Kuuma ja kostea kesäilma leijuu Joensuunkin yllä - ihanaa! Ihanaa on myös se, että meillä on ilmalämpöpumppu, jolla saa tarvittaessa viilennettyä kodin inhimillisiin astelukemiin. Siihen ei ole kyllä hirveästi ollut tarvetta, kun mulla on tapana pitää päivisin sälekaihtimet ja ovet ja ikkunat kiinni, ettei kuumuus pääse sisälle. Sisällä on sellaiset +22-24°C tällä hetkellä, mikä on ihan inhimillistä vielä, kun vertaa siihen hellekesään 2010, jolloin asuimme heinäkuun alkupuolelle asti kerrostalon ylimmässä kerroksessa. Päivällä asunnon sisälämpötila nousi pahimmillaan +39°C:een, yöllä laski alimmillaan +29°C:een. Se oli kyllä tuskaista. Sera lähtikin sitten kahdeksi viikoksi evakkoon äitini luokse omakotitalon viileyteen ja minä ja Jaakko yritettiin nukkua parvekkeella. Onneksi oltiin ylimmässä kerroksessa, ei siellä korkeuksissa nimittäin itikoita ollut! Kuumuutta sen sijaan oli.
Nyt nautitaan siis oman talon viileydestä ja käydään pidemmät lenkit aamulla ja illemmalla. Päivällä hurautetaan autolla (ilmastoidulla - tietenkin) uimaan. Nasta ei edelleenkään yksinään lähde hirmu mielellään polskimaan, toisin kuin Sera. Me käydään Sepsun kanssa ihan kunnollisia uintilenkkejä polskimassa, ja sillä aikaa Nape vinkuu meidän perään rannalla. Se osaa kyllä uida, ja hakee innoissaan palloa vedestä, videotodiste:
Helteet tuovat myös oman lisänsä agilityyn: kisatessa pitää muistaa viilentää koiraa ja tärkeää on (myös muulloin) kunnon nesteytys. Sera ei ole päässyt viime aikoina kisaamaan, mutta Nastan kanssa pyörähdettiin Mikkelissä tällä kertaa KooKoo99:n kisoissa neljän radan verran, tosin jaettuna kahdelle päivälle. Radat olivat yhtä lukuunottamatta tosi sujuvia, ja sanoinkin Päiville, että meidän yhteistyö Napetin kanssa taitaa alkaa nyt oikeasti sujumaan. Tai sitten rataprofiilit olivat suotuisia ja meille sopivia. No, kummin vain, henkisiä nollia ne olivat! Lauantain ekalta radalta tippui kaksi rimaa ja muurin palikat. Kun muurin palikka kolahti maahan, lopetin ohjaamisen (videolta huomaa), joten kaksi vikaa rimaa tippuivat myös. Lauantain toinen rata niin sanotusti räjähti käsiin, tai esteet ainakin räjähtelivät Nastan alla. Hmm. Sunnuntaina molemmat radat olivat ihan hirveän hienoja, vaikka nyt itse sanonkin! Oon todella tyytyväinen, vaikkei niitä oikeita nollia tullutkaan. Ekalta radalta 10 vp ja koko kisan toisiksi nopein aika (!!) ja toiselta radalta vitonen. Olisi muuten ollut nolla (kisan kolmanneksi nopeimmalla ajalla!), jollei ohjaaja olisi kääntänyt päätään putkelle päin katsoakseen, vieläkö putki on paikallaan... Ihmeen paljon ehtii ajatella vajaan sekunnin aikana: muistan, että kännettyäni pään putkelle ajattelin heti, että voi ei, miksi käänsin pään, ei saa kääntää! ja saman tien rima tipahti. Perse! No, se oli muuten hieno rata.
A-rata lauantaina
C-rata sunnuntaina (toisiksi nopein aika!)
D-rata sunnuntaina
Viikonloppuna lähdetään Varkauteen kisaamaan kolmen radan verran. Serakin pääsee hyppikselle! Ikävä kyllä lauantaiksi on luvattu kolmeakymmentä astetta hellettä... Eikä mulla ole kuin yksi viilennysloimi. Onneksi Seralla on lyhyt tukka ja osaan laittaa pulloihin vettä, jota voin kaataa viilentämään koiria. Oon niin näppärä. Seuraavana viikonloppuna luvassa on Napetin missikisat Kuopiossa, sinne tulee myös Nastan serkkutyttö Dita. Sitten olisikin naapuriseuran kisat, ja siitä viikon päästä Nastan luonnetesti. Paljon kaikkea siis luvassa! Niin ja juoksuja edelleen odotellaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti