiipuu rata radalta, mutta sen jo tiesinkin, mut nyt sain ihan konkreettisia todisteita. Muuten kisafiilis oli Seran kanssa hirveen kiva, koira oli kyllä ihan liekeissä. Jäähdyttelylenkillä se hyppi minuu vasten, yritti vetää hupusta, kaiveli treeniliivin taskuja lelujen toivossa. Ihan hullu. Veti hihnaa ja muris. Ihana Sera! Sen kisafiilikseen varmasti vaikutti se, että pääsi yksinään matkaan ja että oltiin kotihallilla. Ei tarvinnu matkustaa autossa katsokaas! Ja mentiin hallille vielä pyörällä, sehän on Seran lempitapa liikkua, se kuumuu siitäkin jo ihan huikeisiin sfääreihin :) Olin kyllä tyytyväinen kisoihin kaiken kaikkiaan. Kun sain kuulla Seran etenemän ekalla radalla, ei enää se huono ohjauskaan ohjaamattomuuskaan haitannu!

Sera pääsee torstaina parturiin, koska Kanervalassa asujat on varmaan huomanneet, että metsästä on kadonnut kaikki aluskasvillisuus. Se nimittäin tarttuu Seran turkkiin ja pyörittyy turkkiin niin, että sitä on mahdotonta saada nätisti irti. Steriloinnin jälkeen tuo turkin laatu on muuttunut koko ajan huonommaksi vaan, eikä se oo koirallekaan kivaa, kun oksat ja risut tarttuu turkkiin ja sit ne tukistaa ja nipistää. Samoin se hiton huopuminen. Tuo höttö huopuu sekunnissa! Kun kampaan (tai leikkaan) kainaloista ja nivusista takut auki, seuraavana päivänä siellä on jo uus(ia). Ihan hullun hommaa joka päivä kammata läpi tuota koiraa! Ihan uskomaton muutos turkissa kyllä ennen leikkausta vs. leikkauksen jälkeen. Ennen leikkaustahan Seran turkki tarvis harjata läpi karvanlähdön yhteydessä (= 1-2 krt vuodessa), ja silti se aina näytti nätiltä ja oli hieno. Korvantaukset kävin kerran kuussa läpi. Nyt tuo turkki on kauheeta höttöä ja jalkoihin on tullu sellasta "sterilointivillaa", joka huopuu jo ilmestyessään. Seppo Savikko sanoi tänään, että koirissa tapahtuu ihan uskomaton muutos, kun turkki ajetaan alas. Lupasinkin jo trimmaajalle, että jos Seran vauhti kovenee ja tehdään turkin alasajon takia tuplat tai triplat, niin tarjoon sille jätskin! :)

Tuplista puheen ollen, kirjoitin joskus, että me ei keräillä sm-nollia, koska meillä ei oo realistisia mahdollisuuksia niihin. No, nyt meiltä puuttuu vain se tupla, eli viis nollaa on kasassa. Hups! Niin se lassie rupee tekemään, kun lukee blogista, että sitä parjataan hitaudesta. ;) Tuplaa ei lähdetä kyllä yrittämään, mutta seuraavat kisat on molemmilla 11.-12.5. Mikkelissä ja 18.-19.5. Kuopiossa. Seralla kisaputki jatkuu vielä 25.5. täällä Joensuussa. 26.5. jatkuis nuo naapuriseuran kisat kolmosille, mutta on vähän harkinnan alla, josko lähtisin sittenkin Varkauteen ykkös- ja kakkosluokan kisoihin Nastan kanssa. 

Tulipas tästä pitkä paasaus! Oli ilmeisesti paljon asiaa. Lopuks vielä vankilakuva kaveruksista uudessa häkissä. Hyvä tuli, nyt voi koirulit matkustaa huoletta takaboxissa!