Välipäivitys

Seppå ja Napetin on päässeet hieman lomailemaan, kun mie en ole jaksanut treeneihin raahautua. Vaikka kisakausi onkin kovimmillaan näin kesällä, ei treeneissä jaksa käydä, kun sehän tarkoittaisi ainakin kahta aksakertaa viikkoon. Mutta lahjattomathan ne treenaa, me käydään vaan kisaamassa! Onhan sitä tulostakin kyllä tullut, Napen kanssa noustiin kakkosiin ja Seran kanssa taitaa olla ollut jokaisista kisoista yksi nolla kotiin tuomisina. Tuplaa ei vieläkään, mutta mitäpä sitten. Seran kanssa ollaan päästy niin paljon pidemmälle kuin koskaan agilitya aloittaessani kuvittelin. Napen kanssa tavoitteetkin on vähän korkeammalla, mutta ei niistä paineita oteta. Potentiaalia Nastassa on vauhdin suhteen enemmän, joten esimerkiksi kolmosluokan SERTien suhteen oon Nastan kanssa toiveikkaampi. Mutta kaikki aikanaan! Ensin pitää nousta sinne kolmosluokkaan. Kakkosluokassakaan ei olla vielä kisattu, mutta se muuttuu viikonloppuna, kun ajelen (jälleen kerran) Mikkeliin aksaamaan. Molemmat turret kisaa sekä lauantaina että sunnuntaina, ja kaksi rataa kumpainenkin per päivä. Ollaan kyllä Päivin kanssa ihan hulluja, sillä molempina päivinä ollaan kisapaikalla aamusta iltaan: Wimpuli kisaa ykkösissä, Nape kakkosissa ja Sepsuli kolmosissa. Huh! Pitää ottaa evääks muutakin kuin pari riisipasteijaa. Käyhän ostoksilla, Päkä! ;)

Heinäkuu on ollut kisojen suhteen vähän hiljaisempi, mutta elokuussa on taas lähes joka viikonlopulle jotain. Ja syyskuullekin melko pitkälti. Heinäkuu onkin perinteisesti ihmisillä lomailukuukausi (paitsi järkevän ammattivalinnan tehneillä opettajilla, joilla lomaa on vähän pidemmin ;) ), joten miun koiratkin sai lomailla. Ainoat koitokset on olleet Maple Yard -leiri heinäkuun ekana viikonloppuna, satunnaiset (piha)treenit ja nyt viimeisenä viikonloppuna olevat kisat. Pihatreeneistä puheen ollen, otin tänään päivällä keppejä tuossa pihamaalla molempien koirien kanssa. Eihän se ihan putkeen mennyt. Ensin tositoimiin pääsi Napetti, joka suoriutui kepeistään ihan hyvin. Otin sille pikkuhiljaa pahenevaa keppikulmaa - sekä umpi- että avokulmaa - ja vedätystä. Pahimmat avokulmat ei aluksi meinanneet onnistua, mutta kun näytin "väärällä" kädellä, onnistui Napenkin kepittää alusta asti oikein. Vedätystä tuo hurjapää ei sen sijaan kestänyt yhtään. Noilla kepeillä tosin voi olla hankalampi pujotellakin, kun ne joustaa, mutta tyyppi muina narttuina jätti sieltä täältä välin-pari pujottelematta kun vedätin. "Oho"lla alkuun ja uusiks. Kesti kun pienensin vedätystä. Ehkä lujilla kepeillä kestää paremmin. Toivotaan. Vedätystä (/miun etenemistä) varmaan nimittäin tarvitaan ylemmissä luokissa enemmänkin.

Sitten miun rakas murheenkryyni, kolmosluokan superaksaaja Seppå. Ei osannut mitään! No umpikulman tietenkin, mutta eipä sitten juuri muuta. Ei itsenäisiä keppejä (kääntyi kahden kepin jälkeen, siis kahden!!), avokulmaa, ei vedätystä, eikä varsinkaan suoraa lähetystä kepeille. Siis mitä ihmettä?!! Kun avokulma takkuili, pienensin kulmaa ja loppujen lopuksi olin ihan suorassa linjassa kepeille. Ei osannu. Meni ensin kolmanteen väliin: "höpöhöpö, takasin". Sitten toiseen, sama homma. Toistui kahdesti. Puun kierrätys ja kepeille, ei onnistu. Koko ajan "vöyvöyvöy" päällä. Sitten poskipartapuhuttelu ja koira maahan. Sillä on edelleen asiaa: "vöyvöyvöy" makuulta. "Nyt keskityt!! Kuuntele! Osaat kepit, mene ne perkele." Koira ylös, suora lähetys kepeille, onnistui kun juoksin vieressä. Siis haloo! Kolmosluokkalainen koira, ja tarvii tuollasta ohjausta! On kyllä ennen osannu. Taitaa olla huonosti opetettu. Kuka lie ollu noin huono ope sille. Hyh! Lopetettiin sitten siihen alkeiskurssitasoiseen suoritukseen. Parempi sekin kuin ei ollenkaan taitoja. Onneks Seran vauhdissa kuitenkin pysyy radalla, vaikka juoksisin kepeillä vieressä. Sitä nimittäin taidetaan tarvita viikonloppuna.

Ois ehkä ollut tarvetta treenata, ainakin Sepsun kanssa, mutta ollaan vaan höpsötelty ja lomailtu. Ollaan oltu ilosaarirokissa ja vietetty ystävän yllätysvalmistujaisia. Viimeksi mainituissa oli mukana myös eräs demoni, joka myös nimellä Kuura tunnetaan. Sillä ja Napetilla olikin ihan omat geimit, tässä kuva keskeytyneestä painihetkestä. Eiks oo nättejä koirulapsia?! 

Kannattaa klikata isommaksi ja huomata erityisesti lapskoirien suut. Tuo kaunis lassieko pitäs muka viedä parin viikon päästä näyttelyyn?! Ilmeisesti. Huomenna mennään tuon kaunokaisen kanssa villakoirien mätsäriin harjottelemaan nätisti juoksemista. Pari päivää ennen näyttelyä on kesätauon jälkeinen eka näyttelytreenikertakin, sinne pitäs muistaa myös mennä. Ja sit juosta kehän laidalla mahdollisimman paljon että on ärsykettä ympärillä. Ja kärsiä niistä huonoista etuliikkeistä, jotka tulee, kun Nape tuijottaa minua juostessaan. Toivon, että irkkutäti antaa meille sen anteeks, kun Nasta muuten on niin hirveen nätti.