Colliejuttuja

Sarianna haastoi minut colliehaasteeseen. Koska kilttinä tyttönä lupasin vastata, niin täältä pesee! 

1. Miten päädyit ottamaan collien?

No, ensimmäinen koira meillä kotikotona oli collie. Rina (Seljankan Fazerina) tuli meille vuonna 1994, jolloin olin kymmenvuotias ja kinunnut koiraa ainakin viisi vuotta. Vihdoin se sitten tuli! Rina oli tosi huippu perhelassie. Kerran tai pari karkasi pihasta, mutta löytyi aina poikaystävänsä Nallen (lapinkoira) luota kadun päästä. Juoksuisena onneksi tajuttiin pitää se sisällä. Rina oli Maailman Viisain: se mm. laittoi kesälomalla itse herätyskellon päälle, kun isäntäväki ei tajunnut nousta aamupalaa antamaan. Se myös pelasti kotimme vesivahingolta, kun murisi kohti nurkkaa, jonka takana lämminvesivaraaja pulputti vettä lattialle. Kerran Rinalta murtui vasen etutassu, kun äitini alta särkyi vanha tuoli, jonka avulla äiti kurkotteli talvivaatteita yläkaapista. Äitilläkin murtui vasen etutassu. Sitten ne yhdessä köpöttelivät kipsit tassuissa, äiti ja Rina. Vuonna 2002 heinäkuussa Rina alkoi yhtäkkiä linkata pahasti lenkille lähtiessämme. Olimme juuri leikanneet pensasaidan, ja yritimme tutkia, josko Rinan anturaan oli uponnut oirapihjalan piikki. Emme löytäneet mitään, ja kun linkkaaminen vain jatkui ja jatkui, veimme Rinan lääkäriin. Koira kuvattiin päästä varpaisiin ja tuloksena oli aivan paskana olevat lonkat ja kyynärät. Vaihtoehtoina neljä leikkausta (yksi nivel kerrallaan) tai kipulääkitys. Rina oli jo reilusti yli kahdeksan, joten päädyttiin lääkitykseen, joka ei tuntunut auttavan. Niinpä Rina pääsi kivuistaan vain kahdeksanvuotiaana. 

Ensimmäinen oma collieni Sera tuli minulle vuonna 2007, aika tasan neljä vuotta Rinan kuoleman jälkeen. Olin katsellut sekä australianpaimenkoiria että collieita, mutta Rina oli varmastikin suurin syy, miksi päädyin skotlanninpaimenkoiraan. 

2. Mitä ominaisuuksia tahtoisit colliessa rotuna parantaa?

Toimintakyky, alusta-arkuus, turkin koko. En tiedä olisiko rakenteessa parantamisen varaa? Omista koiristani Seralla ei ainakaan ole paras mahdollinen rakenne, mutta ei se tosiaankaan mikään totaalinen maanantaikappalekaan ole. Vähän takakorkea, mutta johtunee siitä, että vetää takajalkoja rungon alle. Mikä taas johtuu lantiosta, mikä taas voi juontaa juurensa siihen ylimääräiseen nikamaan! 

3. Onko koirasi mielestäsi sellainen, kuin kuvittelitkin collien olevan? Yllättikö jokin?

Hmm. Sera on sellainen viisas ja uskollinen lassie, kyllä. Nasta taas on tuhma ja vikkeläliikkeinen ja tosi ketterä, mutta ei sekään kyllä yllättänyt, sillä sitä minä lähdinkin toiselta collieltani hakemaan. Nape on vähän sellanen "teen ensin ajattelen sitten" ja Sera taas toisin päin. Nastassa yllätti sen kipakkuus, mutta ai että kun rakastan sen luonnetta! Serassa ei yllättänyt edes sen ylivertainen ihmisenymmärtämiskyky, sillä tiesinhän, että lassiet ovat fiksuja.

4. Oletko miettinyt, tuleeko seuraavakin koirasi olemaan collie, vai jotakin muuta rotua?

Seuraava koirani tulee olemaan collie, sillä se on Nastan pentu, ja se saapuu taloon äitienpäivänä! :D Kun olin lapsi, mummillani oli siperianhusky, ja niistä olen haaveilllut salaa...Mutta resursseja ei tällä hetkellä (jos koskaan) ole huskylauman pitämiseen.

5. Mikä on koirasi huonoin puoli (yksi ominaisuus)? 

Seralla se on ehdottomasti se, että se ahdistuu. Se ahdistuu jos sitä pakotetaan jonnekin jännään tilaan. Se ahdistuu jos se ei saa matkustaa omassa autohäkissään (ja joskus se ahdistuu sielläkin). Se ahdistuu jos joku korottaa ääntään, eikä edes sille. Se on vähän ressukka.

Nastan huonoin puoli on sen mulkeromaisuus. Se on esimerkiksi sen verran kova, ettei sitä paskan vertaa haittaa, jos se erotetaan laumasta. Se tekee just niinkun sitä huvittaa. 

6. Entä paras puoli (yksi ominaisuus)?

Seran paras ominaisuus on se, miten se osaa lukea ihmistä. Tai annia ainakin. Se tietää sormen liikkeestä mitä pitää tehdä, ymmärtää tosi paljon sanoja eikä hötkyä vaan on iisi. Se on Viisas. 

Napetin paras ominaisuus on se, että se on Napetti. Napetti on huippupaketti. Mitään en vaihtaisi siitä pois, en edes mulkeromaisuutta!

7. Millaisissa tilanteissa koirasi haukkuu?

Sera haukkuu kun se tekee aksaa, kun Sodastreamilla kaasutetaan vettä ja kun nokkahuilua soitetaan. Ja vappupilliin vihelletään. Eli tietyt äänet ja kiihtymys.

Napetti haukkuu kun joku muu tekee aksaa hänen esteillään tai kun Sodastreamilla kaasutetaan vettä. Ja kun se on oikein mulkero, eikä anna kiinni, niin silloin se näyttää keskaria ja vielä haukkuu! :( 

8. Millaisia kisatavoitteita sinulla on koirasi kanssa?

Seran kanssa tavoitteena oli päästä agilityn ykkösluokassa ihanneaikaan. No päästiin. Sitten tavoitteena oli nousta kakkosiin. Noustiin! Kakkosissa tavoitteena oli edes kerran päästä ihanneaikaan. Päästiin! Sitten nostettiin tavoite kolmosiin pääsyyn. Toteutui. Sen jälkeen tavoite oli taas päästä ihanneaikoihin kolmosissa. Päästiin. Sen jälkeen varovainen tavoite oli joskus hamassa tulevaisuudessa saada niitä SM-nollia kasaan, ja jos ne saataisiin, niin ihan varmasti lähtisin käymään SM-kisoissakin, kerta nollat olisivat kasassa! Ja nehän muuten saatiin kasaan. SERTejä ei Seran kanssa koskaan saatu, sillä se oli kuitenkin sen verran hidas, että aina joku vei sertit nenän edestä. Nyt Seppå ei kisaa kovinkaan aktiivisesti. Vaan erittäin passiivisesti. Heh.

Napen kanssa tavoitteena on agilityvalioituminen, toki myös hyppyvalioituminen. Kaksi SERT-A:ta sillä jo onkin. En usko tämän tavoitteen saavuttamisen olevan minkäänlainen ongelma. Jos vielä kaukaisempia tavoitteita mietitään, niin olisi kiva päästä Nastankin kanssa SM-kisoihin ja ehkä tehdä nolla karsintaradaltakin. Ja jos MM-karsintoihinkin pääsisi.

9. Kuinka monta kaulapantaa koirallasi on?

Öö...Nastalla varmaan kolme tai neljä, Seralla ehkä kaksi enemmän, onhan se vanhempikin.

10. Milloin olet ollut koirastasi erityisen ylpeä?

Serasta kun se puolusti minua ja kaveriani puliukolta. Ei siinä kyllä mitään vaaraa ollut, kunhan höpötteli se ukkeli, mutta Serapa kävi meidän eteen (istuttiin puiston penkillä) poikittain ja pöh-pöh-pöhisi ukkelille niin kauan, kunnes se tajusi lähteä. Huikkasi vielä perään, että vihanen lassie. Vastasin, että niin on, pysy poissa!

Tietysti myös silloin, kun Sera teki Mikkelissä heinäkuussa 2013 kahtena päivänä tuplanollat, eli kaikilta radoilta nollat. Voi huippu Sera!

Napetista oon ollut ylpeä aina kun kisoissa on päästy palkinnoille. Nimittäin joka kerta tuomarit on sanoneet, että onpas hieno collie, näitä on harvassa. Niin onkin! Myös luonnetestituomari sanoi, että vau mikä koira, näitä lisää. Vastasin, että tilauksessa on. Ja nyt ne onkin jo syntyneet! ;)

11. Kiinnostaisiko sinua alkaa joskus kasvattajaksi?

Ei. Liikaa vastuuta ja valintoja. En osaa enkä jaksa perehtyä niin syvälle jalostuksen monimutkaiseen maailmaan. Tehkööt muut hienoja valintoja, minä sitten käytän niitä valintojen tuloksia hienoihin asioihin :) 

Jos Veera lukee tätä, niin otaakoon haasteen vastaan. Oot ollut taas sata vuotta päivittämättä blogiasi, hyi häpeä!

Loppuun loppukevennyskuvina still-kuvia elokuvasta Nasta ja 101 lassieta! Kaikki kuvat on ottanut Tea Lemmetyinen.

Vas. Lucy, Picatsu, Daisy, Dali, Brad, Casey, Crazy ja Macy.