Takkuja

Ihan harmittaa. Sekä eilen Lieksassa että tänään Savonlinnassa oli ihan tosi kivat radat, mutta me ei kyllä kovin sujuvasti niitä lasketeltu menemään. Eilen Lieksassa oli juostavana neljä Jari Suomalaisen rataa, joista ekan keskeytin neljännen pudonneen riman jälkeen, kun samalla jotenkin koko este räjähti Nastan alla. Ihan kummallista, totesi Nasta, mutta minäpä näin, että se ruojake kaahotti menemään hulluudesta samein silmin, ja hyppäsi suoraan päin siivekettä. Kehtasi vielä koittaa komentaa tuon keskeytyksen jälkeen! Seuraava ratakin otettiin ihan omasta tahdosta hyllyksi, kun Nasta ei nähnyt esteitä silmiensä edessä, vaan piti parempana vaihtoehtona räksyttää minun edessä pyörien. Kolmas rata hyllytettiinkin sitten sellaiseen kivaan sattumaan kuin puomilta tippuminen. Katseltiin rataantutustujatoverin kanssa jo tutustumisen alussa, että meno puomille on vähän vino. Minä sanoin, että ei se onneksi kauhean vino ole. Ja sitten Nasta tipahti puomilta, ihan sieltä ylhäältä. Koko ylösmenon se taiteili ylösmenon reunaa pitkin ja sitten tipahti. Ihan tumpsahti maahan leukaa myöten, onneksi ei käynyt mitään. Reippaasti se kipitti miun luokse, silitin sitä pari kertaa ja kannustin menemään vielä puomille. Vedettiin sitten rata loppuun, kun oli intoa, eikä tuossa ikävässä välikohtauksessa käynyt mitään. Vikalta radalta tuli kaksi rimaa alas, tuollaisia vinohyppyjä. Reenilistalle, reenilistalle...

Tänään sitten hurautettiin äitiliinin kanssa Savonlinnaan kisareissulle. Äiskä sai tulla mukaan elämysmatkalle, hän kun on asunut nuorena Savonlinnassa ja siellä myöhemminkin viettänyt kavereiden kanssa aikaa. Olihan mulla tottakai taka-ajatuskin; saada kuvaaja radoilleni! Ensimmäisellä radalla otin hyllyn keinulta, se kun oli vähän kyseenalainen. Tuomari Väyrynen ei olisi siitä vitosta antanut, mutta koska meillä oli jo virhe alla (Nasta ei nähnyt puomia, joka oli ainoa este edessä päin, ja minä karjuin "kiipeekiipee!" - niin, miten sen nyt olisi voinut nähdä?!), otin keinun uudelleen ja poistuimme radalta. Se olikin hieno poistuminen: minä yritin saada Nastaa hyppäämään pari eteen osuvaa hyppyä, mukaanlukien viimeisen, ja Nasta taas räksytti ja pyöri edessäni kaataen vikan esteen ja ajanottolaitteet. Kiitos ja anteeks!

Toisella radalla tipahti yksi rima. Ärsytti. Muuten ihan jees rata. Vikalla radalla tippui eka rima ja muurin palikatkin Nape jyräsi mennessään. Olisi pitänyt keskeyttää ekan riman tippumiseen, mutta taisinpa videolta katsottuna olla syyllinen tuohon rimaan: heilautan Nastan juuri sillä hetkellä takaakiertoon, kun Nape on ponnistanut. Tajusin riman jotenkin vasta kun Nasta jo hyppäsi kakkosestettä, joten siitä oli enää turha äksytä Nape-ressulle. 

B-rata 5 vp

C-rata 10 vp

Kävin välillä ja lopuksi lämppäesteillä 65 cm hyppyjä hyppyyttämässä, ja eihän siltä yhtään tippunut, niinkuin ei tipu treeneissäkään. Vire on nyt siinä jamassa, että Nape ei pysty keskittymään sekä agilityn kisatekemiseen, että rimojen pysymiseen. No, ensi viikolla treeneissä luvassa seuraavaa: rimat (kaikki!) 65 cm:ssä ja Annin asenne iloinen. Nyt menen jo valmiiksi masentuneena radalle, kun oletan että rimat tippuu. Mutta niinhän ne tippuukin. 

Yrsa-Ulpukka oli Saviksessa ja tällä kotiseutumatkalla mukana, ja sai uuden lelun: Ke-Hun namitaskullisen Hapsun. Se ei ihan vielä tajunnu, mihin ne namit miun kädestä menivät, ja yrittikin kaivella miun käsiä ensin. Pitää siis hieman opetella tuon lelun funktiota Yrpylän kanssa! Jospa sillä saataisiin autettua tuota Yrsaa leikkimisen makuun hieman enemmän. Edelleen Yrsa leikkii, mutta tekeminen ei ole yhtä tsäpäkkää kuin namin kanssa tekeminen on. Jos se joskus kasvaa yli tuosta ahneudestaan, niin oon iloinen! Kasvamisesta puheen ollen; Yrsa on nyt (eilen 5 kk!) öö... kaiketi 22-viikkoisena 10,5 kg kevyt ja 48 cm korkea! Ilmankos kasvaa, kun on varastanut miulta aamupalaleipääkin pöydältä! Minä tosin kaivoin viimeisimmän leivän Yrsan kitusista ulos ja sanoin, että jos minä en sitä leipää syö, niin ei kyllä syö Yrsakaan. Mur! Ja kun vihaisena ajoin Yrsaa pois keittiöstä, niin hänpä nostaa hännän pystyyn, väistää millimetrin ja sanoo möömeeitepois. Hän on melkoisen kovapäinen. Mukavaa, saa ollakin. En siitä pahastu. Joudun vain ehkä hullujenhuoneelle. Tässä Yrsa-Ulpukan tämän viikon neuletyöt (kyllä, se kaivoi taas jostain nuo langat!) ja kuva siitä, kun päädyttiin ihan kirkolta hakemaan Nastalle joko rangaistusta tai sitten johdatusta tuohon päättömään kaahotukseen, jota se radalla harrastaa. Itse johdatuin suklaapehmiksen avulla, Nasta tarvinnee jotain muuta.

Kerimäen puukirkko - Suomen suurin kirkko!

Armeijatyyliin

Kyllä taas koeteltiin Annin hermoja, kun Nasta pisteli menemään Kuopiossa Hu-Pun kisoissa kolme rataa. Eija Berglund ei myöskään ollut tehnyt mitään järin suoraviivaisia ratoja (tuomari kaksi ekaa rataa), vaan radoilla oli mm. layerointi (helppo tosin), kepeille vaikeat avokulmat, kontaktit tyhjään päin ja niin edelleen. No, kisathan olivat Pohjois-Savon piirinmestikset, joten haastetta pitikin olla. Ja oli. Vikalle radalle tuomariksi vaihtui Viitasen Anne, jolla oli yllättävän epäannemainen rata. Siis ihan kiva. Siltä radalta otettiin Napen kanssa sitten nollakin, mutta kyllä se oli työn ja tuskan takana, ja vaati taas armeijatyylisen käskytyksen. Kirjoitinkin Facebookiin, että pitäisi varmaan opetella juoksemaan ja armeijakäskyttämään yhtä aikaa, kun molemmat ei yhtä aikaa onnistu! 

Ensin oli B-rata, jolta saatiin siis hylätty tulos. Se oli hypäri, ja Nasta pistelikin menemään taas omiaan. Yksi asia radalla oli hienoa, ja sen varmaan arvaattekin, jos katsoitte jo videon: kepit. Hyvä Nape! Huiput, itsenäiset kepit! Hyvä minä, kun oon osannut opettaa ne! 

Toiselta, C-radalta, saatiin kymppi, rimasta ja muurin palikasta. Kepeillemenosta ei Eija meille virhettä tuominnut, vaikka Nape pyörähtikin ennen keppejä. Se ei tosin jäänyt pyörimään, joten ehkä siksi päästiin kepeille puhtaasti. Tämänkin radan kepeille olisi voinut takaaleikata jyrkästi, mutta en tiennyt, kestääkö Nape kepit toista rataa peräkkäin jyrkästi takaaleikattuna ja itsenäisesti, joten menin sitten mukana. Tosin kyllähän sen pitäisi ne osata jokaisella radalla, ihan samalla lailla! Näin kuitenkin. Keinun jälkeistä hyppyähän Nasta ei edes yrittänyt hypätä, joten olin vähän ärsyyntynyt tuosta rimasta. Päätin, että käskytän joka helkutin hypyn seuraavalla radalla niin komeesti, ettei mitään järkee!

Vika rata sitten tarjoili meille sen nollan, kun käskytys oli sitä armeijatyylistä. Tuota koiraa tarvitsee näköjään käskyttää kuin mitäkin vittuilevaa alokasta, että se pysyy ruodussa. Tämän kun vielä muistaisin ennen kisoja, ennen jokaista rataa, niin tulis niitä tuloksiakin enemmän. No, nolla kun nolla, ja kyllähän tuolla pääsi yli neljän etenemään reilusti, ja alle ihanneajankin reilut kahdeksan sekuntia. Nyt vaan juoksu+käskytysharjoituksia alle! Ikävä kyllä tuota virettä Nastalle ei saa kuin kisoissa, joten tämä on taas sellainen kiva kisoissa treenattava asia. 

Yrsapentukin oli mukana kisapaikalla, katseli rataa tekeviä koiria ja tekipä harjoituspuomille yhden 2on2offinkin. Ensin Yrsa hengaili aika rauhallisesti radan reunalla ja ihmettelinkin Päiville, että onko mulla tosiaan nyt sellanen koira, jonka kanssa voi rauhassa hengailla katselemassa muita koirakoita, mutta kyllähän se sitten kohta heräsi. Ypy-typy on vähän myöhäisherännäinen. Hidas hokaamaan, mitä siellä radalla oikein tapahtuu. Ei se mitään. Mennään hitaasti. 

Napettia ihmeteltiin kaksi kertaa kisoissa; ensin kisakaveri sanoi, että luuli minulla olevan uuden kisakoiran, mutta olenkin tainnut vain leikata Napen turkin lyhyeksi. Ei, kyllä se on ihan uusi lastenjälkeinen turkki, piti korjata! Ihmeteltiin sitten yhdessä, että onpa se ihan pentuturkin näköinen ja hassusti tasainen joka puolelta. Napen pylly näyttääkin tuossa turkissa ihanan pyöreältä ja pehmeältä! Toinen henkilö tuli kysymään, että onko tämä sellainen pina, kun turkki on noin lyhyt. Hassua, eikö se muka näytä pitkäkarvaiselta collielta?! No ei näytä juuri tällä hetkellä, tiedänhän mie sen! Olisi kyllä mahtavaa, jos tuo turkki jäisi tuollaiseksi. Mutta eihän se jää. Nyyh!

Ensi viikonloppuna meillä onkin seitsemän rataa juostavana: neljä lauantaina Lieksassa ja kolme sunnuntaina Savonlinnassa. Toivottavasti muistaisin käskyttää armeijatyylillä kaikilla radoilla. HYPPÄÄ! NASTA TÄHÄN! MENEMENE! KEPKEPKEP! KIIPEE! KOSKE!!!

Control failure

Noniin. Mulla on pienoinen ongelma. Nastan vire. Se on pentujen jälkeen kisaradoilla aivan mahdoton. Viime viikonloppuna Varkauden kisoissa se oli aivan mahdoton. Nasta siis. Ja vire. Startattiin ekoina, joten en pystynyt ottamaan Nastaa "käskyn alle" namittamalla ja tokoilemalla, niinkuin yleensä teen. Ekana starttaaminen ei ole kylläkään aiemmin ollut ongelma, mutta luulen osan keulimisesta johtuvan ylitsepursuavasta innosta päästä radalle. Tauko kisaamisesta ja treenaamisesta oli kuitenkin 7 kk, mitä nyt yhden kerran käytiin hallilla tiineyden alkuvaiheessa, kunnes totesin, ettei pystytä treenaamaan edes pikkujuttuja, kun Nape tekee kaiken täysillä, enkä halunnut ottaa riskiä. 

Eka rata oli vielä jotenkuten hallinnassa, mitä nyt kaksi rimaa tippui. Olisi ehkä pitänyt keskeyttää, mutta en ollut varma, jothtuivatko rimat minusta vai Napen holtittomasta käytöksestä. Videolta sitten katsoin, että ekan tippuvan riman kohdalla katson koiraa enkä tee mitään typerää edesauttaakseni riman tippumista, mutta toisen tippuneen riman aavistelinkin jo rataantutustumisessa: jos jään jälkeen (siis KUN jään), todennäköisesti se rima tippuu, ja näinhän siinä kävi. Muuten rata oli ihan hyvä, minäkin näytin vähän aikaa siltä, että juoksen!

Toinen rata oli kyllä aivan totaalinen katastrofirata. En ole koskaan, siis oikeasti koskaan, nähnyt tuota koiraa tuollaisena. Ei lähde (perus)ohjauksiin, komentaa ja pyörii edessä vaikka olisi esteitä mistä valita, ja kun minä komensin että NYT! niin alkoihan se niistoestekin löytyä. Ihan kamalaa katsottavaa. Oikeasti. Ja tuo lopun sylkkäri, joka on ollut Napen bravuuri ahtaisiin paikkoihin, joihin minä en ehdi muuta tekemään. Ja katsokaa sitä nyt. Huoh. 

B-radan jälkeen kirosin, kun Nasta jää käteen pyörimään, mikä on mielestäni todella ärsyttävää. Sanoinkin, että lähtisi vaikka kuuta kiertävälle radalle ja tekisi kaikki esteet yksinään, mutta kunhan ei jäisi tuolla tavalla komentamaan. No tokihan se seuraavalla radalla valitsi mieluummin hypyn kuin keinun. Laittakaa äänet päälle, nauratti itseänikin kun kaverikin sanoi ja videolta kuuntelin: "Nasta KUUNTELE! Sanoin KEINU!" :D Mutta eikös vaan olekin hyvä loppusuora ja eteneminen! Nape ei ehkä uskaltanut enää jäädä kokeilemaan, mitä käy, jos se keskeyttää loppusuoran...

Menestystä ei siis näiltäkään radoilta. Sunnuntaina olisi taas kisat. Kuopiossa tällä kertaa. Seuraaviinkin kisoihin on jo ilmoittauduttu, Lieksaan neljälle radalle ensi viikon lauantaille. Tarkoitus olisi vielä sunnuntaille ilmoittaa Savonlinnaan. Kisoja siis piisaa, ehkä me kohta saadaan tämä vireasia reilaan, kun saadaan kisarutiinia taas alle ja käskytys kovaksi. Nape on niin nössö kotona tuota tuhmaa lastansa kohtaan, että jotenkin sen on saatava tuhmistella, ja se on päättänyt tehdä sen aksaradoilla. Ei kiva!

Eilen oli mukava hellepäivä ja käytiin uimassa. Napesta on tänä kesänä kuoriutunut kunnon uimari, mutta Yrsa ei sen ekan uintireissunsa jälkeen ole vapaaehtoisesti kuin kahlaillut. Siispä olen uittanut sitä. Ihan väkivallattomasti siis heittänyt sen vähän syvemmälle. Hyvin osaa uida, eikä saa traumoja, koska ei pakoile minua heittojen jälkeen. Eilen Yrsa kyttäsi rannassa kun Nasta haki lelua ja hyökkäsi sitten aina Napen kimppuun, kun se tarpeeksi lähelle tuli. Hullu laps!