Tokaluokkalainen

Niin tuli Tuusulassa JAUn kisoissa Nastasta kakkosluokkalainen! Ekalla radalla saatiin tulokseksi HYL, kun Nasta bongasi putken väärän pään, muuten rata meni kyllä huipusti. Toisella radalla sitten otettiin ylivoimainen voitto ja SERT kakkosluokkaan! Tuolla radalla Nastan etenemä oli 4,43 m/s, eli ihan kivaa kyytiä mentiin. Kuuluttajakin sanoi, että eipä ollut turha reissu Pohjois-Karjalasta, näin sitä tultiin näyttämään, miten Pohjois-Karjalasta tuulee ja kovaa tuuleekin! :D No niin tuulee! Kaksi bortsua ja yksi kelpie olisivat voittaneet Nastan ajassa niukasti, mutta heille tuli sitten joitain virheitä. Tässä linkit Nastan D- ja E-ratoihin, E:ltä siis tuo siirto kakkosiin: 

D-rata HYL ja E-rata SERT kakkosiin!

Sitten SERTiradan syväanalyysiin: Ohjaaja olis alussa voinut liikkua aiemmin, eli luottaa, että Napetti menee renkaan (todella moni koirakko tuli renkaan ja kehikon välistä, myös makseissa, joten ehkä vähän pelotti - turhaan.). Olis tullut ehkä sujuvampi valssi tuohon kolmosen taakse! Sama juttu keppien jälkeisen putken jälkeen - jäin munimaan jotain pituuden eteen ja Nasta ehtii melko paljon edelle. Onneksi se on jo melko estehakuinen ja näin ollen haki itse tuon keinun, eipä siinä oikein muuta suoritettavaa ollutkaan. Mutta olisihan se voinut kääntyä ympäri ja hankkia meille kiellon, kun ohjaaja jäi johonkin kuppaamaan! Hieno Napetti. A:n ja puomin kontaktit oli vähän niin ja näin, A:lta Nape tuli ehkä just ja just läpi, mutta puomilta selvästi. Pysähtyi kyllä, mutta maahan. Sama tapahtui tällä viikolla hallilla, kun kävin treenaamassa. Vauhti oli niin kova ja koira kuumana, että ei malta, kykene eikä ihan yksinkertasesti vauhdistaan pysty pysähtymään. Tosin videolta myös kuulee, miten miun käsky puomin alastulolle on iloinen "koske!" kun sen pitäs olla Napetille perkelejumalauta "KOSKE!!!". Seralle pitää olla vähän hienotunteisempi, mutta tää Napetti on niin lujaa kiveä, että sille pitää olla Tiukka Täti. 

Muuten ei kai huomautettavaa. Liikkeelle vain aikasemmin ja luotto koiraan. Kunnon käskytys kontakteille. Ei mitään "aksa on ihanaa ja ilosta!" vaan "jumaliste myö otetaan ne kontaktit, satas vaikka puukkoja!!" Oli kyllä mukava saada näinkin aikasin tuo menolippu kakkosiin. Sepen kanssahan me tahkottiin ykkösissä vuosi ja kaksi kuukautta. Tosin olin todella kokematon, ja Sepe hidas. Nastan kanssa ykkösissä meni tasan kolme kuukautta ja kahdeksat kisat, joista noin neljät ekat meni selkeesti yhteistyön ja kisakokemuksen hakemiseen. Sitten kun se löytyi, niin alkoi tuloksiakin tulla. Varkaudessa 26.5. oltiin jo selvästi samalla radalla, sieltä saatiinkin sitten se eka luva hyppäriltä. Sitä edellisissä kisoissa Kuopiossa saatiin yhdellä radalla jo melkein täydellinen suoritus. Nyt vaan kakkoset sitten korkkaamaan, mutta se saattaakin venyä sitten tämän kuun loppupuolelle asti, kun tässä on kaikkee leiriä ja ilosaarirokkii ja sen semmosta viikonloppusin. 

Nastan söpö pose

Voittonape ja ohjastaja

Olipa hyvä päätös kesäkuulle. Nyt saadaan olla vähän aikaa kisatauolla, mutta aksatauko se ei kuitenkaan oo. Perjantaina lähetään Veeran ja Laten kanssa huristelemaan kohti Pöytyää ja meiän toista Maple Yard -leiriä, jossa vietetään koko viikonloppu. Sepsuli saa jäädä kotiin, tai oikeestaan äitin luokse kesälomalle, sillä Jaakkokin on poissa, keikalla. Tämän viikonlopun Sepsu oli Jaakon kanssa kotona, ja siitä oli kuoriutunu oikein ahmatti kerjääjäpossu! Mullekin väitti silmät pyöreinä, ettei oo saanut iltaruokaa, vaikka Jaakko sen sille puolta tuntia ennen meidän saapumista tarjoili. Kun laitoin Nastalle iltaruuan, Sera melkein tunki Napen kupille, kävi kolistelemassa omaa kuppiaan ja katsoi nälkäsenä silmiin. Hänet on unohdettu! Loukkaantunut lassie!  Ihme ettei Nasta sanonut jotain Seralle kupin lähelle tulemisesta, se kun on kovin reviiritietoinen ruuan suhteen. Ja niin näköjään Anninkin: heti kun tultiin Napen kanssa kotiin, Sera tietenkin pörräs iloisena ympärillä ja oli innoissaan. Heittelin kamoja paikoilleen Sera ympärilläni ja katsoin että miks se Sera tolleen kääntää päätä ja matelee, kunnes huomasin, mitä Arvon Kakkosluokkalainen puuhaa. Se meni Seran taakse, laski päänsä ihan matalalle (etten huomaisi?!) ja irvisti Seralle iiiiiiihan pienen murinan kera. "Älä tuu iloitsemaan siihen, miun ihminen, minä sain olla sen kans koko viikonlopun reissussa!" Lähti muuten pikaseen! Tuollasta ei meillä tehdä, ei sitten yhtään! Nasta oli kyllä myös todella väsynyt, varmaan sekin laukas tollasen reaktion. "Ei saa riekkua, minuu väsyttää. Oo hiljaa." Tiiä häntä. Sai kuitenkin torut tuosta possuilusta. Mutta sellanen se Nape on. Kivenkova ja hurja. Kakkosluokkalainen.