Taisto Annin parhaan agilitylassien tittelistä on alkanut!
Ei vaiskaan. Vertailin vähän pentunastaa ja pentuyrsaa, sillä miun mielestä Yrsa on Nastaa jäljessä liikkumisessa, aksasta kiinnostumisessa ja muussa sälässä. Videollahan Nape on (peräti kaksi viikkoa!) Yrsaa vanhempi, mutta kyllä miun mielestä eron liikkumisessa huomaa. Yrsa oli pentueensa pahnanpohjimmainen, ja jo ihan Yrsan ekoina viikkoina miusta tuntui, että se oli vielä tosi vauva. Onneksi sillä oli tuo mutsi täällä auttamassa sitä kasvamaan...vai onkohan niin, että äiskä-Nape on saanut sen pysymään "pikkuisena"? Pienihän se vielä onkin, joten tuskin mulla on syytä huoleen minkään asian suhteen.
Nami on edelleen Yrsalle se paras palkka, joten käytetään sitä nyt alussa ainakin, ettei se kyllästy tekemiseen. Ja täytyy kyllä Yrsan puolustukseksi sanoa, että olen käynyt sen kanssa hallilla (ja ylipäätään tehnyt agilityyn liittyviä asioita) vain kolme kertaa, kun Napen kanssa olin hallilla melko usein. Ja ehdin keskittyä sivusälän opettamiseenkin. Nyt oon ollut kotona tosi vähän, joten en luonnollisesti ole ehtinyt tehdä mitään aksajuttujakaan. Eiköhän siitä vielä agilitykoira tule, vaikka öisin valvoessani heitän kaiken toivon ja suren epäonnistumistani ja huonoa tuuriani toimimattoman pennun saatuani. Yöllä jotenkin kaikki asiat ottavat ihan hullut mittasuhteet... Vai mitäpä sanotte? :D
Tänään Joensuun seudun palveluskoirat järjesti erityisesti collieille tarkoitetun viestiintutustumistreenin. Käväistiin Napen kanssa, ja taashan se kipinä syttyi! Sarianna ihanasti tarjoutui (tai pakotettiin!) mulle pariksi, kiitos siitä! Napehan on vähän tollanen mamman mussukka, ja tykkää hirmuisesti vain valikoiduista henkilöistä, joten kovin innokkaasti se ei Sariannan luo lähtenyt. Saatoin sitä noin puoliväliin viestitaivalta, ja kun se lähti, niin hienostihan se lähti. Takaisinhan se tuli kovempaa kuin kukaan koskaan, kun ehtihän siinä odotellessa aina tulla annia ikävä! Olen nyt nakittamassa kälyäni meille pariksi, sillä hän on yksi Napen valikoiduista henkilöistä. Toinen olisi serkku-Päivi, ja sitten ehkä Jaakko. Rakasta miestänihän ei metsään koiraharrastamaan saa - muuten kyllä, Päivi taas asuu turhan kaukana, joten Sanna olkoon parini! Sannallekin jotain koiratekemistä omaa pentua odotellessa ;)
Nyt vaan treenaamaan viestiä! Ja sitten olisi kisaamisen esteenä enää joku BH kuulemma. Pikkujuttuja!
Nasta pääsi viime viikonloppuna ihan yksin reissuun. Jätin Yrsan ja Sepån Jaakolle hoitoon, ja olivathan nuo vielä elossa kun kotiin palasin. Nastalla oli luvassa toiset agilitykisat sitten pentujen, ja ihan kansanvälisissä aksakisoissa! Tai yksi rata oli KV-rata, muut sitten ihan tavisratoja. Agilitykisahan oli Mikkelin KV-näyttelyn yhteydessä, ja miehän käväisin Napetin kanssa colliekehän laidalla seisottamassa ja pöyhimässä Nastaa. Aika pahoja katseita tuli. Miettivät varmaan, että miten ilkeän tuoda tuon näköisen koiran näyttelyyn! Ois pitänyt ilmoittaa! Mitähän tuomarikin olis sanonut. Ehkä ei olis ERIä tullut.
Aksakentällä ei ihan heti myöskään tullut sitä eriä, erinomaista suoritusta. Eka rata oli hypäri, jolle Lummerannan Hannele oli keksinyt aika kinkkisen keppikulman: suorasta putkesta avokulmaan. Nape aloitti kyllä ihan oikein, mutta eipä taipunut tokaan väliin! Olin silti tosi tyytyväinen keppeihin, sillä tosi moni koira ei osannut aloitusta. Muutenhan se rata menikin sitten vähän poskelleen, huolimattomasta ohjauksesta johtuen.
hypärihylly
Toisella radalla Nape oli ihan irti. Se jo radalle mennessä piti taas sellaista vikinää, että siitä jo tiesi taas mitä odottaa. Minusta tuntui, että Nape tiputti kaikki rimat, keinu oli ihan kamala ja keppien jälkeisen hypynkin se kynti maata leuallaan, onneksi ei käynyt pahemmin. Tämä ratahan oli se KV-rata, eli eipä tullut menestystä siltä radalta :D Tosin ei hirveästi muillekaan - olikohan ohjaajilla paineita menestyä kansainvälisessä kisassa, kun nollia tuli vain kolme kappaletta! Meillä ei kylläkään menestyspaineista ollut kyse, vaan Napen keulimisesta. Olin aika turhautunut taas toisen radan jälkeen, ja Nape huomasi sen. Päivitinkin Facebookiin näin:
KV-hyl
Vikalta radalta tuli siis nolla, kuten päivityksestä voi lukea. Se tosiaan oli ihan hirveää varmistelua ja vääntämistä, mutta nolla mikä nolla. Alitettiin ihanneaika reilulla kymmenellä sekunnilla etenemän ollessa 4,55m/s. Ihan jees. Voittajalle hävittiin kuitenkin kaksi sekkaa. Kunhan saadaan taas kisarutiinit kuntoon ja itselle se sama varmuus kuin ennen pentuja, on meillä taas tie auki nolliin. Tämä nolla toi itsellekin vähän varmuutta, että kyllä ne tulokset sieltä tulee, vaikka välillä näyttää heikolta. Melkein jätin tuon KV-radan julkaisematta, kun se on niin kamala, mutta pitäähän teidän lukijoiden tietää, että mekin epäonnistutaan joskus :P
väännetty varmistelunolla
Seuraavat kisat meillä onkin vasta parin viikon päästä, sillä minä lähden työporukan kanssa Krakovaan muutamaksi päiväksi! Koirat jäävät Jaakolle, vähän jänskättää, miten ne pärjää. Elossa ja tallessa kunhan pysyvät, niin hyvä! Yrsa on kyllä ollut vähän tuhma. Se on syönyt veljentyttöni lahjan (onneksi Jaakko kerkesi ostaa uuden!), kengistäni rusetin (nämä kengät minun pitäisi laittaa jalkaan lauantaina häihin), ja hyökkäsipä taas minunkin kimppuuni kun sitä komensin. Neuvoteltiin taas. Hyökkäsi äitinsäkin kimppuun kun Nape kertoi että nyt riittää tuo kaulan pureminen. Sitten ne vähän tappeli. Yrsa väisti sitten kuitenkin. Ja voi sitä hyvittelyn määrää tuon "tappelun" jälkeen! Enpä ole yhtä lipevän näköistä collielasta nähnyt!
SRC - Suomen Rumimmat Colliet
(voi kai sekin olla ylpeydenaihe...?!)
Tänään temppuiltiin hieman tuon pikkumustan kanssa. Tai siis Yrsa tarjosi hyppyestettä kotipihalla. Kahta, tarkkaan ottaen. Lelulla meno on vielä vähän hidasta, mutta namilla Yrsa jo juoksee kivasti. En oikein muista, missä vaiheessa olin Napen kanssa, kun se oli 4 kk. En ole hirveästi nimittäin Yrsan kanssa ehtinyt kahdestaan tehdä juttuja! Tänään tuota hyppyjen tarjoamista ja taas pitkästä aikaa koske-käskyn alkeita pahvilaatikolle. Hiffasi kivasti tauon jälkeen! Pitää nyt yrittää tehdä sen kanssa enemmän kahdestaan ja enemmän opetella erilaisia hyödyllisiä juttuja. Käytiin me tosin eilen kaupunkikävelyllä pentuporukalla: mukana olivat Yrsan lisäksi mäykky Silke, pyrri Kalla, parsoni Rommi, sheltti Riena ja bc Toma. Kivaa oli ja pennut pääsivät ihmisten paijattaviksi ja tutustumaan ritilöihin, peltialustaan ja moottoripyörän pärinään. Rantsussa käveltiin sillan ali, ja silta kumisi aina kun auto ajoi sen yli. Eipä Yrsaa tuokaan hetkauttanut. Yrsa ei myöskään ole niin kiinnostunut ihmisistä ja muista pennuista kuin nuo muut pennut ovat. Se on tottunut Napen seuraan, tai sitten se vaan ei yksinkertaisesti ole kiinnostunut muista. No, mikäpä siinä, kunhan ei ole arka tai pelokas, niinkuin ei olekaan. Yrsa on taas kasvanut. Tällä kertaa massan muodossa! Senttejä on tällä hetkellä 44 (iik se on jo maksikokoinen!) ja kiloja 8,7. Sironsorttinen typykkä!
Loppukevennyksenä ahmattiyrsan uusi ruokakuppi, joka on Nastan ruokakuppi käännettynä ylösalaisin. Yrsa siis ahmii niin valtavalla vauhdilla, että kohta se vetää ruoan henkeen tai saa närästystä tai oksentaa. Kehittelin sille ahmijakupin, kun en viitsi rahojani tuhlata oikeaan ahmijan kuppiin. Tsek tis aut!
Nimittäin se, että kirjoitan tätä päivitystä puhelimellani. Ostin viime viikolla Uuden puhelimen, kun edellistä sai ladata pari-kolme kertaa päivässä. Se oli hieman ärsyttävää. Tämä on siis puhelimen testipostaus!
Ilosaarirock tuli ja meni, ja nyt sitä ollaan oltu sillä festarilla 20 kertaa putkeen. Ekan kerran siis vuonna 1995 katsomassa Apulantaa, Rasmusta ja Tehosekoitinta. Treffit äitin kanssa oli tunnin välein, ettei vaan joutuisi pahoille teille. Vielä silloin en joutunut, myöhemmin kyllä! Onkohan mulla edes yhtään julkaisukelpoista kuvaa viikonlopulta...katsotaan!
Tuo kuva on Sulo-klubilta perjantailta. Pääasiassa katsottiin Egotrippi, joka olikin muutaman vuoden tauon jälkeen tosi hyvää kuunneltavaa!
Joskus rokissa joutuu kampaajaksi. Ja joskus siellä sataakin. Mutta ei onneksi paljon! Ja onneksi mulla oli tuollainen kätevä viitta, jonka alle suojasin itseni lisäksi omat ja kavereiden kamat.
Tämä viikko onkin oikeestaan mennyt toipuessa rokista. Ei oikein enää yhdessä päivässä toivu kolmen päivän bileputkesta tässä iässä! Mutta olipa meillä hauskaa! Nyt ollaan koirien kanssa vaan hömpötelty, tehty kukkaseppeleet, käyty kerran hallilla, tavattu pari kaveria ja nähty kilejä ja kanoja. Kuvina sama:
Harmi kun tämä mobiiliblogger ei halua tuoda kameran rullasta videoita. Otin nimittäin hallilla Yrsan putkesta videon. No, ei siinä hirveästi katsottavaa kyllä ole!
Viikonlopuksi lähden taas - yllätys! - Mikkeliin. Agilitykisoihin, jos joku ei jo arvannut. Aiotaan voittaa kaikki. Siinäpä meille tavoitetta. Ja nyt jännätään, onnistuuko tämä mobiilipostaaminen, ja jos onnistuu, niin minkä näköisenä muotoilultaan tämä teksti blogiin pätkähtää!
Vihdoin! Vihdoin Napen ja Annin tuskainen kisatauko on ohi! Neljä rataa kisattiin kahden päivän aikana Mikkelissä, seuraavan kerran kahden viikon päästä - Mikkelissä :D! Tuloslistaan ei jäänyt jälkipolville kyllä juuri kerrottavaa (5, 10, 2xHYL), mutta vitska ja kymppi olivat hyviä ratoja. Toisella hyllyradalla otin kepit treenin kannalta, ja osaahan se aika mageesti ne. Vau! Laitetaan nyt tähän vain nämä radat, eipä niistä sen enempää kannata pulista. Tai sen verran nyt, että vitosradalla sijoituttiin kolmansiksi ja tienattiin meille iiiiiso säkki seniorisapuskaa. Harmi kyllä ettei meidän seniori voi tuota syödä virtsisvaivojensa takia, kun tarvitsee niihin sen erikoisruoan. No Napetti syököön sitä muun seassa palkintona kolmannesta sijastaan! Oltais kyllä voitettu puhtaalla radalla... mutta mitäpä sitä jossittelemaan, eihän me oltaisi edes SERTiä voitu vastaanottaa. Vaan olisihan siinä sitten se voittonolla MM-karsintoja varten ollut. No, seuraavissa kisoissa sitten. ;)
A-rata (10 vp)
B-rata (hyl)
C-rata (5 vp)
D-rata (hienot kepit-hyl)
Yrsa-yrpelö on kasvanut taas hurjasti, ja saakin huomenna vikat penturokotukset. Se alkaa pikku hiljaa olla maksimitoissa (kääk!!), mutta keponen on kuin mikä. Olen kerännyt tuonne Yrsan omalle sivulle kahden viikon välein kasvutietoja, ja tässäpä ne nyt kopioituina, niin ei tarvitse jaksaa mennä sinne kurkkimaan!
Paino ja säkä:
10 vko / 5,0 kg / n. 32 cm
12 vko / 6,0 kg / n. 34 cm
14 vko / 6,8 kg / n. 39 cm (kauhee kasvypyrähdys!)
16 vko / 7,8 kg / n. 42 cm
Säkämittahan on hyvin "noin"-mitta, sillä koira pyörii kuin väkkärä ja hamuilee nameja, ja tekee mittaamisen mahdottoman vaikeaksi. Yrsapentu on kunnostautunut kasvun lisäksi myös ahneudessa: yhtenä päivänä se seisoi pöydällä ja söi Seran jäistä ruokaa. Oma vikanihan se oli, kun jätin normaalikorkuiselle ruokapöydälle syötäväksi kelpaavaa, mutta en nyt ajatellut tuon pystyvän nousemaan pöydälle, varsinkin kun kaikki tuolit olivat työnnettyinä pöydän alle. Niiden kautta se kuitenkin on varmasti kiivennyt, kuinkas muuten. Sitten kun viskasin Yrsan pois, yritti se uudelleen rikospaikalle. Tomerasti kielsin, ja mitäpä muutakaan Yrsa Kakkiainen olisi tehnytkään, kuin hyökännyt käsivarteeni kiinni. Sen jälkeenpä sitten neuvoteltiinkin, että kuka täällä määrää. Epäilemättä mulla on vaikeuksia tuon kanssa tiedossa.
Tajusin muuten pari päivää sitten, että jo Nastan nimessä on ollut ennustus siitä, mikä pennuista meille ikinä muuttaa: Nasta Mulkero = (sananmuunnoksena) Musta Nalkero. Heh!
Mapleyardin täyteinen viikonloppu taas takana leirin muodossa! Tänä vuonna leiri järjestettiin Kiteellä Villa Taivaannastassa, ja oli kyllä hyvä paikka leireillä. Ruoka oli maittavaa ja sitä oli tarpeeksi (tärkeää!). Myös kenttä ja esteet olivat hyvät. Hajoavaa rengasta paikasta ei löytynyt, mutta muuten pärjäsimme esteillä mainiosti.
Perjantaina kurvailin paikalle jo kolmen jälkeen, ja paikalla olikin jo Kirsikka ja Sisu-bortsu. Kohta paikalle saapui muitakin koirallisia, ja viiden maissa Tiina ja Pete koira- ja lapsikatraineen. Illalla leireilemään saapui myös Yrsan ihanasöpö sisko Kira (picatsu)! Sisko halusi Yrsaa enemmän tehdä tuttavuutta äiskä-Napen kanssa, mikä ei Nastaa hirveästi kiinnostanut. Kira kikkura pyöri Napen jaloissa onnesta sykkyrällä, mutta Nape vain seisoi jääkylmänä ja antoi hammasta. "Kun kerran läksit, niin pysy poissa!" Tämä jatkui koko viikonlopun. Yrsa ja Kira kuitenkin touhusivat vähän yhdessä, ja saivatpa aikaan yhden tappelunkin keskenään. Hullut siskolikat!
Kuvista näkee hieman Kiran ja Yrsan kokoeroa, joka ei ollut suuri, mutta sen kuitenkin huomasi. Yrsa on pikkuisen Kiraa kapoisempi ja pienempi. Kira oli myös pidempirunkoisempi kuin Yrsa. Yhtä ärhäköitä tytöt taitavat olla. Molemmat iskevät reiteen tai käteen kiinni, jos niiden kanssa juoksee. Molemmat leikkivät kivasti (Yrsan karvalelu on pop!). Molemmat osasivat ihan huikeen hienosti aksaa! Yrsahan oli ennen leiriä tehnyt putkea kolmesti hallilla, eli ei juuri mitään. Leirillä Tiina pisti meidät kokeilemaan pikku pätkissä pientä "rataa", ja Yrsahan osasi hienosti! Lelukin on tosiaan niin ihana, että sitä piti päästä aina yksin pureskelemaan. Pitäisi jostain saada toinen samanmoinen ostettua, että voisi pelata kahden lelun leikkiä! Tässä Yrsa aksaa lauantaina (huomatkaa ohjaajan asianmukainen agilityvaatetus):
Sunnuntaina Yrsa teki pussia, ja menikin sinne ihan yksinään ennen kuin kukaan ehti edes nostaa pussin kangasta. Rohkea laps! Tehtiin kuitenkin avustettuna vielä pussia, sekä parin esteen kautta pussiin. Kaikki sujui niiiiin mainiosti! Kyllä Yrsastakin vielä aksakoira tulee, kunhan vain terveys on hyvä!
Napetin ja muiden isojen koirien kanssa tehtiin perjantai-iltana irtoamissuoraa. Laitettiin viisi hyppyestettä peräkkäin ja päähän putki u-mutkalle. Siitä sitten läheteltiin koiria putkeen ja pyydettiin ne takaisinkin. Napehan meni! Ensin kävin vähän lähempää lähettämässä sen putkeen, ettei kääntyisi takaisin ja kohta lähetin ekan hypyn takaa. Hienosti eteni Nape! Lauantaina tehtiin treenirataa, jossa jo alku toi mulle harmaita hiuksia, kun en tiennyt minkä ohjauksen valitsisin nelosesteelle. Päädyin sitten niistoon, ja se toimikin parhaiten kaikista kolmesta vaihtoehdostani (backlap, viski, niisto). Napetin lauantain rata:
Lauantai-iltana oli luvassa taas perinteiset ihmisten väliset kisat. Porukka (20 ihmistä!) jaettiin kahtia ja kisoissa lajeina olivat ihmisagility, tukkihumala ja sukkulaviesti. Meidän joukkue voitti kaikki lajit! Ihmisagilityssa miun kanssa samaan aikaan omalle suoritusvuorolle oli lähdössä Pete. Huikkasin Petelle, että nyt otetaan kisa, ja minä voitan! Niinhän siinä kävikin, tietenkin. Pete nimittäin ei ollut yhtä ketterä putkessa, heh.
Illalla grillailtiin ja chillailtiin, ja kaikki koirat (mitä me laskettiin, noin 30 koiraa?!) juoksentelivat pihalla vapaana sulassa sovussa. Yrsa ja Napekin. Yrsa ja Kira tosin löysivät maahan kaatuneen palautusjuomajauheen, ja nuoleskelivat aina silmän välttäessä hiekkaa. Sitten ne kakkivat hiekkaa. Ilta oli kuitenkin pääosin leppoisa ja ihan lämminkin. Koirat jätin autoon nukkumaan, jätin vain sivuovet ja kontin raolleen.
Sunnuntaina vuorossa oli perinteinen Maple Yard -leirimestaruuskisa, jossa sai ottaa kolme yritystä samalle radalle. Meidän eka yritys oli muuten hyvä, mutta Nasta karkasi putkeen, kun otin sen huonosti haltuun. Toisella kierroksella teki täsmälleen saman, vaikka karjuin Nasta ja tässä. Siitä seurasi pari-kolme(-neljä) kirosanaa, joten kakkoskierros on editoitu tuosta videopätkästä pois, heh. Kolmoskierros osui sitten nappiin ja tuolla radalla Napetti voitti taas leirimestaruuden! Tiina oli Mollalla ja Ällällä nopeampi, mutta koska Tiina ei osallistu koskaan itse kisaan, niin me sitten voitettiin! Kakkossijalle tullut bortsu oli noin sekunnin hitaampi, ja kolmanneksi sijoittunut collie taas noin sekunnin kakkosta hitaampi. Taas täytyy todeta, että kun kaikki palikat osuvat kohdilleen, niin se Nape on kyllä nopee.
Taas siis huikean mukava leiriviikonloppu takana, uusia tuttavuuksia ja mukavaa agilityhuumaa. Ja tällä kertaa olin varmasti ekana kotona, vaikka lähdinkin kotiin viimeisten joukossa. Ensi vuonna taas! Niin! Ainiin! Tänään tuli colliesanomat, ja ai kun näytti hienolta vuosikilpailuiden tulosten joukossa vuoden agilitycollieiden kohdalla: kymmenen parhaan joukossa neljä Maple Yard -koiraa ja lisäksi kymppijoukossa kaksi miun koiraa! Nape kolmantena ja Sepsuli seitsemäntenä, vaikka molemmilla tosiaan oli vain puolikas kausi tuloksia. Hienosti lassiet!
Seppå on saanut lekotella koko viikon lukuunottamatta hiekkakuoppa ja -harjulenkkiä eilen. Vauhtihirmut sen sijaan ovat tehneet hommia ihan urakalla: Nape treenasi keppikulmia ja keinua maanantaina, agirodun Open Class -rataa tiistaina (rimat 60 cm!), ja Yrsa on opetellut tällä viikolla koske-käskyn alkeita.
Napen eka kiekka radalla oli vähän vauhdikas. Jopa niin vauhdikas, että se hurjasteli puomin kontaktista läpi. Videolta huomasin, että se kyllä koskee takatassuillaan puomin alastulokontaktille, mutta ei vaan ehdi jarruttaa kun vauhtia piisaa. Otettiin sitten alusta asti uudelleen, että saadaan kierrokset ylös myös toiselle puomin suorituskerralle. Nyt se onnistuikin hyvin, ja videolta näkee, miten Nasta jarruttaa hienosti alastulolle. Puomi on kuitenkin edelleen mukavan nopea, mikä on mukavaa. Tuolla toistolla sitten tippui rima, ja arvasinkin jo etukäteen, että juuri tuo rima on vaarassa tippua. Nasta nimittäin kestää tosi vähän minun sivuttaisirtoomista, ja noissa tilanteissa usein rimat kolisee ja tippuu. Treenilistalle! Otettiin vielä puomilta uusiksi ja sitten onnistui kun saattelin Napettia vähän pidemmälle tuolle hypylle.
Yrsa on siis opetellut naksuttimen kanssa kontaktikäskyn alkeita. Naksuttelin sen ensin koskettamaan pahvilootaa, sen jälkeen etutassut laatikon päälle, sitten koko tyyppi ja nyt videolla toista kertaa jotain muuta kuin pelkkää laatikon päällä seisomista. Mutta aijai, enpä tajunnut tarkistaa kameran tarkennusta, joten mössöä on kuva. Anteeks! Vielä on matkaa Napen kontaktiin, mutta onhan Yrsa vasta ihan vauveli. Tämä siis toinen kerta kun Yrsa tarjoaa ja sille naksutellaan tuota 2on2offia. Älkää välittäkö miun kesäisestä koirankoulutusasusta! :D
Tässä vertailuna Nasta noin puolivuotisena samaa hommaa tekemässä. Aloitin Nastan kanssa tuon 2on2offin alkeiden tekemisen myöhemmin kuin Yrsan kanssa (mutta tässä videolla se on siis kylläkin jo edellä Yrsaa reilusti), sillä muistan, että mietin kuinka oikein opettaisin kontaktin Napelle niin, että se on varma. Terveisin nimimerkillä "contact pantseja ois Seran kanssa tarvittu".
Tällainen pikainen videopäivitys tähän viikonlopun alkuun. Innolla odotan viikonlopun leiriä ja uusia ja vanhoja Mapleyardilaisia, sekä agilitya ja muuta höpöttelyä ja hulinaa. Sitähän se nimittäin tuppaa olemaan, kun parisenkymmentä koirahullua lasketaan samaan paikkaan viikonlopuksi!
