Saksaa taitamattomille lukijoille tiedoksi, että otsikko on saksannos Erich Maria Remarquen romaanin "Länsirintamalta ei mitään uutta" nimestä, ja se, miten se liittyy meihin, selviää nyt: me ei olla tehty mi-tään. Tai se oli kyllä vähän liioiteltu ilmaus, kun on me sentään lenkillä käyty se mikä on pystytty. Ainiin ja naksuteltu vähän noutokapulaa. Eli siis onhan me jotain touhuttu! Aksa on kuitenkin tältä viikolta jäänyt, koska minä menin ja loukkasin jalkani, joka ei ollut eilen ihan juoksukunnossa. Oikeastaan minä en loukannut jalkaani, vaan kaapin ovi julmasti yritti sen murskata. Kaatopaikkakuormasta se julmasti hyppäsi kulma edellä jalkapöytäni päälle. Se muuten koski ihan kivasti. Mulla on aika korkea kipukynnys, mutta heti iskun jälkeen tiesin, että nyt koski. Siinähän meinasi sitten ihan taju lähteä! Just ehdin autoon penkille röhnöttämään ja nostamaan jalan ylös. Sieltä sitten katselin kattoa ja pari kertaa koitin noustakin, mutta takaisin jouduin makuulle taipumaan, kun näkö lähti pökerrytyksestä ja jalka kipunoi. Sen jälkeen oonkin sitten kulkenut vähän linkkaamalla, paitsi tänään kävely onnistui jo ihan melkeinpä normaalisti! Varpaiden taitto vielä vähän koskee, varsinkin kun ne taipuvat ylöspäin. Turvotusta vielä vähän on havaittavissa, mutta se iso sinimusta läiskä on hävinnyt lähes kokonaan. Hyvin taas selvisin ilman terveyskeskuksen turhaa kuormittamista!
Nastasta on huomannut, että nyt ei olla ihan normaalipituisia lenkkejä vedetty. Jaakkokin on ollut tavallista kiireisempi töissä, joten se ei ole ehtinyt meitä hirveesti lenkkeilyssä auttamaan. Ollaan sitten naksuteltu noutokapulaa, jonka edistymisessä meillä oli aika suuriakin ongelmia, kun Nastalla on tapana reagoida tassun läimäytyksellä kaikkeen. Veera sitten neuvoi (samanlaisen ongelman kanssa painineena), että nostaisin kapulan syliin tai ylös toisella kädellä. Sylissä kapula mulla oli jo ollutkin, mutta sen kokeilun jälkeen oli koirakin. Istuin maassa ja nostin kapulan hartian korkeudelle, josta Nasta edelleen yritti sitä läimiä. Vielä vähän ylemmäs ja tassua ei enää tullut. Sitten alkoi kaiken muun paitsi nenän/katseen tarjoaminen: peruuttaminen, katseen pois kääntäminen, maahanmeno, ylös katsominen, maton raapiminen... Odottelin rauhassa ja sitten Nasta sattui vilkaisemaan kapulaan. Äkkiä naks ja palkka! Ja mitä tekee Nasta?! Se kosketti kapulaa nenällä!! Sitä mie oon oottanut kohta kaks kuukautta! Se teki vielä muutaman nenäkosketuksen ja sai niistä superpalkat ja sen jälkeen näytti siltä, kun haluis sanoa että oisit heti sanonu että nenällä! Niin, ois pitäny... Nyt pitää vahvistaa tuota ja odotella, josko se ottas kapulan joskus suuhunkin. Veera lupasi tuoda lainaan meille sellasen laippamallisen kapulan, tuossa meidän kapulassa kun on melko pieni maavara, joten se saattaa myös olla aloittelijalle hankala ottaa suuhun. Laippakapulassa kun on vähän enemmän sitä tilaa kapulan ja maan välissä. Katsotaan miten kapulointi etenee!
Sepsulilla menee ihan yhtä hyvin kuin aina ennenkin. Senkin kanssa oon tasapuolisuuden vuoksi naksutellut noutoa ja vähän takajalkajumppaa (Napenkin kanssa). Sepsu innostuu vähän turhan paljon naksusta ja nakista eikä malta tuoda kapulaa käteen. Sen kanssa palkka pitää olla piilossa tai palkan pitää olla pallo. Sitten onnistuu kapulan tuonti käteen asti. Noutojuttujen ja takajalkajumpan lisäksi ollaan molempien nenäpäiden kanssa käyty läheisen meluvallin rinteessä tekemässä vähän syvälihasjumppaa. Koska unohdan aina lenkille lähtiessä namit kotiin (niillä saisin koirat kävelemään hiiidaaastaaa kävelyä rinteessä), pitää olla luova ja käyttää luontoäidin antimia, tässä tapauksessa ruohoa. Kun sitä vielä on saatavilla, tänään nimittäin satoi lunta piiiiitkästä aikaa. Tästäpä tulikin mieleen, että taidanpa laittaa tuon nuoriso-osaston vähän sohvan reunalle taiteilemaan ja vahvistamaan lihaksiaan iltapuhteeksi.
Tällä kirjoituksella ei siis oikeastaan ollut muuta pointtia, kuin osoittaa, että hengissä ollaan, jotain on tehty, mutta enemmän ei olla tehty mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti