Takkuja

Ihan harmittaa. Sekä eilen Lieksassa että tänään Savonlinnassa oli ihan tosi kivat radat, mutta me ei kyllä kovin sujuvasti niitä lasketeltu menemään. Eilen Lieksassa oli juostavana neljä Jari Suomalaisen rataa, joista ekan keskeytin neljännen pudonneen riman jälkeen, kun samalla jotenkin koko este räjähti Nastan alla. Ihan kummallista, totesi Nasta, mutta minäpä näin, että se ruojake kaahotti menemään hulluudesta samein silmin, ja hyppäsi suoraan päin siivekettä. Kehtasi vielä koittaa komentaa tuon keskeytyksen jälkeen! Seuraava ratakin otettiin ihan omasta tahdosta hyllyksi, kun Nasta ei nähnyt esteitä silmiensä edessä, vaan piti parempana vaihtoehtona räksyttää minun edessä pyörien. Kolmas rata hyllytettiinkin sitten sellaiseen kivaan sattumaan kuin puomilta tippuminen. Katseltiin rataantutustujatoverin kanssa jo tutustumisen alussa, että meno puomille on vähän vino. Minä sanoin, että ei se onneksi kauhean vino ole. Ja sitten Nasta tipahti puomilta, ihan sieltä ylhäältä. Koko ylösmenon se taiteili ylösmenon reunaa pitkin ja sitten tipahti. Ihan tumpsahti maahan leukaa myöten, onneksi ei käynyt mitään. Reippaasti se kipitti miun luokse, silitin sitä pari kertaa ja kannustin menemään vielä puomille. Vedettiin sitten rata loppuun, kun oli intoa, eikä tuossa ikävässä välikohtauksessa käynyt mitään. Vikalta radalta tuli kaksi rimaa alas, tuollaisia vinohyppyjä. Reenilistalle, reenilistalle...

Tänään sitten hurautettiin äitiliinin kanssa Savonlinnaan kisareissulle. Äiskä sai tulla mukaan elämysmatkalle, hän kun on asunut nuorena Savonlinnassa ja siellä myöhemminkin viettänyt kavereiden kanssa aikaa. Olihan mulla tottakai taka-ajatuskin; saada kuvaaja radoilleni! Ensimmäisellä radalla otin hyllyn keinulta, se kun oli vähän kyseenalainen. Tuomari Väyrynen ei olisi siitä vitosta antanut, mutta koska meillä oli jo virhe alla (Nasta ei nähnyt puomia, joka oli ainoa este edessä päin, ja minä karjuin "kiipeekiipee!" - niin, miten sen nyt olisi voinut nähdä?!), otin keinun uudelleen ja poistuimme radalta. Se olikin hieno poistuminen: minä yritin saada Nastaa hyppäämään pari eteen osuvaa hyppyä, mukaanlukien viimeisen, ja Nasta taas räksytti ja pyöri edessäni kaataen vikan esteen ja ajanottolaitteet. Kiitos ja anteeks!

Toisella radalla tipahti yksi rima. Ärsytti. Muuten ihan jees rata. Vikalla radalla tippui eka rima ja muurin palikatkin Nape jyräsi mennessään. Olisi pitänyt keskeyttää ekan riman tippumiseen, mutta taisinpa videolta katsottuna olla syyllinen tuohon rimaan: heilautan Nastan juuri sillä hetkellä takaakiertoon, kun Nape on ponnistanut. Tajusin riman jotenkin vasta kun Nasta jo hyppäsi kakkosestettä, joten siitä oli enää turha äksytä Nape-ressulle. 

B-rata 5 vp

C-rata 10 vp

Kävin välillä ja lopuksi lämppäesteillä 65 cm hyppyjä hyppyyttämässä, ja eihän siltä yhtään tippunut, niinkuin ei tipu treeneissäkään. Vire on nyt siinä jamassa, että Nape ei pysty keskittymään sekä agilityn kisatekemiseen, että rimojen pysymiseen. No, ensi viikolla treeneissä luvassa seuraavaa: rimat (kaikki!) 65 cm:ssä ja Annin asenne iloinen. Nyt menen jo valmiiksi masentuneena radalle, kun oletan että rimat tippuu. Mutta niinhän ne tippuukin. 

Yrsa-Ulpukka oli Saviksessa ja tällä kotiseutumatkalla mukana, ja sai uuden lelun: Ke-Hun namitaskullisen Hapsun. Se ei ihan vielä tajunnu, mihin ne namit miun kädestä menivät, ja yrittikin kaivella miun käsiä ensin. Pitää siis hieman opetella tuon lelun funktiota Yrpylän kanssa! Jospa sillä saataisiin autettua tuota Yrsaa leikkimisen makuun hieman enemmän. Edelleen Yrsa leikkii, mutta tekeminen ei ole yhtä tsäpäkkää kuin namin kanssa tekeminen on. Jos se joskus kasvaa yli tuosta ahneudestaan, niin oon iloinen! Kasvamisesta puheen ollen; Yrsa on nyt (eilen 5 kk!) öö... kaiketi 22-viikkoisena 10,5 kg kevyt ja 48 cm korkea! Ilmankos kasvaa, kun on varastanut miulta aamupalaleipääkin pöydältä! Minä tosin kaivoin viimeisimmän leivän Yrsan kitusista ulos ja sanoin, että jos minä en sitä leipää syö, niin ei kyllä syö Yrsakaan. Mur! Ja kun vihaisena ajoin Yrsaa pois keittiöstä, niin hänpä nostaa hännän pystyyn, väistää millimetrin ja sanoo möömeeitepois. Hän on melkoisen kovapäinen. Mukavaa, saa ollakin. En siitä pahastu. Joudun vain ehkä hullujenhuoneelle. Tässä Yrsa-Ulpukan tämän viikon neuletyöt (kyllä, se kaivoi taas jostain nuo langat!) ja kuva siitä, kun päädyttiin ihan kirkolta hakemaan Nastalle joko rangaistusta tai sitten johdatusta tuohon päättömään kaahotukseen, jota se radalla harrastaa. Itse johdatuin suklaapehmiksen avulla, Nasta tarvinnee jotain muuta.

Kerimäen puukirkko - Suomen suurin kirkko!