Tänään treeneissä koin oikein salamaniskun veroisen älynväläyksen: tajusin yhtäkkiä, miten valssi tehdään. Kyllä, neljän vuoden valssaamisten jälkeen se valssaamisen salaisuus vihdoin valkeni mullekin. Meitä oli tänään treenaamassa vain kaksi ihmistä, kolme koiraa. Nape, Sepsu ja Eki-chihu kera ohjaajansa Katin. Aikaa siis oli! Kasattiin kentällä olevista esteistä jonkinnäköinen rata, jossa oli puomi-putki-erottelu, kaikki kontaktit, muutama takaakierto, sylkkäri, pimeä putkikulma ja PÖYTÄ! Viimeks Nasta olikin nähnyt sen about vuosi sitten. Ja siltä se meno sitten näyttikin! Ensin Nasta lähti takaakiertoon, siis kiertämään pöytää. Kun pyysin hyppäämään pöydälle, se oli ihan että "ei sinne voi hypätä, kauheeta! Mitennii muka tollanen hidastuseste voi olla radalla?!" Loppuajasta pöytä sujui kuitenkin kuin vanhalta tekijältä.
Mutta ne valssit siis! On se hyvä, että vanhakin koira oppii uusia temppuja, enkä siis puhu Serasta, vaan ihan allekirjoittaneesta. Mie nimittäin näin unta jostain agikisoista (varmaan johtui muuten siitä, että NASTA ON NYT ILMOTETTU EKOIHIN KISOIHIN IIIIIIK!), joissa tein hienot valssit ja osasin ne yhtä hienosti kuin pro-agilitaajat tekee. No kappas, muistin unen aamulla ja lamppu paloi vieläkin. Piti heti päästä illalla testaamaan. Ja yllättääkö nyt ketään, kun sanon, että Nasta ei kieltänyt yhtään valssihyppyä?! Aiemminhan se on kieltänyt joskus noita ennakoiva valssi -hyppyjä. Mutta kas vain, nyt se osas ne. Ja mistäpä muustakaan ne kiellot johtuisivat, kuin OHJAAJAN VIRHEISTÄ, kuten lähes kaikki tässä lajissa! On tää nöyrää. Ihan hyvä niin, eipähän pääse kus nousemaan päähän. No, eihän tällä menestyksellä nyt muutenkaan pitäs :D
Sera nyt lähtee minkälaiseen huitasuun tahansa, mutta tekipä se ehkä pienemmät kaarrokset näteillä valsseilla. Vauhtiakin radalla oli, juosta sai. Sera oli ehkä tavallista hitaampi, johtuikohan eilisestä juoksulenkistä Jaakon kanssa. Ei enää vanhus palaudu samalla tavalla. Vaikka oli BoTit illalla päällä ja nesteytinkin ennen lenkkiä päivällä. Nytpä tuleekin muutama päivä totaalista rasitushiljaisuutta sitten. Sunnuntaina on oman seuran möllit ja Sera pääsee sinne vähän hurvittelemaan. Nasta lähtee miun kans lauantaina ACElle Kuopioon, siitä haluan kyllä videota! Ja yritänpä saada jonkun kuvaamaan Seran möllitkin.
Lopuksi otettiin treeneissä Nastalle puomia etupalkalla niin että jäin taakse, ja niin että juoksin kauemmas eteen. Ekalla kerralla tuli läpi mutta älähdin ja kääntyi heti pois palkalta ja loput toistot meni sitten tosi kivasti. Seran kanssa otin kepeille vedätystä ja etupalkkaa niin että jäin itse taakse. Ei meinannu onnistua tuo miun taakse jääminen, sen verran tarvii miusta tukea kepeillä. Note to self: kaikki seuraavat koirat opetat sitten 2by2-menetelmällä kepittelemään!! Saatiin yks hieno kepitys sitten kuitenkin loppuun miun jäädessä taaemmas, ja lopetettiin agi siihen. Ja mitäs tein sitten? No TOKOA! Ohhoh! Sera teki ehkä viiden askeleen seuraamista ja hienosti aina tuli perusasentoon, vähän vinoon kylläkin, mutta se ei meitä haittaa. Myös luoksetulo tehtiin ja ai kuin kivasti tuli vierelle, vaikka en tiiä ollaanko viimeseen neljään vuoteen tuotakaan liikettä tehty. Sehän lukee miun ajatuksia! Ihmiskoirani. Nape teki seuraamista (muutama askel, käännös), luoksetulon ja liikkeestä seisomista. Käsimerkkiä vois ruveta häivyttämään seisomisesta. Hienosti nimittäin pysähtyy.
Tuli tuosta valssioivalluksesta mieleen, että opiskeluaikana näin usein sellasia unia, joissa juttelin saksaksi, ja tiesin mitä ihmeellisimpiä sanoja saksaks. Kun aamulla tarkistin ne sanat, jotka muistin, oli ne aina oikein. Ne siis varmaan oli jäänyt jostain luennoilta takaraivoon, ja unien aikana porautuivat tajuntaan. Niin varmaan on käyny valssienkin kanssa: oon nähny hienoja ja oikeenlaisia valsseja, ja unessa ne sitten ilmesty mulle. Ilmoittakaa lehdistölle! Nuori nainen koki ilmestyksen: "Valssit porautuivat tajuntaani! En ole koskaan kokenut vastaavaa!"
Kaikenlaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti