Tuhma, tuhmempi, Nasta

Elo on ollut joillain hieman kuritonta, ja siksipä jotkut ovat joutuneet lenkillä hihnakuurille ja kotona erityisen käskytyksen alle. Ovista ei todellakaan rynnitä tai mennä ennen minua, ruoka tulee eteen lauman viimeisenä ja yhtään en suvaitse huonoa käytöstä, johon kuuluu mm. korvien katoaminen, Yrsan rökitys sata kertaa päivässä ja astumisyritykset, jotka siis kohdistuvat minuun, ei Yrsaan. Vaikea varmaan arvata, kuka täällä käyttäytyy noin huonosti! Nasta on selvästi palautunut pennuista, ja kaipaa nyt tekemistä. En ole yksinkertaisesti ehtinyt käydä treeneissä, joten pitänee varata vapaavuoroja nyt tälle ja ensi viikolle. Sitten omatkin kiireet helpottavat ja ehdin varmasti hallille treenivuorollakin. 

Ei oltu kukkapenkissä! Tai Yrsa oli, mutta en minä!

Nastan sikailu alkoi ottaa päähän ihan toden teolla, kun se yhtenä päivänä ei antautunut kiinni, vaan alkoi leikkiä hippasta. Lähdin itse tilanteesta pois, mutta se ryntäili luokse ja yritti näykkiä (!!) ohi mennessään. Oikein keskari pystyssä taas. Ja kun pentu jäi minusta jälkeen, se juoksi täysillä pentua kohti ja rynni sen kumoon. Ollaan taas parina päivänä siis linkattu, ja ihan Nastan takia. Ne tilanteet tulee niin yllättäen, etten ehdi edes kissaa sanoa. Vartin verran yritin saada Napea kiinni metsässä, mutta se vaan ryntäili ja oli kakkiainen. Nasta on kotonakin ollut vähän sika, ja niinpä ajattelin vähän tokoilla, että saisi tuota vähän edes käskyn alle. Tekemistähän se kaipaa, eikä se huono asia ole. Hienosti on tokoillessa koko ajan kuulolla, mitä nyt meinaa vähän keulia, ja sen takia hidastinkin kävelyä, että ei niin paljon edistäisi. Vasemmalle käännös on meidän murheenkryyni, ja sen huomaa tästä rennon letkeestä musavideostakin:

Nasta on nyt siis sikailunpoistokuurilla. Yrsa taas on autoonsiedätys- ja yksintekemiskuurilla. Ollaan käyty Yrpykän kanssa Sporttirekun pentukurssilla, sillä muuten ei varmaan olisi tullut tehtyä yhtään mitään Yrsan kanssa kaksin. Ihan hyvä että lähdettiin, olen saanut huomata, että Yrsa on äärimmäisen ahne, lähtee kenen mukaan vaan, eikä säiky vieraita paikkoja/ääniä/koiria. Putkea kokeiltiin jo ekalla kerralla, eikä se ollut Yrsalle juttu eikä mikään, olihan se kokeillut putkea myös kotona, ja täyspitkänä. Kurssin putki oli pentuystävällisesti ihan lyhyenä. Myös agiesteen tarjoamisen alkeita aloiteltiin, ja Yrsahan tajusi asian heti! Tuota alan kyllä sille opettaa heti kun se on vähän isompi. Nyt olkoon vielä pentu. 

Collien rotumääritelmästä: "korvat: noin kaksi kolmasosaa korvasta on pysty,
ylin kolmannes luonnostaan eteen- ja alaspäin taipuva."

Yrsalla on tosiaan autossa vielä melko paha olo. Se ei enää huuda autossa yksin ollessaan, mutta kuolaa tosi paljon, ja usein myös oksentaa. Sporttirekku treenaa Pärnävaaralla, jonne ajaa meiltä jonkun kymmenisen minuuttia. Matkoja kahdella treenikerralla on tullut yhteensä siis neljä, joista kolmella Yrsa on oksentanut. Eilen Pärnälle mennessä juuri kun saavuttiin hallin pihalle ja avasin takaluukun, se pumppasi oksennusta. Kotimatkalla kuolasi tosi paljon, mutta ei oksentanut. Otin sen autosta ulos ja se nuuskutteli onnellisena tuulta. Ensi viikolla on rokotukset, pitääpä kysyä olisiko jotain tuota pahoinvointia helpottamaan, kun autolla kuljetaan kuitenkin kesällä melko paljon ja pitkiäkin matkoja. 

Yrsa on päässyt tapaamaan naapurin Katin uutta pentua, Silkeä. Niillä oli alkujännityksen jälkeen tosi kivat leikit, enkä minä meinannut malttaa lähteä Yrsan pentukurssille ollenkaan! Kati teki hassun videonkin pentujen leikeistä:

Seppå pääsi taas kasvaneesta tukastaan eroon. Sitä leikityttää taas enemmän. Mummeli vain taitaa olla totaalisen jumissa. Pitää varata sillekin hieroja ja siihen asti hieroskella itse minkä osaan neuvojen perusteella. Muuten mummi voi mainiosti. Siitä on kiva olla Meean kanssa junnu-mummi-agilityssa, ja se on jo leikkinyt pennunkin kanssa enemmän. Sepån leikit vaan ovat vähän raisuja noin pienelle: läps naamaan tai kylkeen ja pentu on nurin. Tosin Nasta taitaa olla jälkikasvuaan kohtaan vieläkin rajumpi. 

Kisoja on suunnitteilla vasta heinäkuun alkupuolelle, kun mennään Mikkeliin. Niissä kisoissapa meillä onkin huippua kisaseuraa: Päivi ja Kuura nousivat tiistaina kolmosiin ja päästään kiertämään taas kisoja yhdessä! Mahtavaa tytöt! Nyt viikonloppuna olisi SM-kisat, mutta me ei siellä tänä vuonna olla. Seppå on eläköitynyt ja Nape sai lapsia. Yrsa on vähän liian nuori. Vakaa päätös on, että ensi vuonna ollaan siellä itsekin, ehkä jopa agilityvalioina, sillä Napetilla on mahdollisuus valioitua syksyllä. Aika kovan tavoitteen kyllä tähän kirjasin! Mutta ihan mahdollinen se on, jos miun ja Napen yhteistyö sujuu samaan malliin kuin ennen pentujakin. Ensi vuonna siis toivon mukaan SM-kisoihin, tänä vuonna kannustamme kisakatsomosta kotisohvalta sekä kaikkia PoKSin joukkueita (ja naapuriseurankin, tottakai!) että yksilökisaan lähteneitä Joensuulaisia. Tsemppiä!