Uni, jossa ei pääse pakoon

Tiedättehän sen unen, jossa juoksee jotakuta pakoon, mutta ei pääse etenemään, vaan jalat ovat kuin puuroa? Koin sen eilen livenä, kun oltiin ACElla Tiian treenissä Nastan kanssa. Hallissa oli 33 esteen rata, jonka viisi-kuusi viimeistä estettä juoksin puurojaloilla. Olipa raskasta! Koko ajan tuntui, että kaadun nenälleni, jalat eivät kanna enkä pääse eteenpäin. Olin jo palkkaamassa esteen 27 jälkeen, mutta sekä koutsi että hovikuvaaja huusivat jatkamaan. Olivat kuulemma molemmat nähneet miun pään päällä sen ajatuskuplan, jossa luki "en jaksa, palkkaan nyt". Käskivät sitten jatkamaan! Kerkesin kyllä myös itse ajatella, että nojoo, enää pari hassua estettä, ne mennään vaikka sydänkohtauksen ja polvien räjähtämisen uhalla. Ja mentiin! Videosta kyllä näkyy, että vauhti on hidas. Tässäpä videot, vikassa puurojalat:

Tässä videossa meinaa tulla polvista entiset (pakkovalssi myöhässä):

Puurojalat alkavat keinun jälkeen:

Napetti tykitti muuten tosi kivasti, mutta pari kertaa tippui muurin palikka. Mikä kylläkin taisi johtua miun huonosta persjätön ajoituksesta, sillä kun Tiia käski valmistamaan persjätön jo aiemmin, ei palikka enää tippunut. Tuo persjätön ajoitushan mulla on aina ollut Serankin kanssa pielessä, joten siinä olis mulle opettelemisen paikka! 

Seranhan piti alun perin lähteä tälle ACEn-reissulle treenikaveriksi mulle, mutta se on ollut vähän juminen ja hitaanpuoleinen myös lenkeillä. Torstaina on fyssari, joka osaa kertoa sitten enemmän missä mennään. Tosiasiahan on, että Sera on jo ihan kohta 7-vuotias, eikä sen aineenvaihdunta ja lihasten palautumiskyky ole enää siinä tilassa, mitä ne ovat Nastalla. Kun aiemmin kirjoittelin, että Seralle yritän saada nyt mahdollisimman paljon kisarutiinia alle keväällä kesän SM-kisoja varten, niin siitä pitää kyllä vähän joustaa. Toki kisataan ja ahkerasti kisataankin, mutta koiran ehdoilla mennään ja entistä huolellisemmin pitää panostaa lämmittelyyn ja jäähdyttelyyn. Lisäksi meillä on käytössä tuo BoT, josta Sera kyllä tykkää tosi kovasti. Uskon, että se tosiaan auttaa Seran jumeihin, koska Sera oikein sukeltaa takkiin, aina kun sen esiin otan. Lisähaasteen lämmittelyyn tuo Seran kesätukka, sillä paksu turkki auttaa kyllä jonkin verran pitämään koiran lihaksia lämpiminä. Sera oli kuitenkin niin onnellinen ilman sitä huopaantuvaa villaa, että aion tänäkin kesänä leikkuuttaa sille irokeesin. Ja kuten sanottu, onhan se coolin näköinenkin. ;)

Meillä on tuon jumiutuvan tapauksen lisäksi kotona toinen sairastupalainen, Napetti. Perjantai-iltana katselin, että se nuoleskelee tassunsa pohjaa. Ajelin anturoiden välistä karvat pois, enkä huomannut mitään erikoista, ehkä vähän punoittavan ihon, mutten ajatellut asiaa enemmän. Eilen sitten autossa odotellessaan Nasta oli ilmeisesti nuoleskellut tassua enemmänkin, ja se olikin rikki kahdesta kohtaa. Iho siis. Epäilykseni on, että hiekoitussepeli on rikkonut ihon, jota Nasta nyt sitten yritti hoitaa nuolemalla. Nyt se raukka joutuu useamman kerran päivässä kokemaan puhdistuksen ja desinfioinnin. Tötterönkin laitoin, ettei se tassua nyt nuole. Äsken sitä puhdistaessani katselin, ja näyttää jo huomattavasti paremmalta. Punaisuus on melkein hävinnyt ja rikkoutuneet kohdat ovat nätin näköisesti parantuneet. Eiköhän tästä selvitä kotihoidolla. 

Laitetaan tähän loppuun vielä nyt tämä suunnitelma, kun Tiinakin on sen julkistanut: 

Tulevaisuuden hirmupetoja