Nasta nimittäin! Onhan se aina ollut vähän erikoinen, ainakin jos tuohon kultaseen ja kilttiin Sepsuttimeen vertaa, mutta viime aikoina se on ylittänyt kyllä miun villeimmätkin kuvitelmat erikoisesta lassiekoirasta.
Ensinnäkin: Se muuttuu hulluksi agiesteillä, jos ei pääse niille tarpeeksi usein. Ei oltu viime keskiviikkona treeneissä, koska pääsiäisenä kisattiin kahtena päivänä. En jaksanut raahautua hallille. Meillä oli kuitenkin koulutustoimikunnan kokous perjantaina yhdeltä, joten päätin ottaa koirat mukaan ja mennä hallille jo puoleksi tekemään vähän tokoa. Hallilla oli kuitenkin meiän jatkoryhmäläisiä vapaavuorolla aksan parissa, joten tehtiin sitten agilitya mekin. Otin taas Napettimen ensiks, niinkun aina ennenkin. Sillähän roiskui kuola jo ekan esteen jälkeen, se haukkui mennessään, tiputti kaikki rimat ja yritti käsitellä miun hihaa hampaillaan. Pari kertaa keskeytys riman tippumisen jälkeen, koira maahan ja rauhottuminen. Kolme vai neljä kertaako se piti tehdä, niin alkoi rimat pysymään. Ja turha varmaan kirjottaakaan, että Seran vuorolla se yritti kaikkensa, että olis päässyt häkistä ulos.
Toiseksi: Se on ottanut elämäntehtäväkseen kiusaamisen. Kohteena Anni tai Sera, harvoin Jaakkokin. Ensin "olemisen sietämätön keveys" -kohtaus, sen jälkeen vaaniminen ja viimeisenä kimppuun hyökkäys. Sera joutuu usein tukistetuksi poskikarvoista tai korvasta, minuun se ei uskalla käydä kiinni, hyppää kyllä varsin usein päälle ja Jaakolle se vaan hurisee. Ja hyppii vasten. Ja saa aina lähdöt salamannopeesti mutta silti jatkaa. Voi olla, että lopettamisyrityksiä vesittää se, että minuu usein naurattaa nuo sen hommelit. Pitäs pysyy tiukkana mut se on niin hupsu koira, että naurattaa. Katotaan, vieläkö tää miun mielestä on hupsua kahden vuoden päästä.
Kolmanneksi: Nasta on aloittanut omatoimisesti TosiRaakaruokintadieetin. Sehän tarkottaa siis sitä, että ruokavalioon kuuluvat kupista syötävien lihojen, nappulan ja rustojen lisäksi muiden muassa pikkulinnut, hiiret ja muurahaiset. Jänönkakka on ollutkin jo aikapäiviä sitten ruokalistalla. Tänään kuitenkin miusta alkoi tuntua siltä, etten tiedä ihan kaikkee mitä täällä kotona tapahtuu. Löysin nimittäin Nastan sänkykopasta simpukankuoren. Kyllä, simpukankuoren. Meillä ei oo kotona simpukankuoria, ei koristeina eikä tuliaisina ulkomailta tuotuja. Pähkäilin asiaa, ja ainoaksi vaihtoehdoksi jäi, että Nasta (ja Sera?!) tilaa meiän työpäivien aikana itselleen kotiinkuljetuksella jotain gourmetsapuskaa ja syö ne sängyssään. Simpukoita voi-valkoviinikastikkeessa? Simpukoita ja shampanjaa? Joka tapauksessa ne eivät edes jäisi kiinni vaikkapa ruokien pakkausmatskuista, koska meillä on yhteinen ulkoroskis naapureiden kanssa. Aina voi sanoa, että naapurit brassailee jos roskiksesta löytyy simpukankuoria tai gourmetruokapaketteja.
Ehkä tässä pitää laittaa valvontakameroita kotiin, että tietää mitä nuo täällä puuhailee. Kyllähän collieita pidetään älykkäänä rotuna, mutta... On se erikoinen. Ja hullu. Ja just sen takia niiiiiin hieno koira.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti