Pää & nollat kasassa

Viikko sitten olleet kotiseutukisat aiheuttivat lievästi sanoen viiltelyintoa ranteiden välittömään läheisyyteen. Oltiin Päivin kanssa selkeesti pohdittu syvällisiä viikolla, sillä kuin yhteisestä sopimuksesta tiedettiin, että meillä on päänsisäisiä ongelmia. Siis sehän nyt sinänsä ei mikään uutinen ole, mutta jos asiaa tarkastellaan agilityn näkökulmasta, saadaan aiheeseen uutta syvyyttä. Niin, meillä molemmilla oli samanlainen ongelma: haluttiin onnistua. Ehkä menestyäkin. Tai otetaan tuo ehkä pois. Koska ollaan hermorakenteiltamme mitä ilmeisimmin jonkin verran puutteellisia, meillä ei kestä pää kasassa. Tekemisestä tulee pakonomaista suorittamista. Edellisen viikonlopun itsetuhoajatuksista yli päässeinä ja viisastuneina päätettiin siis tehdä tämän viikonlopun kaikki radat silleen oikeella tavalla verenpainetta alentavasti, eli löysin rantein. Mennään siis hupsuttelemaan radalle! Jos ei tuu tulosta niin so what, meilläpä oli kivaa ainaki! 

Wiima aloitti ykkösluokassa sikahienolla vitosella (puomin alastulo!!), jolla voitti kisan. Toisella radalla tulikin sitten pari rimaa alas, 15 vp. Mutta ai kun niillä oli Päivin kanssa kivaa! Ja tuohon hupsutteluun oli hyvä päättää Wimpun aktiivinen agilitykisaura. Napetti jatkoi kakkosluokassa. Ekalla radalla, hyppiksellä, jätin ohjauksen putkeen vähän liian auki, niin haki (kieltämättä vähän kummallisesti) putken väärän pään. Mutta kivaa oli! Toisella radalla arvon koiraneiti kävi taas vähän kuumana, kun radalle nääs saavuttiin sellaisesta suunnasta, josta koko ajan näki radan ja siellä kaahottavat koirat. Sitähän Napetti ei oikein kestä. Tuloksena vaatimattomat 25 vp. Mutta hirmu nätit kontaktit oli! Kolmannella radalla Nasta tiputti yhden riman, ai kun olis ollut nätti nolla muuten! Ja ihan nopeekin: agirata ja etenemä yli 4 m/s. Tultiin kuitenkin kolmanneksi tuolla vitosella. Olipa kivaa kisata ilman "paineita"! Niitähän olen itselleni huomaamatta ja ihan ei-huomaamattakin asettanut. Nyt en sallinut itelleni minkäänlaista paineajatusta! Ei "pakko nousta" -ajatusta, ei "tulispa hyvä tulos" -ajatusta, eikä edes "oispa kiva saada nolla" -ajatusta! Nouseminen kolmosiin ei kylläkään olis ollut edes teoriassa mahdollista, koska tuomarina oli Salme Mujunen, jolta meillä on jo yksi luva kakkosista. 

Tässä löysin rantein -agia: C-hyppis, B-agirata ja A-agirata. 

Illallahan oli aivan pakko juhlia Wimpun agiuran lopettajaisia, joten oli hirveen kiva, että Seran radat olivat vasta iltapäivästä tänään. Kahden maissa aloitettiin agiradalla, jolta tehtiin nolla. Nyt on Seralla siis SM-nollat kasassa! Kai sinne kisoihin sitten pitää lähteä, kun oon sitä uhonnut. Onneks mulla on sikahyvä KeTy Päivi, joka on luvannut tulla huoltojoukoiksi mukaan. Jos kunnossa ja terveinä pysytään, niin kyllä meidät aika varmasti siellä nähdään. Tuloksistahan ei varmaankaan oo mitään kummoista odotettavaa, sillä ihanneajat on varmasti melko tiukat. Pitäähän ne jyvät karsia akanoista jotenkin! Luulen, että ihanneajan edellyttämä etenemä tulee olemaan lähempänä neljää. Meillä periaatteessa on siihen mahdollisuus Seran kanssa (tänäänkin posoteltiin agiradalla tasan neljää metriä sekunnissa!!), mutta se saattaa olla päivästä kiinni, tuo Seran nopeus nimittäin. Mutta parhaamme tehdään, se on varmaa! 

Tokalla radalla Seralta tippui toisiksi viimenen rima. Vähän harmittaa, mutta toisaalta ei ollenkaan. Jos olisin oottanut koiraa vähän niin rima ois varmaan pysynyt. Serankin kanssa mentiin hupsuttelemaan radalle ja kivaa oli. Ja se on pääasia! Meinas käydä niin, että Annista ja Päivistä meinas tulla veren maku suussa aksaajia, joita usein näkyy kisakentillä. Onneks päät selvisivät tarpeeks ajoissa ja ymmärrettiin nostaa ittemme siitä suosta. Tän pitää olla kivaa eikä vakavaa! 

Sepån agiradat: nolla ja vähemmän imartelevasti alkava (=pääosassa ohjaajan persus, sekä Sepån varaslähtö radalle) vitskarata. 

P.S. ja muokkaus: Nuo karvapallot taitaa tulla aika hyvin juttuun. Eilen ne pötkötteli illalla tän näkösesti pöydän alla (Nape vasemmalla, Sepe oikeella):

Nyt on sitten aktiivisen viikonlopun jälkeen vähän väsynyttä koiraa Leinikkitiellä: 

Ihmiskoira pää tyynyllä

Sova (1)