Vaikka edellisessä kirjoituksessa sanoin, että en odota ihmeitä tältä päivältä, niin silti niitä ihmeitä tapahtui! Täytyy ihan tähän alkuun todeta vanha ja kulunut fraasi: Nalle on terästä, muut tulee perästä! Napalmi-Nalle, tuttujen kesken Nasta, kaahasi tänään Joan kisoissa ekalla radalla niin, että unohti pysyä kontakteilla. Karkasi siis ennen vapautuskäskyä A:lta ja puomilta. Voi Anni, kun et korjannu! No, mullahan meni pasmat ihan sekasin kun se karkasi, ja ohjauskuviot meni vituralleen. HYL ekalta radalta. Anne Saviojan radat oli muutenkin täynnä pyörittelyä, mikä sinänsä ei meitä haitannu, mutta Napen kanssa ei olla vielä kisatessa tehty noin kiemuroita ratoja. Tykkäsin kyllä Annen radoista kovasti. Kiemurat vain aiheutti sen, että vauhti hidastui, kun yritin ohjata tarkasti. Lisäksi harmaita hiuksia aiheutti se, että multa rupes ääni lähtemään perjantai-iltana. Tänä aamuna kuului vain pihinää ja ekalla radalla ei ne kontaktikäskytkään olleet yhtä voimalliset kuin aina muulloin. Mietin, josko karkaaminen johtui siitä. En tiedä.
Toiselle radalle olin saanut Mynthoneilla ja puhumalla ääntä vähän auki, ja päätin käskyttää kontakteille niin lujaa kuin kurkusta lähtee. Lähti sieltä enemmän kun ekalla radalla, ja väännettiin sitten nolla. Sillä nollalla tuli voitto, ja serti kolmosiin! NALLE! Hullua! Mutta rata ei ollu kyllä mikään viime viikonlopun sulavaliikkeinen liihottelu, vaan ihan karsee vääntämis-pelastelu-koirankadottamisrata. Hävitin Nastan ehkä sata kertaa selkäni taakse, olin myöhässä ja väänsin pakolla. Kannattipa vääntää! Hyvä me! Tässä todisteita hirveestä sertiradasta ja maailman söpöimmästä kommentaattorista:
Sitten Sepsuli. Tiesin, että pitää olla tosi nopee, että ehdittäis ihanneaikoihin. Bortsut teki vain sellasta viittä-kahdeksaa sekuntia alle ihanneajan. No, niinhän siinä sit kävi, että Seran kanssa ekalla JA toisella radalla tuli yliaikaa 1-2 sekuntia JA molemmilla radoilla tippui tokavika rima! Ekalla radalla Sera juoksi oikeesti kovaa, ja ois varmasti ehdittykin ihanneaikaan, mutta puomihuijauksen seurauksena (ks. joku edellinen postaus puomihuijauksesta) se jäi ettimään namia puomin alastulolta!! Voi Sepe! Höntti Sepe. Käskin puoliks selkä Seraan päin "tule" ja ihmettelin missä se koira on. Sit näin sen haistelemassa maata. Uus painokas "tule!!!" ja sit se liikahti, että aijaa eiks niitä nameja ookaan! Huvitti kyllä vaan, hupsu Sepe. Molemmat kontaktit (niin ja tietenkin keinun) otti molemmilla radoilla tosi hyvin. A:lle käskytin nyt meidän uuden juoksu-A -metodin mukasesti "menevaan" ja se toimi eniromaisesti, kuten mainoksessakin sanotaan. Toisen radan puomille tein persjätön (!!) ja siltikään ei hypänny kontaktin yli, vau! Kävin kyllä "laittamassa" alastulolle namin. Hypärille mentiin sitten vain hupsuttelemaan, kun tiesin, ettei ehditä ihanneaikaan. No HYL sieltä tuli kuitenkin. Annen radat oli tosiaan hirveen kivoja, Seran kanssa vaan ihanneaikaan ehtiminen oli tosi tiukilla ja eipä siis ehdittykään. Etenemä radoilla oli 3,5 luokkaa, mutta kieputusta oli melko paljon. Sera kun taipuu yhtä kätevästi kun liperiläisen maajussin traktori, niin meillä meni sitten niihin kääntymisiin ja taipumisiin melko paljon aikaa. Mutta kivaa pidettiin. Ikävä kyllä hovikuvaaja häipyi paikalta ennen Sepsulin ensimmäistäkään rataa.
Nyt on tavoitteet tälle vuodelle saavutettu: Seralla on SM-karsintanollat kasassa ja Napetti on kolmosissa. Kyllä on hyvä aloittaa nyt syysloma! Uskokaa tai älkää, kädessäni on viinilasi ja suklaalevy ja katson repeatilla Nastan sertirataa. Ei kyllä ehkä ole vaikea uskoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti