FI AVA Maple Yard Hello You Fool

Kun sain Nastan, haaveilin siitä päivästä, kun Napesta tulisi agilityvalio. Aika isoihin saappaisiin tuo pikkukoira siis jo tullessaan laitettiin, mutta mikäpä ongelma sillä niitä olisi täyttää, no ei mikään. Unelmissani ja kuvitelmissani Se Päivä oli aina tunteellinen, ihan kyyneliin saakka onnellinen. Tänään, kun se oikeasti tapahtui, ei kyyneltäkään vuotanut, mutta ääretöntä onnellisuutta kyllä koin, kun mietin, että tuo koira on kyllä kultaa. Minun rakas oma pikku kultapossu, tuo lempinimensä veroinen välilläsikailija ja rimanroiskija, joka eilen aluevalmennuksessa tiputti sata rimaa, piti tänään rimat ylhäällä ja pelasti agilityradan hyppäämällä lähes ohijuostun hypyn ja saavutti näin ollen agilityvalion arvon. Tämä oli Nastan toinen mahdollisuus valioitua, ekat kisat sen vuoden ja yhden päivän määräajan jälkeen kisattiin kaksi viikkoa sitten ACElla, mutta olin kuumeessa eikä kisaaminen näin ollen ollut helppoa, ja jätinkin pari rataa juoksematta taudin takia. Mutta nyt toisissa kisoissa määräajan jälkeen saatiin sen puuttuva serti! Matkalla Kuopioon puhuttiin matkaseurani Maijun kanssa paineista, joita vikan sertin puuttuminen luo, ja mietittiin, että miksei voisi vaan pitää hauskaa rennosti. Meillä harmaita hiuksia on tuonut ensi kesän arvokisoihin vaadittavan tuplanollan puuttuminenkin. Tänään kaikki nuo murheet ovat kuitenkin takana, sillä Nasta täräytti vaatimattomasti triplanollat ja kaiken kruunasi valioituminen. Eipä olisi kisareissu paremmin voinut mennä, sillä Maiju ja Rommelkin tekivät puhtaat radat. Autoseurueemme teki siis viidestä radasta viisi nollaa! Pidemmittä puheitta, tunnelmakuvien jälkeen videot radoista:

C-hypäri

B-rata

A-rata (sert-A, AVA)

No, mitäs muuta sitten. Yrsa, tuo kiusankappaleiden sanakirjaesimerkki, on hajottanut asioita ihan huolella. Lisäksi se söi tässä eräänä päivänä kaksi pakettia pipareita. Ne olivat mikron päällä, ja mikro on keittiössä pöytätason päällä. Alla ei ole tuoleja, vain laatikoita, mutta kaipa ja näköjään niitäkin pitkin voi kiivetä. Piparit olivat ehkä 140 cm korkeudessa. Yrsaliini on myös tuhonnut virkatun pöllön, erinäisen määrän sanoma- ja aikakauslehtiä, omia lelujaan (mm. munkinnyöripatukan saa melko helposti kahteen osaan) sekä minun nahkahanskan. Tai ei tietenkään kokonaan! Vain etusormen ja peukalon! Kiitos vain Yrsa! Peukalo ja etusormi (hanskan siis) tulivat eilen pitkällisen työstön jälkeen ulos tuosta koirasta. Hän on ilmeisesti erikoistunut materiaalina nahkaan. Nyt hänellä on jättimäinen päiväoleskelutila, joka on kylläkin pienempi kuin yksikään huone meidän talossa. Muut koirat ja kamat pysyvät ehjinä. Ja Yrsa itsekin, kas kun esimerkiksi sähkötöitä saa kuulemma suorittaa vain tutkinnon tehnyt henkilö. Siis ihminen. Nykyään Yrsa saa iltaruokansa temppuja vastaan. Se hillitsee vähän (tosi vähän) sen tuhoamisviettiä.