Vihdoinkin!

Vihdoinkin sain aikaiseksi päivittää blogia! Vihdoinkin Seran oksentelulle löytyi syy! Vihdoinkin Yrsa on kehittynyt agilityssa! Vihdoinkin olen oppinut laskemaan irti ajatuksesta, että Yrsa olisi Napen peilikuva! Vihdoinkin!

 

Aloitetaan Serasta. Sehän oksenteli ja turposi kaulastaan useampaankin otteeseen joulun aikoihin, sen jälkeen ja ihan viime aikoinakin. Tulin eräänä päivänä tammikuussa (hyi minä! onpa pitkä aika edellisestä kirjoituksesta!) töistä kotiin ja huomasin, että Sera oli yhtäkkiä päivän aikana muuttunut kaulaltaan ja poskistaan ihan turvoksissa olevaksi. Soitin heti lääkäriin ja sain ajan. Vierasesineitä/kasvaimia ei kurkusta löytynyt, sain kortisonia kotiinkin mukaan piikin muodossa ja lisäksi kortisonia tabumuodossa. Oksenteluun pahoinvointi- ja närästyslääkettä. Niillä mentiin melkein viikko, mutta oksentelu jatkui. Soitin taas lääkäriin (pyysi soittelemaan kuulumisia), ja päästiin taas samana iltapäivänä klinikalle. Jari päätti, että koira rauhoitetaan, otetaan verikoe, röntgen sisäelimistä ja tarvittaessa vielä tähystetään vatsalaukku. Siinä rauhoitusaineen vaikutuksen alkamista odotellessamme Sera alkoi pumpata oksennusta ja oksensikin...jotain. Se jokin oli noin 15 cm pitkä ja pari senttiä leveä ja pari senttiä paksu. Ja haisi aivan hel-ku-tin pahalle! Siis niin pahalle, että hoitajatkin yökkivät, ja he sentään ovat varmaan paljon nähneet ja haistaneet. Hoitaja tutki juttua, ja päädyttiin siihen, että se oli karvaa. Jarin tultua paikalle juttu diagnosoitiin karvaksi, joka on ollut Seran elimistössä kauan. Siis ei mikään parin viikon juttu, vaan enemmänkin puoli-pari vuotta sitten kehittymään alkanut asia. Jarin sanoin: "mitä pahemmalle se haisee, sitä kauemmin se on koiran sisällä ollut". Eli ehkä aika kauan sitten on alkanut kerääntyä karvaa Seran sisuksiin!

 

Röntgenissä ei näkynyt mitään hälyttävää, mutta verikokeessa huomattiin, että maksa-arvot olivat koholla. Kontrolliin mennään tässä kuukauden sisällä. Kokeilemme nyt pelkällä punaisen lihan pois jättämisellä, sillä Sera syö jo klinikkaruokaa struviittikiviin. Ja kuten varmaan olen joskus maininnut, ruokaa ei voi jättää pois, sillä kivet ovat sen verran aggressiivisia, että kipu tulee heti ja kovana. Jos maksa-arvot ovat nyt kontrollikokeessa normaalit, hyvä niin, mutta jos ne ovat vielä koholla/kohonneet lisää, en oikein tiedä mitä on tehtävissä. Ei ehkä hirveästi. Sera on nyt laihtunut aika huomattavasti tuosta tammikuun ell-käynnistä (jopa silloin viikon sisällä lähti melkein kilo!!), vaikka olen nyt lähes tuplannut sen ruoka-annoksen koon, kun liha jäi kokonaan pois. Päivä kerrallaan. Kontrolliverikokeessa selviää sitten enemmän. Samalla kun Seralta otetaan verikoe, vien molemmat mapleyardilaiseni verinäytteen ottoon. Osallistuin marraskuussa Yrsan osalta ja reilu vuosi sitten Nastan osalta Helsingin yliopiston ja Folkhälsanin koirien käyttäytymiskyselyyn, ja nyt sain sähköpostia, että molempien koirien käyttäytymisprofiilit ovat rodun kannalta sen verran kiinnostavia, että he tahtoisivat koirista verinäytteet Hannes Lohen koiragenetiikan tutkimusryhmän käyttöön. Tottahan toki!

 

No sitten Yrsa! Edellinen kirjoitus taisikin ihan otsikosta lähtien käsitellä vaikeuttani kohdata Yrsa agilityssa sen vaatimalla tavalla. No, nyt ollaan jo samalla radalla ja menossa kohti ruusuista agilityuraa :D Yrsa on kehittynyt huimasti ja minä osaan jo sytytellä sitä agilityyn enemmän. Se leikkii jo kivasti (ei vieläkään niin kuin Nasta, mutta hei, ei sen tarvitsekaan!) ja vauhtia on ihan hyvin. Varmuuden kasvaessa vauhtikin toivottavasti kasvaa. Puomikin otettiin jo pari viikkoa sitten ekan kerran, mutta silloin Yrsa olikin sitä mieltä, että se on ihan liian korkea ja kapea ylitettäväksi! Se jopa hyppäsi puomin päältä, sain onneksi kopin. Kokeiltiin eilen uudelleen parin viikon miettimistauon jälkeen, ja hyvältä näytti! Ei enää mörköä puomilla. Vähän vielä otin tukasta kiinni ylösmenolla, ettei hyppää miten tahansa sivusta vaan tulisi nätisti alhaalta saakka vauhdilla. Aijai kun tuli nätisti 2on2offiinkin! Huomatkaa ekan videon lopussa, miten hienosti Yrsa on hiffannut kahden lelun leikin... ;)

 



 

 

Tässä treenattiin vauhtia

 

Ja tällainen mulkero Yrsa on Nastaa kohtaan aina :O

 

Eikö olekin Yrsa (ja minä sen ohjaajana) kehittynyt?! Nasta on ollut oma kultainen itsensä. Käytiin Seinäjoella TopTeam-leirillä, aluevalmennuksessa tällä kertaa täällä Joensuussa ja ollaan treenattu Sarin ryhmässäkin. Ylihuomenna on kisat Kuopiossa. Tavoitteena flow ja symbioosi radalla! Tässä pikavilkaisu Seinäjoen TT-leirin ja aluevalmennuksen antiin:

 

TT-leiri



 

Sellaista meille, näin pikaisesti kerrottuna. Lupaan, ettei tämän ja seuraavan päivityksen välissä ole näin pitkää taukoa kuin nyt! Aion aloittaa Yrsalle keinun valmistelun ja keppien tekemisen ihan pian (itse asiassa kokeiltiinkin jo 2by2-menetelmää, hyvin tajusi pentu koko homman!), joten niistä ainakin varmaan jotain pientä videonpätkää jossain vaiheessa. Keinumenetelmä on vielä vähän auki, mutta koska meidän keinun pystyy madaltamaan ihan matalaksi, käytän sitä varmaankin hyödyksi jotenkin.