perjantai 22. maaliskuuta 2013

Videoo videon perrään!

Perjantai-illan ratoksi päätin kirjotella vähän blogia, mitäpä sitä muutakaan tekis, varsinkin kun on normaalina koiraihmisenä sopinut lauantaiaamuksi yhdeksäks koiratreffit :) Luvassa on jäällä riehumista kahden labbiksen kanssa. Mukavaa! Viimeks nähtiin labbistyttöjen kanssa syksyllä Lykyllä, joten aikakin on jo treffata. 

Keskiviikkona viikkotreeneissä tehtiin Sari Mikkilän ratakomboa, joihin oli yhdistelty ykkösten ja kakkosten ratoja. Kaks rataa siis tehtiin ja kuvattiin tietenkin kaikki, siis luvassa on tosiaan otsikon mukasesti videoo videon perrään. Sari Mikkilä on siis toinen tuomari pääsiäisen kisoissa, jotka jännittää minuu ihan hirveesti. Kauheen kovasti. En ees tiiä miks. Välillä ei jännitä, mutta välillä jännittää niin, että mahasta kourasee ja hiki nousee otsalle!

No, Napetti alotti taas treenit ja Sera nosti häkissä kierroksia. Napetin eka rata meni muuten tosi hienosti, mutta tietenkin viimenen hyppy meni poskelleen! Jäin siis auttamatta jälkeen. Toisella kiekolla tajusin näyttää kepit sylkkärikädellä ja loppukin meni nappiin. Aalla vähän hidasteli ja ois pitäny palkata siihen, mutta eipä taas tajunnu. Kun vasta videota kattoessa kotona. 

Sit teki Seppå. Eka kierros oli oikee rähmäkäpälöiden mestaruuskisa, kun Sera ei meinannu millään tajuta keppejä! Monesti on tuollanenkin kulma ja takaaleikkauskin otettu kepeille, vaan kun ei niin ei. Videolta saattaa kuullakin, kun laitan Seran maahan ja sanon sille suurin piirtein, että mietipä hetki siinä ihan rauhassa, osaat kyllä kepit. No, sit tehtiin uusiks ja osashan se! En mie turhaan noita lassieita fiksuiks kehu! Ymmärs järkipuhetta ;) Mut sit lenteli rimat. En salli yhtään tiputusta, koska Sera lähes aina korjaa tiputukset huomautuksen jälkeen. Eli sille tulee niin kiire, että on huolimaton. Hyppytekniikkaa, Anni...No, näin meni Sera.

Sit oli vuorossa toinen rata. Napetin kanssa taas ekaks. Muuten hyvä, mut vähän hidas puomi (tajusin palkata!!) ja vielä karkas keinulta ennen vapautusta. Oon tarkkana (varsinkin) aluks näiden kanssa, ettei opi varastamaan, sitten hyppäämään ja kohta ei ota kontaktia ollenkaan. Pidemmittä puheitta, tässä rata. Toisella kierroksella Nasta päätti, että hidastelemaan ei jäädä ja ponnisti suoraan tuon yhden medihypyn (riman kannatintappi meni katki maksikorkeudelta) alastulolta pituuden loikkaan. Eipä se ollukaan kun sellanen kolmen metrin loikka, ja niinhän se päätyi pituuden viimeseen palikkaan. Tais mennä sekä koiralla että ohjaajalla siitä vähän pasmat sekasin ja sit tippu rimakin, mitä ei Napetin kanssa kyllä juuri koskaan tapahdu. Tässä tuo kompurointi. Tästä ja tästä voi verrata tuota riman korkeuden vaikutusta pituuden ponnistupaikkaan, vaikkakin vähän huonosti. Sanottakoon nyt, että tuossa ekassa Napen varpaat rapsahtaa pituuden vikaan palikkaan, joka ei kuitenkaan kaadu. Siinä on myös taas suora ponnistus alastulosta, kun taas 65 senttisen riman jälkeen tulee väliloikka ja hyvä loikka pituudelle.

Sera taas ei meinannu kääntyä ollenkaan toisella radalla. On varmaan tottunu miun huonoihin valsseihin ja käännösyrityksiin, ettei yhtään tajunnu että tuolla superhienolla ohjauksella mie oisin halunnu sen kääntyvän! Kyl se sit kuitenkin käänty ja hienosti otti kaikki kontaktitkin. Kas näin! Hienosti mennee. Vähän kyllä pelottaa, että koska Sera on ottanu kontaktit niin hienosti nyt viime aikoina treeneissä, niin kisoissa kosahtaa. Vaan sitähän ei etukäteen tiiä ja on aika turha murehtiikin, joten eiku hyvillä mielin kisoihin viikon päästä! 

Iik! Viikon päästä!

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Teenage Mutant Ninja Nasta

Nape täällä moi! Anni miettii, että onkohan mulla teini-ikä. Vihjeitä siihen suuntaan saattas olla kuulemma:

1. Kolmella (3) edellisellä kerralla, kun Anni on ottanut esiin (tai laittanut naulakkoon roikkumaan) iki-ihanan agilityliivin, oon mennyt niiiiiin sekasin sen tuottamasta huumaavasta agilitymuistosta, että oon ruvennut ihan suorastaan ilmaa nylkyttämään. Siis astun tyhjää, joskin yhdellä kerralla otin toisella etutassulla kiinni laukusta, jossa iki-ihana agilityliivi oli.

2. Kun me kävellään tuolla metsässä polkuja pitkin ja näen vilaukselta toisen koiran niin luulen (ja uskon ja tiedän), että se on ihan varmasti tulossa meiän päälle ja koen parhaimmaksi haukkua oikein hirrrrrveen pelottavalla äänellä. Joka ei kuulemma oo pelottava. Enkä oo ennen kuulemma tehny tällasta. Häntäkin mulla kuulemma koko ajan on (annin sanoin) isotteluasennossa, eli selän päällä. Tiiä häntä.

3. Joskus tallaillessamme samoja vanhoja reittejä pitkin huomaan, että KÄÄK! Tuossa ei viime kerralla ollut noin isoa lumipaakkua! Tai IIIK! Mikä ihme on tuo oksa, joka on taipunut lumen painosta?! Oon suorastaan säpsähtänyt niitä, ihan kohdalla. Oon kyllä uskaltanu mennä tutkimaan ne. Paitsi eka en uskaltanu yhtä hautaa (toim. huom. kyllä, metsään oli tehty jonkun pikkusen elukan hauta) tutkia tällä nenälläni, kun siinä oli niin iso risti ja kiviä päällä.

4. Anni väittää, että oon viime aikoina ihan yhtäkkiä ennakkovaroituksitta hypännyt sohvalle sen päälle. No, ehkä joskus on käyny niin, mutta ei kyllä hirveenkauheen usein (toim. huom. Onpas.). Ja sitten kun minuu komennetaan alas, se on miusta kauheen ärsyttävää, niin aina alas mennessäni eka silleen hörähdän tai murahdan. Mutta en pelottavasti, vaan silleen, että Anni lopettas komentamisen. Mutta ei se oo vielä lopettanu.

5. Kun Anni harjaa minuu tai leikkaa kynsiä, oon kokenut parhaimmaks yrittää estää sen keinolla millä hyvänsä. Ärsyttävää vaan, että Anni ei lopeta ennen kun on saanu tahtonsa läpi! Hyväksi havaittuja keinoja estoyrityksissä on mm. kellahtaa selälleen, purra harjaa tai saada "olemisen sietämätön keveys" -kohtaus, kuten Anni sitä nimittää. Sitä on tosi vaikee selittää, mutta siltä se tosiaan näyttää. Kellin yleensä sillonkin selällään ja saan ihmeellisiä hyvänolonsäpsyjä ja/tai -urahduksia. Mieluummin kyllä näyttäsin takkuselta teiniltä.

Kauheen rajottunutta tää koiranuorison elämä! Mutta oon minä kuulemma nätti. Kattokaa vaikka:

Napetti 1v 5kk

Vauhdin hurmaa

Niin, arvon lukijat, onko mulla murrosikä? Vai mikä minuu vaivaa? Lähinnä Anni miettii tuota seksuaalista kanssakäymistä agilityliivin herättämän muiston kera. Onko agility miun mielestä vaan niin ihanaa, että osotin sen noin lämpimästi? Mie en osaa sanoo, kun oon vaan koira. Enhän mie oikeesti osaa edes kirjottaa, vaan tää koko "Nasta kertoo" on Annin mielikuvitusta.

Että semmosta.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Omaa aikaa (muokattu videot!)

Nimittäin molemmille nenäpäille! Nasta pääsi eilen lauantaina Kuopioon treenaamaan ACElle piiiitkästä aikaa, ja Sera mölleili tänään oman seuran mölleissä kisaavien radalla. Nastan into oli samanlaista kuin aina ennenkin, mutta Sera oli aivan liekeissä taas, kun pääsi ilman sitä pikku monsteria tekemään agilitya! Vähän Sera kyllä joutui myös odottelemaan hallissa, sillä olin itse myös töissä mölleissä ja möllien jälkeen vielä meiän koulutustoimikunta kokoontui. Onni on kuitenkin lämmin halli ja BoTti koiran selän päällä! 

Lauantaina startattiin kohti Kurkimäkeä yhdentoista maissa. Meiän pikkuautoon tungettiin Seran lisäksi Maria ja portugalinvesikoira Beijo. Beijo matkustaa yleensä turvavöissä takapenkillä, kuten tekee Nastakin siitä syystä, ettei pysy kontissa vaan tulee penkkien yli. En oo saanut asennettua verkkoakaan. Kokeiltiin sitten, josko Beijo pysyisi kontissa ja Napetti ois takapenkillä. Beijo oli oikein hieno herrasmies ja pysyi nätisti paikoillaan. Nasta sen sijaan kieritti ittensä turvavyön, valjaiden ja "lisäosan" ympärille niin, että piti melkein olla partiolainen selvittääkseen ne solmut! Päästiin kaikki kuitenkin ehjänä perille treenaamaan. 

Nasta teki alkukankeuden jälkeen tosi hienosti puomille saakka, kunnes ohjaaja unohti mitä sit piti tehdä! No, sellasta sattuu. Harri-valmentaja käski vedättää enemmän kepeillä, mutta kun en uskaltanu! Ei kuulemma Nastan kepit mee rikki vaikka tulis pari kertaa pois kesken ;) en usko! Kuiteski menee! No, kyl mie sit uskaltauduin vedättämään ja tekemään virheen. Uskalsin vähän. Mutta en paljon. Loppukin meni mukavasti, kuten myös nollakokeilu, vaikka siinäkin Nape karkas kepeiltä kun vedätin. Tietääpähän mitä treenata! Saatiin kuitenkin rata vietyä loppuun ja laskettiinpa kaikille etenemätkin tuon nollakokeilun perusteella. Harri sumpli sekuntit noista keskeytetyistä kepeistä ja saatiin ajaksi n. 42 sekuntia. Rata oli 157 m pitkä, minkä perusteella etenemäksi tuli 3,7 m/s. Ihan hyvä etenemä, kun ottaa huomioon nuo hiiiiitaaaaat kontakti, varsinkin puomi. Ja nollakokeilun keinu. A-este oli ihan hyvä. Molemmista yhteensä kolmisen sekkaa pois, niin etenemä nouseekin jo neljään metriin sekunnissa. 

Seran kanssa mentiin siis PoKSin mölleihin tänään. Olin itsekin töissä mölleissä: menin yhdeksäksi hallille ja lähdin pois kahden maissa, joten odottelemaan tuo ressukka vähän joutui. Radalle se kuitenkin pääsi, ja voi sitä iloa ja riemua kun Napetti ei ollut mukana! Vauhti oli taas ihanan hyvä, sai ihan juosta :) HYL siltä radalta kuitenkin tuli, kun Sera karkasi hyppäämään pituuden sivuttain, mutta ei haitannut yhtään, oli niin hieno rata muuten! Agilityterapiakoirani Seppå. Sellanen se on. Ja tässä sen hieno rata!

Kahden viikon päästä meidän kauden aloittamiskisat on jo ohi. Nasta aloittaa kisauransa perjantaina 29.3. JoAn kisoissa kahdella radalla, jatkaa lauantaina myös kahden radan verran ja konkari-Sepsu kisaa perjantaina kolmella radalla, mutta lauantaina vain kahdella, koska ohjaajankin on päästävä radalle ;) 

Videoita Napetin ACE-radasta on lisää, kuten myös Seran möllirata on videolla, mutta youtube ei suostu lataamaan niitä nyt ollenkaan. Tai jotain tuo valittaa, että ei hyväksy nimeä. Tai muuta. Lisäilen ne siis sitten, kun humanisti ja tekniikka ovat taas sovussa. Tällä hetkellä he eivät nimittäin ole.

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Lamppu syttyi

Tänään treeneissä koin oikein salamaniskun veroisen älynväläyksen: tajusin yhtäkkiä, miten valssi tehdään. Kyllä, neljän vuoden valssaamisten jälkeen se valssaamisen salaisuus vihdoin valkeni mullekin. Meitä oli tänään treenaamassa vain kaksi ihmistä, kolme koiraa. Nape, Sepsu ja Eki-chihu kera ohjaajansa Katin. Aikaa siis oli! Kasattiin kentällä olevista esteistä jonkinnäköinen rata, jossa oli puomi-putki-erottelu, kaikki kontaktit, muutama takaakierto, sylkkäri, pimeä putkikulma ja PÖYTÄ! Viimeks Nasta olikin nähnyt sen about vuosi sitten. Ja siltä se meno sitten näyttikin! Ensin Nasta lähti takaakiertoon, siis kiertämään pöytää. Kun pyysin hyppäämään pöydälle, se oli ihan että "ei sinne voi hypätä, kauheeta! Mitennii muka tollanen hidastuseste voi olla radalla?!" Loppuajasta pöytä sujui kuitenkin kuin vanhalta tekijältä. 

Mutta ne valssit siis! On se hyvä, että vanhakin koira oppii uusia temppuja, enkä siis puhu Serasta, vaan ihan allekirjoittaneesta. Mie nimittäin näin unta jostain agikisoista (varmaan johtui muuten siitä, että NASTA ON NYT ILMOTETTU EKOIHIN KISOIHIN IIIIIIK!), joissa tein hienot valssit ja osasin ne yhtä hienosti kuin pro-agilitaajat tekee. No kappas, muistin unen aamulla ja lamppu paloi vieläkin. Piti heti päästä illalla testaamaan. Ja yllättääkö nyt ketään, kun sanon, että Nasta ei kieltänyt yhtään valssihyppyä?! Aiemminhan se on kieltänyt joskus noita ennakoiva valssi -hyppyjä. Mutta kas vain, nyt se osas ne. Ja mistäpä muustakaan ne kiellot johtuisivat, kuin OHJAAJAN VIRHEISTÄ, kuten lähes kaikki tässä lajissa! On tää nöyrää. Ihan hyvä niin, eipähän pääse kus nousemaan päähän. No, eihän tällä menestyksellä nyt muutenkaan pitäs :D 

Sera nyt lähtee minkälaiseen huitasuun tahansa, mutta tekipä se ehkä pienemmät kaarrokset näteillä valsseilla. Vauhtiakin radalla oli, juosta sai. Sera oli ehkä tavallista hitaampi, johtuikohan eilisestä juoksulenkistä Jaakon kanssa. Ei enää vanhus palaudu samalla tavalla. Vaikka oli BoTit illalla päällä ja nesteytinkin ennen lenkkiä päivällä. Nytpä tuleekin muutama päivä totaalista rasitushiljaisuutta sitten. Sunnuntaina on oman seuran möllit ja Sera pääsee sinne vähän hurvittelemaan. Nasta lähtee miun kans lauantaina ACElle Kuopioon, siitä haluan kyllä videota! Ja yritänpä saada jonkun kuvaamaan Seran möllitkin.

Lopuksi otettiin treeneissä Nastalle puomia etupalkalla niin että jäin taakse, ja niin että juoksin kauemmas eteen. Ekalla kerralla tuli läpi mutta älähdin ja kääntyi heti pois palkalta ja loput toistot meni sitten tosi kivasti. Seran kanssa otin kepeille vedätystä ja etupalkkaa niin että jäin itse taakse. Ei meinannu onnistua tuo miun taakse jääminen, sen verran tarvii miusta tukea kepeillä. Note to self: kaikki seuraavat koirat opetat sitten 2by2-menetelmällä kepittelemään!! Saatiin yks hieno kepitys sitten kuitenkin loppuun miun jäädessä taaemmas, ja lopetettiin agi siihen. Ja mitäs tein sitten? No TOKOA! Ohhoh! Sera teki ehkä viiden askeleen seuraamista ja hienosti aina tuli perusasentoon, vähän vinoon kylläkin, mutta se ei meitä haittaa. Myös luoksetulo tehtiin ja ai kuin kivasti tuli vierelle, vaikka en tiiä ollaanko viimeseen neljään vuoteen tuotakaan liikettä tehty. Sehän lukee miun ajatuksia! Ihmiskoirani. Nape teki seuraamista (muutama askel, käännös), luoksetulon ja liikkeestä seisomista. Käsimerkkiä vois ruveta häivyttämään seisomisesta. Hienosti nimittäin pysähtyy.

Tuli tuosta valssioivalluksesta mieleen, että opiskeluaikana näin usein sellasia unia, joissa juttelin saksaksi, ja tiesin mitä ihmeellisimpiä sanoja saksaks. Kun aamulla tarkistin ne sanat, jotka muistin, oli ne aina oikein. Ne siis varmaan oli jäänyt jostain luennoilta takaraivoon, ja unien aikana porautuivat tajuntaan. Niin varmaan on käyny valssienkin kanssa: oon nähny hienoja ja oikeenlaisia valsseja, ja unessa ne sitten ilmesty mulle. Ilmoittakaa lehdistölle! Nuori nainen koki ilmestyksen: "Valssit porautuivat tajuntaani! En ole koskaan kokenut vastaavaa!" 

Kaikenlaista.

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Pääsiäinen lähestyy

Otsikkokin sen jo kertoo: kohta on taas munaa saatavilla, noidat lentelee kuutamon edessä ja Nasta alottaa kisauransa. Kaikkee erityisen jännää siis! Meinaa jo vähän jännittää. Parit möllit ois tarkotus käydä kattomassa ennen kisoja: omat, jotka on 17.3. ja Joan, jotka on 24.3., eli viikko ennen pääsiäiskisoja. Napetti menee ehkä vaan Joan mölleihin, sillä se on 16.3. ACElla treenaamassa. Omiin mölleihin pääsee siis ehkä vaan Sepe. 

Viime viikolla treeneissä oli Janita Leinosen treenirata, jonka meiän jatkokurssilainen schape Zeta ja ohjaajansa Ritva kävivät juoksemassa muutama viikko sitten. Se oli hirveen kiva rata! Joutu vaan juoksemaan, kummallista tässä lajissa...heh. Nasta ei ensin meinannu osata keppejä, mutta kyl se sitten kohta onnistui ja se layeroikin sitten, ihan varmaan vaan näyttääkseen, että osaan mie! Saatiin sitten loppukin ihan sujuvasti onnistumaan. Kas näin nimittäin. Anni nauraa, koska meinas tuo loppu mennä vähän panikoinniks, kerkesin just ja just pois alta ja ohjasin kenties hieman huolimattomasti, kun Nape tiputti rimoja. Huokailen niin syvään keinulla, että Annia nauratti :) 

Sera teki medeillä, kun toinen maksikoira Netta teki medeillä, enkä jaksanut a) juosta kahden koiran kanssa putkeen tai b) nostaa rimoja. Jotta niin laiska oon! Yksi extrahyppy Seran reitille mahtui mut muuten meni hienosti alusta loppuun. Tai ihan loppu otettiin erikseen ja parilla eri tyylillä. Seran kanssa ihan hyvä oli tuo vippaus tuonne esteen toiselle puolelle, siinä vaan tuli kiire työntää koira takaakiertoon, ja kuten videolta kuuleekin, piti äänellä käskyttää :D Napelle taas toimi hyvin niisto. Työtapaturmia sattui yhden riman ja koiran hukkumisen verran, kun jää tuossa vikalla hypyllä selän taakse :) Kokeilin loppuun niistoa Serankin kanssa ja kyllähän sekin ihan hyvin kääntyy, hitaammin tokikin kuin Napsu. Agility on niin hurjan kivaa kyllä näitten koirien kanssa! 

Hiihtämässäkin on käyty. Ensimmäiset 7 minuuttia Nasta yritti tappaa suksia, sauvoja ja välillä minuakin ja haukkui minkä pienestä Nastankropastaan kerkes. Sera hyöri ympärillä ja oli yhtä innoissaan kun pyöräreissulle lähettäessä. Minä taasen kiroilin kuin merimies ja käskytin Nastaa "mene"-käskyllä kauemmas ja kävihän se aina puolen metrin päässä mutta hinku takasin iski niinkin kaukana kuin alle metrin päässä. Jos tietäsin, että tätä blogia lukee se ilmeisesti eteläsuomalainen hiihtolomalle mummolaan tullut perhe, niin pyytäsin anteeks, että niiden lapset ehkä oppi uusia kirosanoja. Mutta koska ne ei tätä ehkä lue, niin olkoon. Näin siellä maalla puhutaan, lapset! ;) 

Hiihtoladut oli siis jäälle jo tehty, mutta niitä pitkin en uskaltanu hiihtää koirien kanssa sitten kuitenkaan. Hiihdettiin sitten latupohjaks tehtyä oikaisureittiä pitkin edestakasin Selkäsaareen ja takasin. Selkäsaari on se lähisaari, jossa se pieni majakka seisoo. Kolmesti hiihdin sinne ja takasin. Ekan menomatkan Nasta oli hirviö, sitten se tyytyi kiusaamaan Seraa ja juoksemaan hepuleissaan ympäriinsä. Saareen päin oli aina kauheen kiva hiihtää, kun oli myötätuuli. Takasin oli ihan kauheen hirvee hiihtää, kun oli vastatuuli. Nasta ja Sera juoksivat koko ajan edestakasin, keskenään hepuleissa, miun perässä, edessä ja vieressä. Hiihtoreissun jälkeen Sera kävi tyytyväisenä BoTti päällä makoilemaan, mutta Nasta jatkoi riehumista. Kuten se teki myös 8,5 km juoksulenkin jälkeen, jonka koirat teki Jaakon kanssa. Nape oli vielä koko matkan juossut edellä (Jaakolla oli koirat juoksuvyössä kiinni), Sera oli siirtynyt takavasemmalle viiden kilometrin kohdalla. Napetti myös kiusaa minuu ja Seraa koko ajan. Se ei enää alistu yhtä helposti Seralle, kun leikit menee Sepsun mielestä liian pitkälle. Nasta yrittää komentaa minuu ja on pari kertaa hypänny sohvalle miun päälle. Kyllä, päälle. Ja sit ottaa ranteesta kiinni noilla pikku hampaillaan. Saa kyllä aina niskaperslähdöt mutta kylläpä kokeilee. Kovasti kokeilee! Ainoa paikka, missä se on hienosti, on agility. Se tekee sen niin täysillä, keskittyy kovasti ja haluaa tehdä sitä. Siinä se ei kyseenalaista ohjaajan auktoriteettia. "Sano sie mihin mennään, mie teen niinku sie sanot!"  Murkkuikä siis on alkanut. Tai mulkkuikä. Energiaa riittää! Tämän takia tokotreenien ois hyvä jatkua. Nasta keskittyi siellä niin kovasti temppujen ratkomiseen, että oli kivan väsyny aina tokon jälkeen. Yksin en kehtaa tokoilla (siis jaksa lähteä, motivaatio ei riitä yksin tekemiseen), enkä kaikkee osaakaan. I need help!

Jos saisin tokotreeniseuraa ja hieman ohjaustakin, voisin jopa harkita tokokisoja, jotka on lokakuussa täällä Joensuussa. Kääk, mitä tulikaan ääneen sanottua! Kesäkuussa olis myös oman seuran tokokisat, mutta ei taideta olla vielä valmiita niihin karkeloihin. Aika näyttää, jatkuuko tokoilukin meiän aktiiviharrastuksena vai jääkö kotipööpöilyks. Oishan se kivaa aivojumppaakin koiralle agilityn vauhdin hurman lisäks.