Pakkaspuuhia

Joulu tuli ja meni. Vietettiinkin tänä vuonna joulu Lappeenrannassa Ranja-jackrusselin luona. Lenkkeiltiin hiljaisessa kaupungissa ja käväistiin toki hautausmaalla katselemassa jouluaaton tunnelmaa. Ulla nosti Ranjan hautausmaan muurille, ja kun Nasta huomasi Ranjan muurin päällä, se otti ja hyppäsi itsekin muurille! Sehän ei sinänsä mitään ihmeellistä ole, mutta muurin korkeus on Ullaa melkein nenään asti, ja Ullahan on 160 cm korkea. Eli johonkin puoleentoista metriin Nape otti ja leiskautti ilman vauhtia ja vielä tasapainottelemaan vajaa 30-senttisen muurin päälle! 

Kuva on huonolaatuinen, eikä mittasuhteista saa selvää, mutta siinä se napottaa, puolitoista metriä korkean muurin päällä muina lassieina. 

Joulun aikaan ei ole tullut käytyä (vielä) hallillakaan, on vain syöty ja makoiltu. Napekin on halunnut osansa joulusyömisistä. Se on vähän röyhkeämpi kerjääjä kuin Sera, joka uskoo kiellosta. Nape sen sijaan vetoaa söpöön ulkonäköönsä ja työntää nokkansa söpösti liinan alta ja alkaa söpösti tuijottamaan söpöillä silmillään. Sera mörisee ja kuolaa. Nape on fiinimpi. 

oi anna ruokaa!

Käytiin myös ihanassa pakkassäässä kävelemässä kaverikoiran Fadon kanssa. Ilma oli ihana! Mukana oli myös pikkuruinen norfolkki Hippo, mutta se oli niin pieni ja vikkelä, että ehti kuvasta pois. 

Sää on kyllä ollut ihanan talvinen. En oikeastaan tykkää pakkasesta, mutta aurinko on aina tervetullut, ja saa pakkasen tuntumaan siedettävämmältä. Parempi pikku pakkanen, kuin loska ja koko ajan pestävät tassut! Nyt pakkasta on rapiat alle -20°C, joten ollaan temppuiltu enemmän sisällä kuin ulkona. Ja koska on loma, tekaisin temppuiluista hienon taitavasti muokatun videonkin. Kas näin:

Ensi vuonna uudet kujeet. Bloggaajillahan on tapana listata tavoitteita tulevalle vuodelle ja tsekata, mitä tuli tehtyä kuluvana vuonna. Mie laiskana ihmisenä en ole sellaista tehnyt, ja koska en tykkää kilpailemisesta, varsinkaan itseäni vastaan, en aseta juuri koskaan kirjallisia tavoitteitakaan. Ärsyttää, jos ne eivät toteudu. Ehkä olen siis perfektionisti, pääni sisällä tosin! Siellä tavoitteita on joskus liikaakin, mutta koska niitä ei ulkomaailmalle paljasteta, ei voi tietää täyttyivätkö ne. No, ensi vuodeksi julkisena tavoitteena kuitenkin Napsun kanssa jatkaa kisaamista ja tehdä niitä nolliakin. Agilityssa siis. Tokon puolella tavoitteita ei ole, koska motivaatiota tokoilla ei ole. Sera jatkaa eläkkeellä, ehkä kisaa omissa ja naapuriseurankin kisoissa tai sitten ei, saa nähdä mikä vointi on! Hyvinhän se nyt painelee menemään, eihän sillä mitään vaivoja ole, mutta onhan agility raskas laji noin vanhalle mummelille. Tärkein "tavoite" on kuitenkin se ah niin kliseinen mutta todellinen kunpa molemmat pysys terveenä. Miun karvapalleroiset!