Aksattu on

...ja tokoiltukin. Tokosta nyt alkuun: Nasta on oppinut peruuttamaan pahvilaatikon päälle, eli takapään käyttö on nyt parempaa. Käännös vasemmalle onnistuu jo aika hyvin, ollaan edistytty vauhdilla! Kun saa hyviä ohjeita, niin edistyy, yllättäen, heh. Miehän en tokoilusta tajua yhtikäs mitään - en siis osaa opettaa koiralle mitään liikkeitä ilman "obedience for dummies" -tyyppisiä ohjeita. Siis kädestä pitäen minuu pitää neuvoa tässä asiassa. Oon ihan märkäkorva, mitä tokoon tulee. Paikallaanolo on Napelle ihan helppo juttu, koskaan ei oo päässyt nousemaan treeneissä, jes! Oon osannu siis palkata oikein. Jotain sentään! Viimeksi tokossa viereinen koira nousi ja haukahteli omistajalleen ja Nape vilkas sitä mutta kääntyi heti takas tuijottamaan minuu ja pysyi hienosti maassa. Palkkasin tietenkin. Luoksetulossa ei ongelmaa. Tuo on niin tekemään motivoitunut, että tekee kun pyytää ja muu unohtuu ympäriltä. Toki se varmasti oottaa palkkaakin (ja sen takiahan koirat töitä tekeekin), mutta moottori on kyllä kunnossa!

Ollaan agilidattu niin vapaavuoroilla kuin viikkotreeneissäkin. Viime viikolta on videot nettiin lataamatta, samoin vapaavuoron aksat, mutta eilisen treeneistä on jo leffat youtubessa. Vapaavuorolla oli miun ja Annin lisäksi Veera ja Late. Tehtiin kunnon juoksutreeniä ja voin kertoa, että hiki tuli ja kipittää piti! Mutta pitikö yrittää taas urheilla, meni nimittäin selkä niin jumiin että vain puoltoista tuntia piikkimatolla ja muutama burana (liikaa) piti miut järjissäni. Sellasta tää on, tämä maanantaikappaleen elämä nimittäin. Veeran kanssa tehtiin aksavaihtokaupat, eli kokeiltiin toistemme koiruleita. Mie menin ensin Laten kanssa. Late ei aluks meinannut uskoa, että mamma ei tuukaan mukaan radalle, vaan että pitää tuon vieraan tätin kanssa mennä! Oh no! Kyllä se lähti kuitenkin kivasti mukaan, mutta huomas selkeesti, että nyt ei oo oikee nainen puikoissa: vauhti oli sunnuntaiajelu-luokkaa ja vähän kyseli koko ajan että mihinkäs sitä nyt mentäs. Ihan sama oli Nastalla Veeran kanssa ekalla kiekolla. Veera hyväkuntoisena nuorena naisena otti Napettimen kanssa toisenkin kierroksen, jolloin Nasta alkoi jo näyttää oikeeta vauhtiaan ja eteni oikein kivasti! Taidanpa kuitenkin äkkiä ladata sen videon nettiin, oli se niin hieno! Noin, tuosta klikkaamalla näkyy Veeran ja Nastan suoritus! Vähän räiskii rimoja, mutta hienoa menoa silti. :)

Eilen treeneissä tehtiin kivaa rataa, joka ei mennyt kummaltakaan koiralta nollana läpi, mutta oli toden totta mukava ja kivasti etenevä rata. Sylkkäreitä oli muutama ja niitäpä ei ollakaan piiiiitkään aikaan Sepsun kanssa ja lähes koskaan Napsun kanssa treenattu. Hyvin toimivat! Nape teki taas ensin, että Sera sai jotain suuttumisen aihetta häkissä. Napsutin teki kivasti! Kuten aina :) Mitä nyt meinas kaatua pussiin, ei kunnolla lukenut ekaa sylkkäriä ja oikas viimeisen keppivälin. Pikkujuttuja ;) Tässä video. Otettiin kepit sit uudelleen ja kovasti tuo putki veti Napsutinta. Onnistui se kuitenkin lopulta ja päästiin tekemään loputkin radasta. Kuten varmaan näkyy ja Annin sanoista kuuluukin, Nasta ennakoi hitusen tuossa puomin vapautuksessa, joten otettiin loppu uudelleen. Ja palkkasin 2on2offissa odottamisesta. 

Serakin pääsi aksaamaan, tottakai! Alku meni tosi hienosti, kerkesin persjättöönkin kasihypyn jälkeen. Mutta sitten miun irtoamaton koira irtosi kahden putken jälkeen houkutushypylle! Sepsu on kyllä saanut tosi paljon tulta ja tappuraa aksakentälle Napen tulon jälkeen. Ihanaa! Ehkä myö vielä keretään tänäkin vuonna kolmosissa ihanneaikoihin. Yritetään niitä nollia keräillä. Tupla ois haaveissa. Ei ehkä tuu onnistumaan, mutta jos yrittäs edes. Mahdollista se on, jos kartturilla kestää kasetti, eikä lähde kiirehtimään esimerkiks kontaktien alastuloja vaan kirittää sitten muilla rataosuuksilla. Enivei, tässä Seran rata. YHTÄÄN rimaa ei tullut alas ja hirveen nätisti otti kaikki kontaktit verrattuna siihen, että ne ei tosiaankaan valitettavasti oo varmat. Ei sitten otettu koko rataa enää Sepsulin kanssa uudelleen ettei tulis mahdollisuutta epäonnistua kontakteilla, vaan tehtiin pari sylkkäriharjotusta ja kiritystä kepeille, josko niistä tulis vähän nopeemmat vielä. 

Huomenna varmaan pitää lähteä jäälle kattomaan, pääsiskö sinne hiihtelemään. Saa nähdä mitä tuo (kasvanut) lauma on tällä kertaa hiihtämisestä mieltä! Meillä on tällä hetkellä tällanen kokoonpano, kun Seran sisko Lara on meillä taas muutaman päivän hoidossa:

Nape, Lartsu ja Sepsu

Meillä on lauantaina tokon loppu"kokeen" eka osa. Toinen osa on sitten ensi tiistaina. Se ei siis tosiaankaan oo mikään möllitoko, vaan käsittääkseni toko-opet vaan katsovat, ollaanko me yhtään edistytty, tehty läksyjä, oltu motivoituneita ja onko meistä alkeiskurssilaisista jatkamaan seuraaville tokokursseille. Pitää ehkä vielä vähän treenata. Ainakin niitä jääviä liikkeitä. Seisomaan jääminen on meidän kompastuskivi, kuten myös ihan perus seuraaminen. Vaikeeta tuo tokoilu kun ei osaa sitä yhtään. Jos osais, niin sithän se ois helppoa. Tähän filosofiseen pohdintaan on hyvä päättää tämä kirjoitus! Heippa!