Lomalla ollaan töistä ja harrastuksista, ainakin ihan kohta. Me lähdetään pienelle reissulle Jaakon kanssa, ja koirat menee äitin luokse hoitoon. Ollaan oltu harrastuksista tauolla pari viikkoa, ja se näkyy Nastasta. Se riehuu, kiusaa Seraa, napsii nilkoille riehaantuessaan lenkillä, kantaa joka ikisen lelun lelukorista keskelle olohuonetta ja saa tavallista useammin "olemisen sietämätön keveys" -kohtauksia, joista oon joskus aiemmin kirjottanutkin. Aiemmin äiti oli aiemmin huolissaan Nastan karvanlähdöstä, mutta itse olisin enemmän huolissaan tuosta loputtomasta energian määrästä, mikä tuossa koirassa kytee. Äiti-parka! Nasta on myös ihan itsenäisesti ja oma-aloitteisesti tekemisen puutteessa ottanut meidän ihanan Mauri-hain käsittelyynsä.
Joulutauko ei kuitenkaan tarkoita, etteikö me suunniteltais tulevaa! Pari aksakoulutusta on jo mielessä ja ilmoittauduinpa sitten sellaseenkin hulluun juttuun kuin Mia Skogsterin seuraamisklinikalle! Minä! Tokojuttuun! Ajatella! Kaikkea sitä näkee kun tarpeeksi vanhaks elää. Tuo koulutus on helmikuussa. Toivottavasti meidät valittaisiin esimerkkikoirakoiksi (koirakot valitaan ilmottautuneiden joukosta), kun me ollaan tällanen moniongelmainen koirakko ohjaajan osaamattomuuden vuoksi. Uskoisin, että joku maailmanmestari sais meihinkin (siis minuun) jotain tolkkua tuon tokon suhteen. Ja tarkemmin sanoen seuraamisen suhteen.
Sepsuli ei ota nokkiinsa harrastustauosta. Se ottaa ihan mielellään rauhallisestikin, vaikka löytyy siitä sitä virtaakin. Ja sehän on joutunut tietenkin sijaiskärsijäksi Napen aksatauon aikaan. Sitä pitää sen vuoksi helliä tuplasti, ainakin!
Se melkein arvostaa halaamista. Ja onpa se harmaantunut nenästä! Kulmakarvojen päällisetkin on valkoistuneet. Eihän se edes ole vasta kun kuusi ja puoli! Mutta kuten aina oon sanonutkin, Sera alkoi harmaantua sinä päivänä kun Nasta tuli taloon. Sera oli saanut neljä ja puoli vuotta olla yksinvaltias, hemmoteltu ainokainen, ja sitten taloon tuli riiviö, joka kiusaa Seraa aina kun sitä huvittaa. Useimmiten Sera leikkii mukana, mutta on myös hetkiä, kun pitää näyttää hammasta. Tällä viikolla se hetki on ollut suhteellisen usein.
Nyt suunnitelmissa on siis pitää taukoa aksasta ja tokoilustakin tammikuun alkuun asti. Sitten aletaan taas käydä aksatreeneissä ja varmaan sitä tokoiluakin pitää harrastaa, kun meinaan sinne seuraamisklinikallekin mennä. Nyt vaan seuraamistreeniä sen verran, että osaan tarkemmin määrittää sitten ongelmat siellä klinikalla. Ehkä meistä Napetin kanssa vielä tokokoirakkokin tulee!
Sitä päivää odotellessa. Siihen asti, au revoir, myö alotetaan loma! Hyvää joulua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti