Huomasin tuossa jokunen aika sitten, etten ole tehnyt juuri mitään Yrsapennun keppien osaamisen eteen. Huhti-toukokuussa taisin tehdä 2by2-kepeillä peräti kaksi kertaa, ehkä kolme. No, sillä vauhdilla ei keppejä saada kuntoon kuin joskus kymmenen vuoden päästä. Mutta Yrsa onkin ehkä syntynyt onnellisten tähtien alla, sillä treenikaverillani oli 2by2-kepit kotona (kolme paria siis) ja hän oli lähdössä reissuun, joten sain lainata noita keppejä. Otin sitten ihan intensiivikurssin Urpulille. Joka päivä 5-8 minuutin sessio, ja tulosta alkoi syntyä. Aloitin 8.7. ja päätökseen päästiin tänään. Välissä oli neljän päivän Ilosaarirock-tauko, mutta muuten teimme ahkerasti joka päivä läksyjä. Vielä on paljon työtä edessä, mutta ollaan päästy tavoitteeseemme; kahteentoista keppiin! Minun oli myös vaihdettava kaverin kepit hallin kovempiin keppeihin, sillä Yrsa alkoi rynniä taipuisia keppejä päin, eikä sitten osannut hallilla keppejä, jotka eivät taipuneetkaan niin paljon. Nykyäänhän ollaan menossa taipuvaisempien keppien suuntaan myös kisakentillä, mutta halusin, että Yrsa pujottelee eikä rynni. Tässä keppikooste eiliseen saakka:
Eilen käytiin sitten vielä muutakin agilitya tekemässä illalla omassa ryhmässä Yrsan kanssa, kun on ollut vähän keppipainotteista tämä treenaaminen. Otettiin "radalle" keinu ja rengas, ja Yrsahan osasi nekin! Ihan ensimmäisellä kerralla tuli renkaan ohi, mutta muilla kerroilla ei enää. Onko mulla tosiaan käsissäni nyt sellainen pentuli, joka mahdollisesti ehkä saattaisi loppuvuodesta olla kisavalmis?! Jos mulle olisi niin esimerkiksi maaliskuussa sanottu, en todellakaan olisi uskonut. Eihän Yrsa vielä lähellekään kisavalmis nyt ole, sillä keinu, rengas ja kepit tarvitsevat tosi paljon vahvistusta. Yrsa on myös jonkin verran epävarma muissa halleissa, sillä ei olla hirveästi treenattu muualla. Nyt siis möllikisoja kiertämään tuon pikkupahan kanssa!
Tänään menin hallille mielessäni lähentää kahden kuuden kepin pätkien etäisyyttä mahdollisimman lähelle toisiaan. Yrsa etenikin aika kivasti (tässä menetelmässähän onkin ideana, että yhteen vaiheeseen ei jäädä munimaan pitkäksi aikaa), joten päätin kokeilla kahtatoista keppiä. Kepithän onnistuivat! Eivät heti ekalla toistolla, mutta heti toisella. Hyvä pentu! Nyt vaan paljon vahvistusta, etupalkkaa, kulmia, esteitä eteen ja taakse...Kaikkea. Kohta tuokin pieni osaa kepit oikeasti.
Viikon päästä mennään Kiteelle Villa Taivaannastaan Maple Yard -leirille. Sinne tulee Yrsan kolme siskoakin, kiva nähdä niitä pörriäisiä! Napekin pääsee sitten taas aksaamaan, tai ehkä jo ensi viikolla. Ollaan oltu ihan täysin tekemättä mitään (no okei, kerran tokoiltiin hallin pihalla viime viikolla), ja aika kova huuto autosta jo kuuluu kun Yrsa pääsee halliin ja Nasta ei. Voi tulla vähän hasardia menoa aluksi radoilla, mutta siitä se into tasaantuu. Omat kisat onkin kahden viikon päästä. Piirinmestaruuksiin ei päästä tänäkään vuonna, sillä ollaan työporukalla reissussa. Pitää antaa muillekin mahdollisuus ;)
Seppå-mummi ei ole voinut hirveän hyvin. Sillähän todettiin vuosi sitten sivuääni sydämessä, ja ell sanoi silloin, että seuraile oloa ja kuntoa, sillä sivuääni voi pahentua mummi- ja ukkikoirilla sydämen vajaatoiminnaksi. No, nyt Seralla on seuraavia oireita enemmän ja vähemmän: laihtuminen, lihasten köyhtyminen, yskiminen ja hengenahdistuskohtaukset varsinkin lenkillä/rasituksessa/helteellä ja yöllinen vaeltelu. Kunhan vien Yrsan lonkkakuviin reilun kuukauden päästä, pyydän samalla tutkimaan Seran sydämen kunnolla. En ole varma, tuleeko siltä myös öisin pissaa alle. Mummin ilmekin on vanhentunut aika kovasti viime aikoina. Nämä muutokset ja oireet alkoivat kevään lopulla, ja varsinkin tuo köhiminen ja ryystäminen rasituksessa on nyt pahentunut selvästi. Mummi levätköön nyt ja tutkitaan sitten kuukauden päästä kunnolla, kunhan meidän lääkäri palaa lomaltaan.
Ryhtiliike oli siis oikein onnistunut. Yrsan kohdalla siis. Muiden kanssahan me ollaan vaan löysäilty, mutta saahan niin kesällä tehdäkin! Ja eihän mulla aika ja jaksaminen riittäskään Nastankin kanssa ryhtiliikkeen tekoon. Yksi kerrallaan, kiitos!
