Hyviä ja ihan hyviä uutisia

Agilityliitto on vihdoin julkaissut kauden 2015-2016 Top Teamiin päässeet. No, ei päästy Napen kanssa, mutta ollaan ekalla varasijalla. Jos viime vuoden kertomuksiin on uskomista, niin meillä saattaa olla ihan hyvät tsäänssit nousta tiimiin mukaan. Käytiin siis tuossa elokuun lopussa TopTeamin näyttökokeessa Turussa (asti!! Kaikkee sitä agilityn takia...). Näyttökoe meni oikein mukavasti, Nape ei esimerkiksi räiskinyt yhtään rimaa radalla! Se ei ihan parasta teräänsä näyttänyt, vaan kulki radalla hillityn vieraskoreasti. En tiedä, olisko se normaalilla raivohullulla menollakaan suoraan tiimiin mukaan päässyt. Loppukeskustelussa valmentajat nimittäin sanoivat, että he toivovat tiimiläisten olevan ensi kesänä MM-karsinnoissa ja mahdollisimman monen myös maajoukkueessa. Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin ei edes tuollainen superlassie ehkä ihan bortsujen ja kelpieiden aikoihin pääse. Mutta kyllähän ne meissä potentiaalia näkivät, kun kerta ekaksi varakoirakoksi päästiin! Pohjois-Karjalasta ei päässyt muitakaan näyttöjen perusteella. Tuossa alla molemmat meidän vedot. Sama rata juostiin kaksi kertaa läpi ja aikaa otettiin molemmista. Meidän radoissa oli eroa muistaakseni 0,16 sekuntia - yksi valmentajista totesikin radan jälkeen että tarkkaa työtä! Tosin tuo toinen rata olisi varmaan ollut nopeampi kuin ensimmäinen, jos sille ei olisi tullut tuota kieltoa. Linkkeinä nyt, kun eivät taas suostu näkymään haussa...

Eka yritys

Toinen yritys

Nuo olivat siis hyvät uutiset. Sitten ihan hyviin uutisiin: Sera ei ole vielä kuolemassa! Ei se kyllä ihan elämänsä kunnossakaan ole. Sain Sepsulille ajan tohtorille eiliselle, se kun lakkasi käyttämästä jalkaansa sunnuntaina Mertalammen lenkin jälkeen. Maanantaina ja tiistaina oli taas ihan normaali, kunnes keskiviikkoaamuna taas piti jalkaa ilmassa. Keskiviikkona päivällä ja torstaina se oli taas ihan ok, mitä nyt melko jumisen oloinen. Jalka on joskus aiemminkin tehnyt stopin, mutta aina se on mennyt itsestään ohi. Serahan kuvattiin viime syksynä päästä varpaisiin ja löydettiin silloin se ylimääräinen lannenikama ja silta sen ja vikan oikean nikaman välissä. Ajattelin, että nyt ne nikamat ovat sitten painuneet lisää ydintä kohti, ja kohta koiralta lähtee jalat alta. Toisin sanoen olin siis varautunut pahimpaan, kun torstaina ajelin eläinlääkärin pihaan. Jalka oli puhdas (polvi, ranne, lonkka), mutta selässä silloittuma oli kasvanut aika runsaasti vuoden aikana. Viime vuonna en nimittäin itse sitä kunnolla erottanut kuvista, mutta nyt se näkyi kilometrin päähän. Tuo ärsyttävä silloittuma (nikaman sivussa ja päällä, työntyy siis ylöspäin) aiheuttaa kipua ja jumia alaselkään, joka jumahduttaa jalan. Koskee astua sillä. Ymmärrän täysin. Been there, done that, melkein ainakin. Lisäksi tutkitutin sydämen kesällä kuullun sivuäänen vuoksi. Sydän ei ole laajentunut, eli pelkkä sivuääni vielä kyseessä, ei vajaatoimintaa. Pieniä, siihen viittaavia oireita Seralla on välillä ollut, mutta vielä ei ole tarvetta lääkitykselle. Voi mummia, vanhuus ei tule yksin! Lääkkeenä tähän jalkahommaan saatiin kipulääkekuuri ja relaksanttia. Samaa kuin mullakin oli selkävaivaan. Ollaan samoilla pilleripurkeilla mummukan kanssa siis! Lisäksi pahimmat riehumiset olisi jo hyvä jättää pois, sillä ikää ja selkävaivaa on jo sen verran. Normaalit lenkit saa Sepsukin kuitenkin vielä tehdä. Hyvä niin! 

Mummu tainnutettuna

Krapula koittaa...

Mulla oli torstaina koirat mukana töissä (autossa), kun aika Seran tutkimuksiin oli heti työajan päättymisen jälkeen. Otin Yrsan moikkaamaan 17 äänekästä kakkosluokkalaista, ja sehän oli ainoastaan innoissaan. Se on kyllä huippu ja hassu tyyppi! Ja välillä inhottava. Kuten viime aikoina, kun se on tuhonnut kaikkea. Pitääkin ehkä koota kuvakollaasi sen tuhoamista asioista, tai tehdä vaikka päivitys tänne blogiin. Että muistaa sitten pentukuumeessa, mitä voi tapahtua. 

Yrsa ilakoi lasten keskellä

Sillä aikaa kun Sera heräili krapulaan autossa, käytiin hullulassieitten kanssa heittelemässä palloa laulurinteellä. Nasta haki palloa ja Yrsa Nastaa. En tajua miksei  Nape voi murahtaa kunnolla Yrsalle! Se raukka vaan antaa Yrsan purra jalkojaan ja roikkua kauluksessa. Ja kaulassa, korvissa, hännässä, kaikkialla, mihin nyt vaan voi tarttua! Napesta on tullut Nössö-Nape. <3