Se on nimittäin Nastan ja Yrsan talvitauon pituus (ja ehkä tämän bloginkin?). Tuo aika oltiin totaalisen tekemättä mitään, viikkotreeneistä oltiin poissa muistaakseni seitsemän viikkoa. Noin viikko ennen joulua käytiin vapaavuorolla pikaisesti, sen jälkeen on vain löhötty, lenkkeilty ja syöty. Onpa ollut rentouttavaa! Nyt mulla kyllä kieltämättä alkaa tehdä mieli kisaamaan varsinkin Y-U:n kanssa, kun se vaikuttaa nykyään niin näppärältä tuolla agilitykentällä. Vuosi sitten en olis kyllä tätä uskonut sanovani! Kyllä se vaan niin taitaa olla, että älä vertaa ja jokainen koira ottaa aikansa taitaa hitto vie pitää paikkansa. On kai sitä nöyrryttävä totuuden edessä.
Maanantaina käytiin Kuopiossa aksatreeneissä, ja Y-Uhan jopa näytti osaamistaan! Vähän on vielä hiomista kolmosluokan kuvioissa ja esim putkijarrussa (!!), mutta aika mallikelpoinen aksakoira se alkaa jo olla! Mietin ääneen, josko vaihtaisin Yrsalle aalle juoksarin, ja Sanna olikin sitä mieltä, että se on hyvä idea eikä varmaan vaikea homma olisi, kun Yrsa kuulemma tulee aika nätisti laukalla harjan yli muutenkin sopivaan kohtaan. Kokeilin sitten viikolla sitä kotihallissa treeneissä, mutta en taida uskaltaa rikkoa pysäriä (vielä ainakaan). Katsotaan. Meinasin vähän, että aalta vain vapauttaisin nopeasti Yrsan, kuitenkin pysärinä kohtelisin sitäkin estettä. En tiedä. Käyköhän siinä huonosti? Siis pysärille, ei koiralle. Koirallehan juoksari olisi aalle kivempi noin niinkuin rasituksen kannalta. Hmm. Mietitään. Videolla päivän vika veto, eli molemmat ollaan jo aika hapoilla.
Sunnuntaina käytiin collieporukalla lenkillä, olipa kivaa pitkästä aikaa! Oon viimeisen parin vuoden ajan aina ollut jossain muualla (eli aksakisoissa), kun joensuulaiset ovat järkänneet yhteislenkin. Yrsa pääsi vasta nyt ekaa kertaa collielenkille, ja ai että kun sillä oli kivaa! Nape miun kullanmurusena räksytti koko ajan jalan juuressa, että hitsi kun muut juoksee ja pitää kivaa!!, eikä lähtenyt kuin ehkä kymmenen metrin päähän (hui miten kauas!), ja tuli tietenkin hetiäkkiäiik takaisin. Mutta Yrsa. Yrsa-Ulpukkaiseni. Hän otti heti vapaaksi päästyään monenkymmenen metrin hepulietumatkan, kaarsi piiiitkän kaaren pari collieta perässään ja niinpä se koko lenkki sitten sujuikin oikeastaan. Välillä se ehkä taisi käydä katsomassa, että ollaanko minä ja Nape vielä paikalla. Oltiin me, tiukasti toisiimme napanuoralla sidottuina. On siinä erilaiset äiti ja tytär! Anni ja Ilona ottivat lenkiltä kuviakin, ehkä jossain vaiheessa saan linkittää tai laittaa niitä tännekin nähtäväksi. Näkyyköhän niissä kuvissa tuo kuvailemani ero...
Meille ei oikeastaan mitään kummallisempaa kuulu, sen takia on ollut tämä blogikin hiljainen. Treenaaminen on tälle vuodelle siis aloitettu ja nyt sitten kisataan kun kisoja eteen tulee. Seuraavat kisat taitaa olla helmikuun lopussa Kuopiossa, täältä periferiasta kun ei jaksa näin sydäntalvella mihinkään viidensadan kilometrin päähän lähteä kisaamaan. Ei kyllä kovin usein edes kesällä, mutta silloin se on kuitenkin siedettävämpää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti