Tämä kirjoitus ei käsittele ruokaa, vaikka äkkiseltään otsikosta voisi niin päätellä. Agilitystahan nyt on kyse! Tämän päivän kisaradoilla ei ollu kivaa. Juostiin yhteensä viisi rataa (Napen kanssa kolme, Seran kaks), ja niistä neljä oli....no, "vattu mitä puskaa!", kuten facebookiin asian kiteytin. Videoilta katottuna ne ei ollenkaan pahoilta näyttäny, mutta olivatpahan kuitenkin. Nastan kanssa siis tehtiin oikeesti HYL, 15 (yliaikaa!!) ja 20 (yliaikaa!!), vaikka henkisiä hylkyjä ne kaikki oli. Tuolla kahdenkymmenen virhepisteen radalla tultiin kolmanneksi. Että sellanen taso! Kertoo kyllä jotain myös rataprofiileista, jotka ei tosiaankaan iiseimmästä päästä olleet. Lähes koko ajan sai pitää koiraa tosi tarkkaan hallussa, ja sekä kakkosten että kolmosten radoilla putki, kepit ja hypyn siiveke olivat kahden ja puolen metrin säteellä toisistaan, siis vierekkäin. Ahdasta oli! Kepeillemenoissa kuitenkin onnistuttiin molempien karvakasojen kanssa ihan hyvin. Paitsi vikalla radalla Seppåsen kanssa! Samalla tuli huomattua, että Sera ei käänny samanlaisella vienolla kutsulla kuin Nape viikko sitten Varkaudessa. Heh.
Seran kanssa tehtiin kaksi hylkyä. Tokan radan rataantutustumisessa oli ihan hölmö fiilis, ei kiinnostanut yhtään!! Kisojen toimitsijatkin nauro mulle kun hieroin aivonystyröitäni ja huikkasin Päiville radan reunalle, ettei kiinnostas pätkääkään :D No, päätin sitten ottaa asenteen, että mennään hupsuttelemaan ja otetaan tavoitteeks yksi saksalainen ja oma eteneminen. Onnistui. Olin koko ajan Seraa vähän edellä ja saksalainen onnistui hyvin juurikin siksi. Hyvä minä, hyvä Sepå! Ekalla radalla onnistuttiin myös puomin kontaktissa, jolle tein huijauksen. Tässä omalta facebook-seinältäni kopioituna puomihuijaukseni kaava:
Puomihuijaus toteutetaan seuraavasti: 1) hanki agilitykoira, jolle et opeta kunnolla puomin alastuloa, eli jokaisissa kisoissa kontakti on niin sanotusti "herran haltuun". 2) käy kisoja edeltävällä viikolla puomin tehotreenissä hallilla namittamassa 2on2off-asennossa pönöttävää agikoiraasi(, joka muuten ottaa treeneissä kontaktin aina, tietenkin!). 3) kun koirasi kisaradalla jolkottelee puomilla valmistautuen jättimäiseen kontaktin ylittävään loikkaan, kuiskaa sille äkkiä seuraavasti: "kato, nami, onko nami, missä nami?!" 4) nauti onnistuneesta kontaktista ja namitta jääneen koiran reaktioista!
Ottipahan kontaktin! Muuten ei kyllä hirveesti kehuttavaa radoilta löytyny. Päivin kanssa tuumailtiin, että kävipä Nape taas vähän kierroksilla. Ei rauhottunu paikkamakuuseen ja huusi radalla. Jaakko kiteytti asian hienosti: "Nalle oli vähän liian hotdog." Niin oli! Ja on kyllä Serallakin vika SM-nolla tiukassa. Enkä oikeesti edes yritä saada sitä vaan otan aina yhden pikku tavoitteen radoille. Kävi jälkipuinneissa mielessä myös, että eikös tän koiraharrastamisen pitäs olla verenpainetta laskevaa?! No, onhan se, kun saa vetää ranteet auki aina kisojen jälkeen. Muistakaa kuitenkin ohje, joka neuvoo että "down the road, not across it, kids!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti