Niin, juuri kun Päivi sai minut houkuteltua ilmoittamaan Napetin ihka oikeisiin tokokokeisiin, minä menin ja sairastuin, enkä näin ollen voi osallistua koko kisaan. HUOM! Sisältää yököttävää kerrontaa ihmiseritteistä.
Kaikki alkoi pari viikkoa sitten, kun tuli puhetta siitä, että meidän paikkamakuun mielentilassa - tai sen hallinnassa - on tapahtunut muutos parempaan suuntaan. Nyt Nape osaa olla ihan nätisti ja höntyilemättä makuulla. Kellosta ei olla aikaa mitattu, mutta eri mittaisia aikoja on makoiltu, lähinnä kuitenkin melko lyhyitä pätkiä. Niinpä Päivi ehdotti, että mentäisiin Pieksämäelle kokeilemaan taitojamme. Päivi ja Wimpula avoimeen luokkaan ja minä & Nasta alokkaaseen. Muutaman päivän mietin asiaa ja laitoin sitten ilmon menemään. Se oli kyllä aika uhkarohkeaa, sillä Nape oli muuten käyttäytynyt viime aikoina kuin possu. Ajattelin kuitenkin, että ehkä miun Berliinin-loman aikana Nape rauhottuu...
Tänä aamuna sitten olisi ollut klo 9 lähtö Pieksämäelle, mutta elimistö järjesti mulle kivan yllätyksen vatsataudin muodossa. Nice! Eikä tämä edes johdu eilisestä Apulannan keikan jälkitunnelmista. Kävin nätisti keikan jälkeen nukkumaan yhden jälkeen ja heräsin kahden jälkeen kun Jaakko tuli omalta keikaltaan kotiin. Ihmettelin, kun olo oli vähän huono, sillä en tosiaan juopotellut kolmea alkoholijuomaa enempää. Menin vessaan ja hyvä kun ehdin tarpeideni jälkeen vetäistä pöntön, kun norjan kielitaitoni parani huomattavasti. Yök. Siinäpä sitten vietinkin seuraavat kolme tuntia vessan lattialla horkassa täristen, molemmista päistä tavaraa tursuten. Ah. Eipä tässä oikein mihinkään autoon voi lähteä istumaan kun vähän väliä pitää juosta vessassa. Oksentelu onneksi on - ainakin vielä - jäänyt pariin kertaan. Se on ehkä hirveintä, mitä ihmisraukka joutuu tekemään! Oksennusta ei pelkästään tule suusta, vaan se tunkeutuu nenän kautta ulos jättäen jälkeensä erittäin kestävän maun ja hajun. Lisäksi oksentamiseen meinaa kuolla, koska happea ei saa yökkäilyltä tai kouristeluilta. Ja ne kouristukset. Selkäkin otti ja jumahti kun kouristeli niin maan hitosti!
Nyt makaan sohvalla välillä vessassa käyden. Lämpöä on vähän, päätä särkee unettoman yön takia ja vatsa roplottaa. Äiti on ihan varma, että mulla on ebola, mutta muistelen sen olevan hieman erilainen oireiltaan. Onko tämä ebolaa, se jää nähtäväksi. Epäilen. Mutta eihän tässä nyt muu auta kuin maata ja toivoa parantuvansa ja miettiä jo seuraavia kisoja. Kyllä sitä tokoa on nyt mentävä kokeilemaan kun kerta näin pitkälle uskaltauduin, että ilmoittauduin virallisiin kisoihinkin!
Ebolatonta viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti