Pois alta, lassiet tulloo!

Ylämäen jälkeen tulee aina alamäki, eikö vaan? Sera on ollut tosi hyvänä jonkin aikaa, tai parisen viikkoa. Eilen raivattiin vähän pihaa, ja sekös Sepån sai innostumaan! Se veti perinteiset keväthepulit (tai oikeastaan lähes jokapäiväiset - tosin eihän vanhan sovi ihan joka päivä hepuloida) pihalla rallaten, ja niinhän siinä sitten kävi, että se liukastui märällä nurmella ja venäytti jotenkin tassunsa. Se ei kaatunut, mutta selkeästi jalka lipsahti ja otti vastaan jollain tavalla huonossa asennossa toisella tassulla. Se keskeytti juoksemisen ja lähti tulemaan minua kohti surullisen näköisenä, ja hetihän minä näin, että nyt se linkuttaa pahasti vasenta etutassuaan. Kopeloin ja painelin tassun läpi, mutta siinä ei onneksi ollut mitään aristavaa kohtaa. Venyttelin ja vanuttelin varovasti tassua, mutta sekään ei tuottanut erityistä kipua, tai ainakaan reaktiota. Seppå joutui sisälle, Back on Track niskaan ja peiton alle. 

Koko illan se linkutti ja vielä tänä aamunakin. Senpä takia ei ollakaan käyty lenkillä kuin kadun päässä pissalla. Muuten ollaan hengailtu rauhassa pihalla, ja tulipa tassusta ajan myötä niinkin hyvä, että pallo piti ottaa esiin ja yrittää vähän houkutella minua leikkimään! En lämmennyt idealle kuin ihan pikkuisen, sillä mulla oli pihan pentuvarmennus kesken. Kaikkiin aitoihin laitettiin alareunaan kanaverkkoa, ettei se pikkupossu keksi mennä ali. Nastahan jo keksi, mutta aiemmin oltiin tilkitty jo Nastan mentävät alareunat. Nyt tilkittiin kaikki, pienimmätkin koloset! Samalla laitettiin pihan takareunan aita kunnolla pystyyn, kun routa puski syksyllä melkein kaikki tolpat ylös. Nyt sidottiin aita myös rautalangalla puihin kiinni, eiköhän se nyt pysy kunnolla ja koirat sisäpuolella!

Tuplaesto

Tästä ei mennä!

Mummi innostui

Rillattiinkin ekaa kertaa tälle keväälle!

Sepsuliini voi nyt jo huomattavasti paremmin. Se keventää tassua ehkä hituspikkuriikkisen, minkä vuoksi annoin itseni lorvia koko illan sohvalla, ja käytin Seran taas vain pissillä tien päässä. Se olikin kyllä tosi väsynyt, sillä se hengaili tosiaan koko päivän ulkona, vahti veljen lapsia, oli ylipäällikkönä puutarhahommissa, tarkkaili grilliruoan laatua ja otti kiinni tuulen mukana lentäviä lehtiä. Onhan se väsyttävää puuhaa! 

Ei tämä elo kuitenkaan ihan alamäkeä ole ollut, ja voihan Serakin jo hyvin. Nastan lapset kasvavat hienosti ja ovat aikamoisia menijöitä kuulemma. Nasta ei oikein tiedä, pitäisikö kinastelevia lapsosia komentaa vai kenties liittyä itse tappeluun, sillä se kuulemma haukkuu kimeästi laatikon reunalla aina kun lapset tappelevat. Tai "tappelevat". Nyt pennut ovat jo neliviikkoisia pallukoita. Viikon päästä pääsen taas katsomaan niitä ihania, tuhmia ja räväköitä pikkukoiria! Kaiken kivan lisäksi Nasta palkittiin tänään Suomen Collieyhdistyksen vuosikokouksessa vuoden 2014 agilitycollie -kisassa sijoituksella kolme! Sera oli seitsemäs. Täytyy kyllä kehua koiriani, sillä Nastan tulokset tehtiin käytännössä kolmessa kuukaudessa, yksi taisi tulla aiemmin. Ja Sepsuli sitten, sehän kisasi vain muutamat kisat viime vuonna SM-kisojen jälkeen, joten senkin tulokset tahkottiin alle puolessa vuodessa. Hirmuisen hienoja aksakoiria mulla kyllä on! Mietin, että jos Seran kunto antaa myöten, kävisin sen kanssa omat syyskuun kisat katsomassa ja jäätäisiin eläkkeelle sitten. Kesä kuntoutetaan lihaksia uimalla ja lenkkeilyllä ja syksyllä sitten jäähyväiskisat. 

Mummi nauttii Råtasta

Nape juhlii fiinisti. Kuva (c) Tiina Hasu

Sitten loppukevennys ja suora leikkaus otsikkoon: Hankin vauvaa ja vanhusta silmällä pitäen pyöräkärryn. Siis koirille. Tämä on varmaan se hetki, kun ihmisen koirahulluus ylettyy kaiken hulluuden lakipisteeseen. Mutta on mulla tähän ihan järkevä selitys! Lukekaa nyt vaikka: Sera ei enää jaksa jolkotella pitkin katuja miten sattuu, eikä helteellä sovikaan. Vauvakoira taas on liian vauva jolkotellakseen pitkin katuja miten sattuu. Nasta on juuri sopiva jolkottelemaan pitkin katuja miten sattuu. Minä tykkään pyöräillä kesäisin pitkin katuja miten sattuu. Olis tosi ikävää kytätä kellosta, milloin pitää taas mennä koiria ulkoiluttamaan takaisin kotiin. Nyt kun ne on mukana, ei tarvii kytätä kelloa! Ja helteellä ne eivät läkähdy, kun ei tarvii juosta pitkin katuja, vaan voi hengailla kyydissä! En kyllä tiedä miten selvitään turvallisesti mihinkään, sillä kun kokeilin Seran kanssa pikku reissua, nauroin ääneen koko matkan, ja meno oli melko nauruntahtista hytkynää.

Pois alta!

P.S. Olin saanut haasteenkin Sarilta! Teen sen kyllä kiltisti kunhan ehdin paneutua kysymyksiin!