Napen ja Annin nimittäin! Lähdettiin Lappeenrantaan kisailemaan, ja tällä kertaa poikkeuksellisesti junalla. Kyllä kannatti! Luvassa ylisanoja ja kehuja maailman ääriin pikku mummelista:
Lähdettiin siis reissuun perjantaina junalla. Napellehan se olikin ihan eka kerta junassa. Mentiin elukkaosastolle jo hyvissä ajoin asettumaan paikoillemme, ja Nasta asettuikin kivasti jalkatilaan makoilemaan. Mikäpäs siinä, katsellessa muita koiria ja välillä syödä lihapullia Annin kädestä. Mutta auta armias, kun juna lähti liikkeelle! Tai ei siinä vielä mitään, mutta kun juna ylitti vaihteita kolisten, tuli Nastalle pupu pöksyyn, ja se loikkasi suoraan miun syliin istumaan. Makoilemaan. Muita eläinten omistajia nauratti, ja kerroin, että kyllä niitä sylikoiria tässäkin kokoluokassa saa. Nape ei kokonaisuudessaan oikein tykännyt matkasta - varsinkaan asemia ennen ja niiden jälkeen olevista vaihdekohdista. Juna kun kolisi ja tärisi vaihteita ylittäessään. Matka Lappeenrantaan ei kuitenkaan onneksi ole pitkä, ja pian tapasimmekin Päivin ja Kuuran aseman pihalla.
Päivi ja Kuura kisasivat lauantaina ykkösluokassa tuloksilla 10, hyl (sisältäen mm. putken päällä kipittämistä) ja 5, ja sovittiin sitten että me tehdään Nastan kanssa samanlainen tuloslista sunnuntaina. Päivi ei ehtinyt jäädä enää sunnuntaina henkiseksi tueksi kisoihin, joten ihan itse piti hoitaa psyykkinen valmennus. Ensimmäinen rata meillä meni ihan kivasti ja sujuvasti, mutta kaksi rimaa tuli alas. Tuomarina oli Kari Jalonen, ja hän oli laittanut (ihan järkevästi mielestäni) rimoja kaikkiin kolmeen korkeuteen radalle. Napelta tippui kaksi 65 cm:ssä olevaa rimaa. Hmph. Toisella radalla sama juttu. Hirveen kiva ja sujuva rata (keskimmäinen rata oli hyppäri), mutta ne pari rimaa. Aijai. Pitääpä treeneissäkin ruveta laittamaan rimoja eri korkeuksille! Kolmannelle radalle tuomariksi vaihtui Anne Viitanen, jonka ratoja en erityisesti rakasta erittäin lähellä olevien ansaesteiden vuoksi. Vaan mitäpä ihmettä: Anne ei ollutkaan tehnyt ansarataa! Toki siellä annemaisia juttuja oli: keinu seinään päin, kepit niin, että niiltä lähdettiin takaisin, A-este myös tyhjään päin. Ja mitä ihmettä - me tehtiin nolla! Kun lähdin jäähdyttelemään Nastaa, vilkaisin tulostaululle ja huomasin, että meillä oli siihen mennessä toisiksi nopein aika (Lappeenrannassa on tapana kirjoittaa tuloksia lyijykynällä lähtölistaan sitä mukaa kun niitä tulee), ja kärkisijaa piti mudi Marsu, joka on jo agilityvalio. Oltiin siis sertissä kiinni!
Jäähdyttelylenkiltä tultuamme Päivin seurakaveri Eeva kertoi, että nollia oli tullut pari, mutta hitaampia kuin meillä. Jännityksellä odoteltiin tuloslistaa, ja siellähän me oltiin, toisena, ja tuloksen perässä luki SERT-A! Olipa ilon hetki! Meillä on ollut niin pienestä kiinni tulosten teko Nastan kanssa, ja nyt se kyllä palkittiin. Tässä Nape poseeraa niin vakavana:
 |
| Serti-Nape! |
 |
| Tuloslista |
D-rata 10 vp
E-rata 10 vp
F-rata nolla, SERT-A sij. 2!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti