Vielä on vuotta 2015 jäljellä, mutta Annille on iskenyt agilityähky. Näin ollen aksat saa olla vähän aikaa hyllyllä. Otetaan ne vaikka joululomalla esiin taas, jos siltä tuntuu tylsinä pyhinä! Siksi tämä blogin päivittäminenkin on ollut vähän henkisesti työlästä. Nyt on ilmeisesti sen verran aksataukoa takana, että kärsii kirjoitella agilitysta!
Nasta pääsi nyt ihan virallisesti TopTeamin jäseneksi. Eräs osanottaja perui paikkansa, joten me päästiin lauteille! Tämän vuoden toinen ja viimeinen leiri olikin pari viikkoa sitten Turussa. Turkuun on muuten pitkä matka Joensuusta! Ja varsinkin, jos lunta ei ole yhtään valaisemassa maisemia, ja vettä sataa kaatamalla koko matkan. Mutta Turussa on ihan kivaa, joten pitkä matka kuittautui sillä!
Leirillä harjoiteltiin mm. irtoamista, rytmitystä ja olihan siellä ohjaajallekin pientä aivojumppaa muistitreenin merkeissä kaiken muun ohjelman lisäksi. Itse koin Sannan treenissä oivalluksen. En osaa rytmittää. Sanna sanoikin, että minä juoksen nätisti koko radan ja Nasta, kympin oppilas, juoksee miun kanssa samaa tahtia koko radan. Sitten haastettiin ohjaaja! Rytmitystä peliin! Kiihdytä, jarruta, toista kuvio. Sain videolle molemmat toistot. Arvatkaa, onko rytmitetty versio 1,5 sekuntia nopeampi?! Voi hitto! Miksei kukaan oo mulle koskaan tätä kertonu?! Tässä allekkain molemmat versiot (Sanna tsemppaa juoksemalla mukana rytmitysversiossa). Köyhän miehen metodilla kuvattuna, eli pädin ruudulta!
Vuoden vikat kisat kisattiin viikko TT-leirin jälkeen JoAn kylmässä (brr!) hallissa. Jo alussa mulla oli fiilis, että mitä mie täällä teen, miksi oon taas ilmoittautunut näihin jäisiin kisoihin! Ei ollut yhtään kisafiilis. Oli kuitenkin ihan mukava juosta Napen kanssa, mutta tavoitteita ei ollut sitten pätkääkään, kun saavutettiin niin hurjan paljon jo tänä syksynä. Ei enää jaksanut tsempata. Yhtään puhdasta rataa ei tehty, mutta päästiin kuitenkin yhdellä radalla kolmossijalle. Huikeeta! :D Hypäriltä saatiin vitonen, se oli tuloksen tehneiden nopein aika, mutta koska radalta tuli muutama nolla, ei päästy palkinnoille. Tässäpä hypäri linkkinä!
Yrsa kävi aksahallissa 8,5 kk päivänsä kunniaksi (ei ehkä ihan päivälleen...) ja nyt otettiinkin aseeksi possunkorva! Sitä heiluteltiin ja vedettiin vieheen perässä ja laitettiin etupalkaksi. Vähän tuli vauhtia tuohon pikkumustaan lisää, kiva! Jatkamme harjoituksia. Puomin kontakti on hyvällä mallilla. Siitä nopeutettu pätkä videon lopussa. Ja linkki videoon tässä.
Seppå sairasteli taas. Ollaan Jaakon kanssa katseltu, että sillä lörpöttää hieman toinen huuli. Ajateliin, että se on vanhuuden löysyyttä, eikä kiinnitetty siihen sen enempää huomiota. Maanantai-iltana sen alaleuka ja oikea poski olivat kuitenkin ihan turvoksissa. Turvotus tuntui löllyvältä, eikä kiinteältä. Uskalsin jättää hoidon seuraavaan päivään. Aamulla soitto lääkäriin ja ihana Jari otti meidät iltapäivällä neljän jälkeen vielä extrapotilaina. Sera rauhoitettiin, ja Jari tutki hampaat ja sylkirauhaset, jotka olivat kunnossa (hampaat vieläpä kuulemma tuon ikäiseksi koiraksi hyvässä kunnossa!). Kieli oli myös ok (koiran kieli on muuten PITKÄ!), ja Jari diagnosoi vaivaksi jonkinlaisen kudosvaurion. Erittäin todennäköisesti joku hitaasti kehittynyt yliherkkyysreaktio (siksi hitaasti kehittynyt, että se huulen lörpötys näkyi jo pari-kolme viikkoa sitten). Ei tiedetä muuta. Avaamatta koiraa ei kuulemma nyt tiedetä enempää, eikä koira missään nimessä ollut siinä kunnossa, että olisi tarvinnut avata. Lääkkeeksi Sepsu sai kortisonia ja antibiootit. Seuraavana päivänä turvotus olikin laskenut jo lähes kokonaan. Rauhoituksesta herääminen sen sijaan tuotti vähän enemmän tuskaa. Jari laittoi Seraan herätyspiikin, mutta Sera vain jatkoi uniaan. Jari kävi jo vähän tökkimässä koiraa, joka ei oikein reagoinut. Laitettiin sitten lisää herätettä, ja kohta Sera alkoikin herätä. Huomaa, että Sera ei ole enää nuori ja että sillä on vähän häikkää takapäässä; rauhoitusaineen alkaessa vaikuttaa ensimmäisenä Seralta lähti alta takapää (oikea takajalka - sen puolella on se luupiikki) ja se myös palautui viimeisenä. Sera oli myös tosi vaisu ja sairas vielä keskiviikonkin. Torstaina krapula alkoi jo vähän helpottaa, ja Sera ottikin pari raviaskelta ja jaksoi kävellä pikku lenkin. Tänään se jo oli normaali ja jopa leikki Yrsan kanssa. Mummulillekaan ei vanhuus tule yksin.
Tänään otin muutaman kuvan koirista pikaisesti pihalla ennenkuin aurinko ehti laskea. Tässäpä (ja aiemmin jo pari kuvaa) hyö; Yrsa 8,5 kk, Nape 4 v 3 kk ja Sepsuli 8,5 v.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti