Niin loppui meidän TopTeam-kausi, kaksi viikkoa sitten Lohjan leiriin. Nasta oli ihan oma itsensä kaikkine ihanine omituisuuksineen. Aluksi Villen hypärillä tehtiin puhdas ja hieno rata. Vaihdettiin sitten aksarataan. Nasta tiputti mm. päällejuoksurimat, ei hypännyt pituutta (tai hyppäsi, sivuttain!) ja takaakierroissa tuli rimoihin rintakehällään. Agilityradasta ei siis tullut yh-tään mitään. Ville sanoikin, että otapa vielä se hypäri että saadaan edes jotain onnistunutta loppuun :D Ja sitten Nasta taas teki nollan. Tai siis minä vähän tyrin keppien jälkeisellä hypyllä, mutta koirahan teki just niinkun minä sitä ohjasin. Ota tuosta nyt selvää!
Villen treenien jälkeen mentiin Sannan ratapohjille, joista minä olin valinnut kaksi; serpentiiniradan ja keppien avokulmaradan. Tai niiden asioiden takia valkkasin radat. Serpentiineissä kävi ilmi sellainen asia, että Nastaa pelottaa erota minusta, joten Hän tiputtaa minusta pois päin hypättävät hypyt. Koska pois meneminen on niin ahdistavaa. Muuten treeni (molemmat) kyllä sujui hyvin.
Sannan treenien jälkeen oli vuorossa päivän söpöstelyosuus: Nastan kaksi lasta tulivat moikkaamaan äitiään ja siskoaan hallille! Rulla ja Kira omistajineen asuvat leiripaikkakunnan seutuvilla. Rulla oli ihan äitinsä näköinen, Kira oli edelleen mielistelevä itsensä (ja söpö!) ja kaikki tulivat toimeen tosi hyvin. Liiankin hyvin. Rullalla oli juoksut, joten Nasta astui sitä koko ajan. Mutta Rullapa on kova typy, jota ei noin vain ilman vastalauseita astuskella! Nastahan siitä tosin vain innostui! Videotakin löytyisi, mutta se on sen verran k-18 -materiaalia, että jätetään nyt pois.
 |
| Nape, Yrsa, Rulla, Kira |
 |
| Äiti&tytär vai tytär&äiti? |
Oli huikeen hienoa nähdä Napetin lapsosia! Muitakin kuin Yrsaa. :D Kiirehdittiin sitten lassieitten ja Lauran & Meelan kanssa hotellille, jossa meille oli buffet ja pienimuotoinen illanvietto. Unta ei tarvinnut kauaa odotella illalla, vaikka yö menikin vähän valvoessa, kun Yrsa välttämättä halusi nukkua sängyssä, kun esteitä siihen ei näkösällä ollut. Sinne se aina
kiipesi, vaikka minä sen sieltä aina julmasti alas potkin.
Sunnuntai alkoi Mikon fysiikkatreeneillä (joista myöhästyttiin ehkä ihan vähän!). Luvassa oli alkulämpän jälkeen sama lihaskuntotesti ja ketteryystesti, jotka meillä oli ekalla leirillä Mikkelissä. Ekalla leirillä tein kahdessa minuutissa lihaskuntosarjoja 4 kokonaista ja 1/3, nyt paransin tulostani viiteen kokonaiseen ja kahteen kolmasosaan! Ketteryysradan aikakin parani reilut viisi sekuntia!
Leirin vika treeni oli Sennin opissa. Molemmat radat sujuivat hyvin, mutta molemmilla esiin tuli meidän ikuisuusongelma; rimat. Sennin kanssa pähkäiltiin asiaa, ja lääkkeeksi kokeillaan nyt treeneissä eri korkuisia rimoja (kaikkea 45:stä 65 cm:iin), eri pituisia estevälejä ja jos rima tippuu, heti keskeytys, huomautus, nosto ja yli hyppyytys. Kehu jos pitää, sen jälkeen muutaman esteen takaa sama kohta. Jos pitää riman ylhäällä, palkka.
Leiri ja kausi TopTeamissa on nyt ohi. Kisaaminen jatkuu ja jatkuikin jo viikko sitten Lappeenrannassa neljän radan verran. Heti ekalta radalta tehtiin Nastan kanssa nolla, eikä mikä tahansa nolla, vaan nollavoitto, jolla saatiin serti! Sillä avattiin tie hyppyvalioitumista kohti. Vuoden päästä aikaisintaan...!
Muilta radoilta tehtiin sitten jotain epämääräisiä tuloksia, kymppejä tai hylkyjä. En muista! Mutta hienolta tuntui tuo voitto ja serti kyllä! Huomenna karavaani suuntaa Mikkeliin, lauantaina siellä onkin yllättäen kisat. Kukapa olisi arvannut!
 |
| Serti-Nape |
Eilen käytiin Lykynlammella katsomassa, josko pururadat olisivat jo sulat. Sammakko löytyi. Pururadat eivät olleet kovin sulat. Mutta nätisti poseerasivat, miun keväiset lassiet! Ja siitä puheen ollen, Seralla on taas kesätukka <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti