Eilen treenien jälkeen minuun iski epätoivo. Pikkuongelma treeneissä oli Sera, joka tuli kirjaimellisesti läpi melkein jokaisesta takaakiertoon tönäisystä (ja olivat ihan kunnollisia tökkäisyjä, eikä epäselviä huitaisuja), eli hyppäsi hypyt suoraan. Yksikin hyppy meni suoraan keilaavien jalkani ja käteni välistä. Noiden törkeiden liikennerikkomusten lisäksi Sera ei osannut putki-kontakti-erotteluita, jotka ennen on olleet sille melko piece of cake. Nyt se meni joka helkutin kerta puomille (koska sieltä saa palkkaa?!), vaikka taas keilasin sitä puomin ylösmenon edessä putkeen.
Jättiongelma treeneissä oli Nasta. ACElla viime lauantainahan se arkaili keinua, joka oli seinään päin. Nyt se teki sitä kotihallillakin. Keinu ei ollut radalla, joten otettiin sitä yksittäisenä. Ensin tehtiin niin, että minä jäin taakse ja Veera palkkasi pallolla edessä. Siinäkin Nasta himmasi kun Veera oli palkkaamassa. Ensin tuli pari läpijuoksua, siis ei pysähtynyt alastulolle, mutta ei kuitenkaan lentokeinua. Sekin on ihan ok, kun se kuitenkin ottaa kontaktin. Nyt halusin kuitenkin 2o2o -keinuja, kun viimeksi meni ihan plörinäksi. No, keinu ei kuitenkaan ollut se suuri ongelma. Oltiin juostu rata läpi, ja otin sitten muutamia kohtia uusiksi. Nasta lähti nousemaan puomille, ja ihan yhtäkkiä se pysähtyikin ylösmenolle ja rupesi tärisemään ja oli sen näköinen että nyt tippuu taivas niskaan. En todellakaan tiedä mitä tapahtui, miksi se teki niin tai mistä se johtui. En edes osannut (tyhmä minä!!) sanoa sille mitään, edes kannustaa kiipeämään. Sitten Nasta jotenkin heräsi, peruutti pois puomilta ja sitten pelkäsi ylösmenoa. Tarjosi tottakai siihen kontaktille 2on 2offia! Yritin pari kertaa houkutella sitä puomille, mutta ei se halunnut mennä. Sitten otin sen syliin ja nostin puomin ylösmenolle noin puoleen väliin ja käskytin "kiipeekiipee" ja "koske". Tuon jälkeen se meni puomin kyllä, mutta vähän varoen. Kyllä teki mieli tehdä rukkaset molemmista eilisten treenien jälkeen!
Tänään menin sitten heti töiden jälkeen hallille ottamaan Seralle erotteluja ja Nastalle puomia. Kaikki oli taas hyvin. Niillä oli taas joku aivopieru. Sera varmaan kävi kierroksilla, silloin se ei yleensä kuuntele. Nasta taas, en yhtään tiedä. Mutta ohi se meni, onneksi, ja tänään huomasin, että kyllä niihin voi aksatessa luottaa. Kyllä ne osaa. Kyllä se jää kantaa.
Kyllä se jää kantaa ihan oikeestikin! Käytiin jo tammikuun lopulla Lauran ja mäyrispoikien kanssa jäällä, ja tänään mentiin keskenämme sinne riekkumaan pikatreenien jälkeen. Tässä jättimäinen kuvakavalkadi jäältä. Kaikki kuvat eivät ole tarkkoja, kun kamera ei ole ihan parasta laatua liikekuvaamiseen ja taitojakaan ei hirveesti ole. Tunnelmat varmaan kuitenkin välittyvät kuvista. Ehkä.
 |
| "Pitäsköhän juosta Nape kiinni?!" |
 |
| Sinne ne menee... |
 |
| .... |
 |
| ...ja sieltä ne tullee! |
 |
| Nallukka |
 |
| Lassiet |
 |
| Pyhäsaari |
 |
| "Siellä se taas juoksee." |
 |
| Kalju-Nape |
 |
Ei yhtään yllättävä otos Nastasta
|
 |
Sepe, Nape ja serkkupojat Laku ja Leevi
|
 |
| Leevi Luppakorva |
 |
| "Ynnngh..! Vitsi ku pääsis kovempaa!" |
 |
| Yksi onnistunut otos Nastasta |
 |
| Sera kyttää kohta lentävää lunta |
 |
| Leevi ja Laku |
Kymmenen ensimmäistä kuvaa on otettu tänään ja viisi viimeistä 25.1. Tulispa pian aurinkoinen päivä ja vielä kernaasti sellaisena päivänä, kun pääsen aikaisin töistä, niin ehtisi jäälle ottamaan nättejä kuvia. Ja mieluiten ennen huhtikuutakin, että jääkin vielä kantaisi. Kyllä se jää kantaa, vielä ainakin kuukauden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti