Kaikenlaisia hoitoja

Taas on päiviä vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta! Yrsa on ehtinyt juoksunsa lopettaa, mutta eipä hätää; heti Yrsan perään äitikoira Nasta aloitti oman juoksunsa. Se olikin ennen juoksun alkua tosi hellyydenkipeä ja vähän vaisukin. Juoksuthan alkoivat JoAn kisojen jälkeisenä päivänä, eli pääsiäispäivänä. Kisoissa Nasta ei ollutkaan ollenkaan oma itsensä: se tiputti kaikki mahdolliset rimat kahdelta ensimmäiseltä radalta. Kyllä, kaikki. No, ei se siis ehtinyt pudottaa kuin yhteensä kuusi rimaa, sillä minä keskeytin radat tykkänään. Jos kolme ensimmäistä rimaa tulee alas, ei me kyllä jatketa. Olin jo vähän huolissani Nastasta (näkeekö se kunnolla, onko sillä joku paikka kipeä, onko se tosi jumissa), mutta onneksi se aloitti juoksut seuraavana aamuna. Tai silloin huomasin juoksut... Tokihan ne koirallakin saattaa tehdä kipeää!

 

 

Olin onneksi varannut jo aiemmin fyssarin Nastalle seuraavalle viikolle, joten se puoli tuli hoidettua heti alta pois. Fyssari sanoikin, että Nasta oli ehkä tavallista enemmän jumissa etureisistä ja jalan koukistajista sekä alaselästä, mutta paikat lähtivät pehmenemään heti eli lihakset vastasivat hyvin hoitoon. Nasta nautiskeli tapansa mukaan hoidosta kuin spassa konsanaan. Tällä kertaa ihan äänten kera!

 



Pikkumusta pääsi ekaa kertaa fyssarille, lähinnä tutustumiskäynnille. Ensin sille piti syöttää ainakin iltaruoan verran nappulaa, että se pysyi paikoillaan. Sitten kun namut loppuivat, se tajusi, että jokuhan hiplaa sen takapäätä! Ja sehän tuntuu mukavalle! Vähäksi aikaa se sitten rauhoittuikin kyljelleen, mutta toista kylkeä ei suostunut kääntämään, vaikka me fyssarin kanssa miten yritettiin kahdestaan sitä kääntää. Kovasti pisti vastaan tuo pieni koira! Yrsa tuntui kuulemma sopivasti lihaksikkaalta fyssarin käteen. Lanneosa on pitkä, pidempi kuin Nastalla, ja jos jokin niin se vaatii tarkkailua ja lihasten hyvän kunnossapidon. Nyt lihakset olivatkin kuulemma jo ihan hyvät. Pitkien selkälihasten ja syvien lihasten vahvistamista ylläpitävänä toimenpiteenä, mitään ongelmaa siellä siis ei ollut. Yrsa on lihaksistoltaan ja rakenteeltaan kovin erilainen kuin Nasta (tämän olenkin jo itsekin pannut merkille), ja nivelissä ei ainakaan ole ongelmaa liikkuvuudessa. Koska Yrsa on kehittynyt hitaammin kuin Nasta, ehdotti fyssari kysyttyäni, että menisimme virallisiin kuviin vasta, kun Jari palaa kesälomalta. Meidän ell siis lomailee joka vuosi kesä-elokuun, koska hän voi! No, mitäpä tässä valittamaan, ei se omakaan loma hirveästi lyhempi ole ;)

 

 

 

Käytiin itse asiassa juuri reilu viikko sitten eläinlääkärissä, mutta ihan hyvissä merkeissä: Yrsa ja Nasta luovuttivat nyt verinäytteet Hannes Lohen tutkimusryhmälle. Seralta otettiin maksa-arvojen kontrollikoe. Serahan ei siis voinut aloittaa maksaruokaa (erikoisnappulaa), sillä se syö jo virtsakivivaivoihinsa erikoisruokaa. Jätin siis kokonaan lihan pois sen ruokavaliosta (maksasairaalle ruoan pitää olla mahdollisimman köyhäprotskuista), ja korvasin iltalihat Yrjölän puurolla. Tai ainakin jollain sen versiolla. Helmikuun alkupuolella Seran maksa-arvot olivat 148 (viitearvo 10-118), ja nyt se oli 35! Huima ja hieno pudotus pelkällä lihan pois jättämisellä! Hienoa, mummi voi nyt hyvin, eikä oksentelua/turvotusta ole enää ilmennytkään. Loppuelämä näin, tai toki tilannetta seuraillen. 

 



 

 

Nyt olemme siis pitäneet Nastan kanssa taukoa aksasta, meillä kun ei saa juoksuisena treenata. Yrsa sen sijaan pääsi reilu viikko myöhässä hurjastelemaan yksvee-aksaradalle! Juuri sillä kerralla olikin kiva ykkösluokkamainen suoraan tykitys, joka meiltä parin testikerran jälkeen sujui kuin...oikea agility! Tässäpä Yrsan yksveeaksat linkkinä, kun ei taas onnistu tuo suora videon laittaminen.

Ylihuomenna alkaa matka kohti viimeistä tt-leiriä. Sen jälkeen tiedossa kisoja, kisoja ja kisoja. Ja kesä! Ah, ihana kesä!