Otsikko kiteyttää tämän vuoden Maple Yard -leirin tunnelmat. Lähdettiin siis taas Veeran kanssa kohti Ylänettä koiruleiden kanssa viime perjantaina aamuyhdeksän jälkeen. Minäkin jopa ajoin tänä vuonna, melkein puolet ainakin, nimittäin Varkaudessa vaihdettiin kuskia ;) No, jäi veeralle sellaset 400 kilometriä vielä ajettavaksi, mut kyl mie takasin ajoin melkein puolet, Jyväskylän liepeiltä. Matkassa meillä oli Nastan ja Laten lisäksi Veeran Leo, joka matkusti tyytyväisenä takapenkillä, vaikka siellä tavaraakin oli hurjan paljon. Perillä Kuralan kartanotilalla oltiin noin seittemän tuntia lähdön jälkeen. Kauas on kyllä huisin pitkä matka! Perjantaina ei sitten muuta koiramaista tehtykään, kun haisteltiin toisia koiria ja lepäiltiin matkan jälkeen. Ja nautittiin nuotion loimusta, makkarasta ja vähän siideristäkin. Nukkumaan mentiin puolen yön jälkeen, mutta ensimmäinen yö meni vähän valvomiseks. Ensimmäinen rapsutti itseään, ja kun lopetti, aloitti toinen turkin hoivaamisen, eli nuolemisen. Kun toinen saatiin hiljennettyä, niin kolmas aloitti läähättämään. Kuuma siellä huoneessa kyllä olikin, vaikka ikkuna oli auki koko yön. Aamulla siis ei kovinkaan pirteinä noustu aamiaiselle puoli kahdeksan maissa. Mulla kun vielä on tapana saada erittäin huonosti unta, jos yöllä herään.
Lauantain ensimmäinen homma Napella, Latella, Rosella (Nastan ja Laten täti) ja pikkupikku Avalla (Laten täyssisko myöhemmästä Pilkun pentueesta) oli hakumetsä! Mie halusin kokeilla Nastan kanssa vähän hakuakin, kun ei ole koskaan sitä kokeiltu, paitsi joskus Lykyllä Jaakon kanssa piilosleikin merkeissä, jos sitä nyt yhtään haun alkeiksi vois kutsua. Nasta teki ensin makkararinkiä ja hyvin haki muilta makkaraa. Vähän tuli välillä tuijottelemaan minuu ja kysymään, että mitäs nyt, mutta kun seisoin vain muina naisina, niin lähti makkarankin perään. Avalle tehtiin tätä myös. Sitten Nasta sai lähteä pakenevan ukon perään. Pidin siis Nastaa pannasta ja näytin suuntaa, mihin ukkeli (eli vuoroillaan Veera, Eeva ja Niina) juoksi ja kutsui Nastaa samalla. Kun Nape pääsi ukkelin luo, tuli makkaraa palkaksi. Mie valitsin tavaksi tulla takasin keskilinjalle sellasen, että piilossa ollut ukko palauttaa koiran sitä syötellen. Nasta on vähän epävarma, kun on miun kanssa kahdestaan = kyselee paljon, että voiks tonne mennä ja onko tuo makkara varmasti syömäkelpoista jne. Seran kanssahan se on niin itsevarmaa pikku kakkiaista, kuin olla voi!
Hakumetsästä päästyämme (olin Latelle, Roselle ja kouluttaja-Jutan Pinkille piiloukkona) olikin ruoan aika. Ajateltiin isot lounaat syötyämme, että nyt vois vähän lepuuttaa ja ottaa vaikka nokoset huonosti nukutun yön jälkeen. Vaan Petepä sanoikin, että hakulaiset suoraan aksaan! Kääk! Hienosti kulki kyllä maha täynnäkin, siis ohjaaja :D Kulki koirakin. Illemmalla kellotettiin aikoja, ja Napetti tuli kolmanneksi! Vain kaksi bortsua kiri edelle. Vau! Tehtiin pari kierrosta, ja tokalla kierroksella kaaduin persiilleni ja selälleni, otin kädellä vastaan, joten kämmen ja kyynärpää on verinaarmuilla. Myös lapa jumahti, mutta sain sen venyteltyä illalla saunassa suht hyvään jamaan. Sattuu ja tapahtuu!
 |
| Nape hyppää! © Veera Pyy |
Kepeille pitää treenata etäisyyttä lisää ja layerointia. Sitäpä ei ollakaan treenattu sitten keppien opetteluaikojen! Rimat vois myös joskus olla treeneissä ihan tapissa. Tuolla rimat oli 65 cm:ssa, ja sellasia rimojapa ei ollakaan Napen kanssa koskaan hypitty! Meillä kun nuo treenirimat saa maksimissaan 60 cm:iin. Muutama rima tippui aluksi, mutta kun huomautin niin pysyivät. Sanoinkin Petelle että laitetaan tippuneet rimat kokemattomuuden piikkiin!
Illalla sitten taas istuttiin iltaa nuotiolla, saunottiin ja paistettiin makkaraa ja muuta syötävää. Kömmin sänkyyn puoli kahden maissa, mikä olis tarkoittanut noin kuuden tunnin unia, mutta Nasta herätti neljältä, kun piti päästä ulos. Sille tuli ripaska. Seuraavan kerran se herätti (vai olinkohan edes nukahtanut...) puoli seittemän jälkeen. Koirat vaelteli aika vapaasti siellä, ja Nastakin oli välillä vähän aikaa teillä tietämättömillä, joten se on saattanut harrastaa taas omatoimista barffaamista ja syödä jotain kivaa pelloilta ja ojista. Sunnuntain aksaradaltakin se heti palkan saannin jälkeen ryntäsi metsänreunaan ripulille. Voi ressukkaa. Se kuitenkin joi normaalisti, joten en uskonut ripulin olevan mitenkään hälyttävää ja huolestuttavaa. Myös parilla muulla koiralla oli masu sekaisin, joten ehkä ne on yhdessä syöneet jotain ihanaa.
Sunnuntain radalla otettiin neljä kierrosta, ja pakkonolla piti tehdä, aikaakin otettiin. Kisattiin siis toisiamme ja omaa päätä vastaan! Ekalla kierroksella Nape teki muistaakseni HYLyn. Sen jälkeen se ryntäsi sinne kakkareissulle, ja sieltä (toinen koira ehti aloittaa ennen kun sain Nastan hihnaan) suoraan radalle. Noloa! Sinne se ryntäsi haukkumaan ohjaajalle, eikä suinkaan koiralle!! Oho! No, nytpä tiedän, mitä tapahtuu jos Nape pääsee karkaamaan. Mitä toivottavasti ei koskaan tapahdu. Ei se tapa ketään. Sain sen pois vasta, kun huusin "heippa!" ja lähdin poispäin. Sitten se ei yllättäen antanut kiinni, ja Tiinakin sanoi, että olipa eka kerta, kun näki pienen nätti-Napen näyttävän keskaria mulle! Kyllä se sitä aina tekee juu. No, jatkettiin kisaamista, kun oli muistuteltu "jätä"-käsky kun toisia näkyy, ja rauhotuttiin maahan. Tokalla aksakierroksella tuli rima alas. Kolmannella kierroksella tehtiin nolla, enkä ottanut enää neljättä kierrosta, kun Nastalla oli se ripuli. Sillä ajalla tultiin nollan tehneistä neljänneksi! VAU miten nopee Nape on! Vain Kelmi (Laten veli) olis ollut nopeempi (itse asiassa kaikista nopein, olis voittanut bortsutkin), mutta niillä tippui rimat. Nastan edelle kirivät bortsut Max ja Molla, sekä Napetin mummi Vekki. Tultiin kuitenkin näissä "kisoissa" kolmanneksi, koska Tiina ohjasi Mollaa, eikä näin ollen palkinnut itseään. Saatiin palkinnoksi ihana pallo!
Muutkaan koirat eivät kyllä hitaita olleet, ja täytyy ihan vertailun vuoksi tähän laittaa, että lauantain kellotuskisassa Kelmi, Nasta, Kiila ja Late olivat about sekunnin sisällä toisistaan, tuossa järjestyksessä, että hyvin tasaista on Tiinan kasvatustyö ;) Tässä vielä muutama kuva Napen agiliidosta:
 |
| Ennakoiva valssi! Mikä jarrutus Napella jo ennen hyppyä! © Veera Pyy |
 |
| © Veera Pyy |
 |
| Innokkaana lähdössä © Veera Pyy |
 |
| © Veera Pyy |
 |
| © Päivi Suomi |
 |
| © Veera Pyy |
Ja sitten sen lisäks, että Nasta on hirveen hyvä ja nopee agilityssa, se on myös kamalan nätti. Kattokaa vaikka:
 |
| © Veera Pyy |
 |
| © Päivi Suomi |
 |
| © Päivi Suomi |
Eiks vaan ookin kaunokainen?! Se onkin ilmotettu Joensuun KV-näyttelyyn sunnuntaille 11.8. Pitäs varmaan treenata sitä ympyrässä juoksemista, se kun tuppaa olemaan Nastalle ylitsepääsemättömän kauheeta, kun edessä juoksee joku. Huoh. Vain tuolla "jätä"-käskyllä se ei hauku edellä juoksevalle. Se vaan on tuolla näyttelyssä vähän huono, kun se kattoo minuu sitten juostessaan. No, jospa sitä tässä ehtis treenailla...
Tällä viikolla ei kuitenkaan muuta enää, kuin aksamöllit ja valmennus Napakalla. Sit saa taas koirat levätä. Nasta nukahtikin sunnuntai-iltana miun syliin, kun haettiin Sera äitin luota. Ensin se taas näytti hampaita Seralle, kun se kehtas iloita miun paluusta, ja sitten nukahti miun syliin, ressu. Tais vähän väsyttää. Nyt on levätty, että jaksetaan keskiviikkona mölleillä. Viikonlopun koirat onkin taas äitykän luona, kun on ilosaarirokki. Jee! Eihän sitä voi väliin jättää, kun on jo 16 vuotta tätä ennen putkeen siellä käyny. On perinteitä, joita ei vaan voi katkaista. Ja miksipä tätä pitäiskään. Saatikka sitten ensi vuoden MY-leiriä, joka toivottavasti ja todennäköisesti on yhtä mahtava, kuin tämänkinvuotinen. Kiitos Tiina ja Pete, kiitos kaikki leiriläiset!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti