Yrsa-Ulpukka kisasi itsensä kakkosluokkalaiseksi viikonlopun kisoissa! Äiskäkoira revitteli sitten sen verran, että yhtään puhdasta rataa ei sen kanssa saatu aikaiseksi. Mutta Y-U niitä teki yhden, melkein kolme! Kepit olivat kaikilla radoilla aivan huikeen hyvät, jes! Mutta pieniä pikkuruisia juttuja täytyy Y-U:n kanssa vielä treenata. Kuten merkkaus, putkijarru, saksalainen...tai oikeastaan se, että hypyt otetaan, vaikka minun liike jatkuisikin.
Lähdettiin Ilonan ja Haltin kanssa yhdessä reissuun lauantaiaamuna seitsemän aikaan. Eka rata oli yhdeksältä, maksit etunenässä. Yrsa starttasi numerolla viisi, Halti oli nro 8, vaikkei meidän välissä siinä yhtään koiraa ollutkaan, kun kaksi välissä olevaa olivat ilmoittautuneet vain hypäreille. Saatiin erään Ilonan collietutun poikaystävä kuvaamaan meidän radatkin, joten filmiä löytyy! Yrsan rata oli kaiken kaikkiaan tosi sujuva, mitä nyt vähän tahmea vauhdiltaan. Lisäksi aikaa kasvatti noin neljän sekunnin pituinen neuvottelu puomin kontaktilla, että otetaanko se tuuontuuoffi vaiko eikö. Ajattelin siinä "koske"-käskyä hokiessani, että jos tämä nyt romuttaa nollan yliajalle, niin menköön, sillä hyvät kontaktit rakennetaan treenien lisäksi aloitusluokkien kisoissa. No olihan se kuitenkin nolla, vielä jäi reilut kuusi sekuntia ihanneaikaan väliäkin. Kakkosiin mentiin että heilahti! Voiton A-radalla vei joensuulainen kisakaveri bc Zarco, joten mukavaapa oli palkintopallilla patsastella! Jäätiin sitten odottelemaan iltapäivän ratoja. Olin jo etukäteen kysynyt Ilonalta, että jos niin hullusti käy, että noustaan kakkosiin, onko hänellä aikaa jäädä iltapäiväksikin Kuopioon. Oli onneksi! Niinpä jäätiin :) Kakkosten radoilta siis pienen pienet virheet, mutta ai miten hienot nekin radat olivat noin niinkuin hitusta vaikeammiksi radoiksi!
Seuraavana aamuna lähtö olikin vaatimattomasti viideltä, kun hain Laura-serkun mäykkypojat kyytiin mukaan ja vein ne mennessäni Kuopioon. Jätin ne hämärästi eräälle bensikselle, kuin hemohessit konsanaan. Napen kanssa oltiin perillä kisapaikalla seitsemän jälkeen. Kävin ilmoittautumassa ja lähdin kävelylle. Pakkanen laski jo päälle kymmeneen asteeseen, kun lauantaina se oli ollut reilussa seitsemässä. Nape oli aamulla sitä mieltä, että voisi kyllä jäädä kotiin nukkumaan. Mietin matkalla itsekin, miksi ilmoitin sen kisoihin, kun se sai pari viikkoa sitten ne SM-nollatkin kasaan. EO-paikkaa kun me ei suoranaisesti tavoitella :D No, pitihän se lähteä kun oli ilmottauduttu! Päätinkin sitten vetää radat treenaten, eli riskinotolla ja treenattuja juttuja testaten. Yhtään puhdasta rataa ei tehty, mutta varsinkin eka rata oli tosi hieno vetää! Mahtava vauhti ja draivi sekä itsellä että Nallukalla! Toinen aksarata vähän harmitti, sillä Nasta ei ottanut kontaktia nätisti. Pysähtyi kyllä, mutta maahan. Vauhti oli taas (myös pään sisällä) niin kova, ettei pystynyt pysähtyä kontaktille. Olisihan se pitänyt arvata, kun lähdössä Napetista jo kuului viuuiuuuiuu!
Nyt on luvassa keikkatauko! Seuraavat kisat meillä on varmaankin vasta helmikuussa. Tässä välissä sitten treenaillaan pieniä ja isompia juttuja. Yrsa pääsi Sari Vähäniityn valkkuryhmään, Nape treenaa ensi vuoden itsenäisessä ryhmässä. Viilataan Nape huippuunsa kevään aikana, että voidaan voittaa Suomen mestaruus kesällä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti