Viikonloppunakin harrastetaan

Lauantaiaamuna rupesin paniikissa tekemään tokon kotiläksyjä, kun en aiemminkaan ollut niitä alkanut tehdä. Just tällanen mie aina oon ollu läksyjen kanssa! Opettajana mottoni kuuluukin seuraavasti: Älä tee niinkuin mie teen, tee niinkuin mie sanon! Se pätee myös läksyihin. No, onneks mulla on käsissäni hienonhieno ja viisas harrastuskoira Nasta, joka oppi peruuttamisen (joka meillä siis oli läksynä, en muistanut kuin vasta perjantai-iltana) parilla toistolla. Nyt peruutetaan jo pari askelta, tavoitteena toki hallin mitta ;) 

Liukkos-Anni oli meillä tokossa tällä kertaa ohjaajana. Harjoteltiin perusasentoa, seuraamisen alkeita, maahanmenoa sivulla ja tokohyppyä. Anni myös lähestyi jokaista koirakkoa, ja koiran piti pysyä perusasennossa. Kovinkaan lähelle meitä Anni ei tullut, koska Anni on Napelle tuttu, ja innostuu aina ihan hirrrrrveesti (siis Nape innostuu :D ), koska Anni on tosi usein meiän kaa aksaamassa. Siispä Napelle riitti harjoitukseksi, että Anni käveli meiän ympäri pari kertaa ja Napsu pysyi hienosti perusasennossa. Maahanmenossa ollaan treenattu kestoa, joten nyt pitää ruveta palkkaamaan nopeesta maahanmenosta. Muuten nätisti menee maate. Hyppy hyvä. Pitää ruveta treenaamaan paikka-käskyllä hypyn taakse jähmettymistä ja sitä, että mie tulen sinne, mutten pyydä perusasentoon. Nasta ennakoi todella herkästi ja yhdenkin toiston jälkeen arvaa, mitä ollaan tekemässä ja tarjoo itse maahanmenoa/sivulle tuloa/peruuttamista jnejne. Mutta meistähän alkaa kuoriutua tokoilijoita! Kas kummaa! Kun sais vielä seuraamiseen kunnolla neuvoja ja vinkkejä. Läksynä taisi olla myös mukana kulkemisen vahvistaminen, mutta koska oon vahvistanu Nastalle sivu-käskyä, se tulee askeleen mukana ja istuu heti enkä ehdi palkata kun se kävelee. Tai pitäs yrittää paremmin. Ehkäpä saan siihen jotain vinkkiä vielä. Anni katsoi lopuks vielä jokaisen hypyn. Saatiin hyväksytty :D 

Pyysin Annin meiän kanssa seuraavaksi aamuksi treenaamaan, sillä oltiin ajateltu Päivin kanssa kävästä sunnuntaiaamun kunniaksi vähän treenaamassa, kun Päivikin kun pitkästä aikaa oli Joensuussa ihanan pikku prinsessan Meean 4-vuotissynttäreillä. Koska aikainen lintu madon nappaa, oltiin hallilla jo yhdeksältä tänä aamuna. Päätettiin treenata ykkösluokan rataa, sillä sitä meidän kaikkien pitäs treenatakin: Wiiman, Neekan, Nuuran ja Napen! Sepsullekin kunnon posotusrata tekis hyvää pitkästä aikaa. Muutama hyppy jouduttiin jättämään päistä pois, halli kun ei oo kisamittanen, mutta 15 estettä pitkä oli meiän rata. 

Nasta aloitti. Ja teki nollan! Ihana Nape! Palkkasin keinulle, joka oli vähän hidas, mutta ihan hyvä. Sai siis keinun suorituksesta palkan, nopeesta 2on2offista saa palkaksi jatkaa rataa. Mutta ei oo meillä varmasti keinun suoritusnopeudesta ihanneajat kiinni. Ja taisipa taas meloa kepitkin, wau. Oon todellakin tyytyväinen, että opetin Nastalle 2by2-tekniikalla kepit! Tässä Napsuttimen eka rata: KLIK!

Sepsuli teki saman radan, vähän hitaammin ja epävarmemmilla kontakteilla. Meidän ikuinen murheenkryyni. No, näillä mennään, Sera on miun agilityn harjoituskappale, koska oli miun eka harrastuskoira! Mutta kauheen hyvä sellanen kuitenkin! Keskiviikkona viikkotreeneissä suutuin sille kontaktin yli hyppäämisestä, ja sitä hävetti. Ja sit minuukin, kun se niin luimus. Yhestä pienestä p*rkeleestä! Mutta ottipa sen jälkeen kontaktit! Epävarmoista kontakteista huolimatta Sepsuli teki nollan, tottakai. Tässä Seran nolla: Klikkaa tästä

Tehtiin toinen kierros (eli "B-rata") toisin päin, eli rata lopusta alkuun. Oli vähän vaikeempi noin päin, varsinkin lopun putki-hyppy. Tässä meinaa Annin polville ja Napen nenälle käydä vähän huonosti, mutta selvittiin hengissä maaliin. Yritettiin vaihtoehtoista loppua, jossa keppien jälkeen tein vastakäännöksen - kääntyipä muuten hyvin! - ja juoksinkin putken toiselta puolelta. Napsu ei tienny mihin se kartturi hävis! Ei ollu Napelle vielä tuttu juttu, mutta Serallepa oli. Mitä nyt meni heti aluks väärään päähän putkea ja keinukin oli ihan hirvee... Mutta kylläpä kannatti mennä sunnuntain ratoks treenaamaan! Oli hirveen kivat treenit ja tuli jälleen kerran todistettua, että kai se tosiaan on kisavalmis, tuo pentu nimittäin. Mukavata. Palkkioksi hyvästä treenistä tein itselleni pannaria. Kas tällaista:

NAM!

On muuten maailman parasta pannaria. Rasvasta ja makeeta. Oikein täyteläistä. Ite tykkään jättää taikinan hitusen raa'aksi, eli tuo on sisältä vähän sellasta mössöö. Nam. Verisuonet kiittää. Mutta pitäähän hieno viikonloppu päättää hienoon ateriaan. Tai siis jälkkäriin!

Ainiin, P.S.: Annin Nuura teki kepit! Siis 2x6 keppiä! Jee! 2by2-kepittelyssä on siis vaihe, jossa koira palkataan nopeesti kuuden kepin jälkeen, ja heti perään tehdään toiset kuusi keppiä. Kohta kepit liitetään yhteen ja koira kepittää täydet 12 keppiä. Kohta se Nuurakin on siinä vaiheessa! Vau!