Oltiin taas kisareissulla, tällä kertaa Kuopiossa. Tuli testattua uusi matto, joka edelleen on mielestäni liukas. Se oli myös tosi pehmeän tuntuinen, upottava, mutta radalla se ei tuntunutkaan itselle raskaalta tai pahalta juosta. Ihanaa oli lämpö, Hu-Pun hallihan ei ole edes puolilämmin vaan ihan oikeasti lämmin halli! Tulipa paluumatkalla keskustelua Veeran kanssa sekin, että on tässä jo sen verran mukavuudenhaluiseksi muuttunut oman, lämpimän treenihallin myötä, että Joan kisat jää todennäköisesti väliin, koska niiden halli on niin KYLMÄ!
Sitten ratoihin: ensimmäinen rata oli C-hypäri, jolta Napetti teki nollan! Nasta oli neljänneksi viimeinen kisaaja, ja radan jälkeen kuulutettiin, että Napetti teki sillä hetkellä nopeimman tuloksen! Jännityksellä jäimme odottamaan loppuja suorituksia, joista kaksi seuraavaa eivät olleet nollia. Viimeisenä kisannut Nalle-belggari teki nollan, ja nopeamman kuin Nape. Serti meni siis sivu suun, ajateltiin, ja lähdettiin jäähdyttelemään koiria. Takaisin tultuamme tulostaululla lukikin Nastan kohdalla SERT-H! Siinähän sitten pistettiin juhlat pystyyn! Nallen omistaja saapui paikalle ja vetäisi vähän palkokasvia nenään, sillä heille kuulemma kuului tuo serti. Höh, se olikin toimitsijoiden moka! Sertin sai siis voittaja-Nalle. Pikku-Nape tuli kuitenkin toiseksi hienolla -11,jotain ajallaan. Tuomarikin kehui palkintojen jaossa, että Nasta on hieno collie. Niin on! Melkein saatiin taas serti. Huh, miten Napetti on kehittynyt - ja miekin kai sen kuskina.
Seuraavalla radalla Nasta liukastui heti kakkoshypyn jälkeen. Valitettavasti se jää videolla juuri muurin taakse, eikä sitä näy, mutta Nape kynti mattoa poskellaan. Minä vähän hämmennyin tuosta ja jäin katsomaan, että selviääkö se hengissä, ja niinpä ohjaukset vähän hajosivat. En ehtinyt vekkaamaan muurin jälkeiselle hypylle, ja niinpä kutsuin koiraa riman päällä ja kaikkihan tietää, mitä siitä seuraa! Tuon jälkeen Nastalta tippui vielä kaksi rimaa, ennen puomia oleva ja viimeinen. En taas katsonut koiraa vaan rynnin eteenpäin. En ole kuitenkaan vielä huolissani noista rimoista, sillä muuten rata oli ihan hyvä eikä Nasta vauhkonnut rimoja alas. Puomin kontaktissa sen sijaan oli vähän huomauttamista, en tajua miksen vienyt Nastaa pois. Se teki taas sen, että pysähtyi takatassut lähes maassa. Taas oli putki edessä houkuttelemassa (kuten seuraavallakin radalla), ja kontakti ei ollut miun makuun hyvä. Hmph.
C-rata vaikutti ennen tutustumista tosi kinkkiseltä pahoine ansaesteineen, mutta se olikin tosi kiva juosta! 15 virhepistettä saatiin tältäkin radalta: keinun ylösmeno, pituuden viimeinen palikka ja yksi rima. Vaihdoin vielä lennossa suunnittelemaani ohjausta kun Nape meinasi karata putkeen, ehkä se sai riman tippumaan... En tiedä. Joka tapauksessa kiva rata, jolta ei kyllä hirveesti nollia tainnut tulla. Ei meillekään!
Seuraavat kisat... en tiedä milloin. Keväällä? Kesällä? Riippuu hyvin pitkälti säästä, lämpötilasta ja Nastan juoksuista. Voihan olla, että seuraava kisakaveri onkin Seppå!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti