Kahdet - tai oikeastaan kolmet - kisat on kahtena edellisenä viikonloppuna kisattu, ensin Jyväskylässä ja sitten Kuopiossa ihan kahtena peräkkäisenä päivänä. Niistä ei hirveesti palkintoja tipahdellut, paitsi Kuopion yhdeltä hyppyradalta Seralle: se tuli kolmanneksi yliaikanollalla. Kaksi ensimmäistäkin tekivät yliaikanollat. Tiukat oli ihanneajat Kuopiossa Luxemburgilaisen Manuel Alffin radoilla, kuten myös Huittisen Harrin hyppiksillä. Pahimmillaan yli neljää metriä sekunnissa piti tykittää hyppiksillä, ja agiradoillakin tasan neljää. Seralle se valitettavasti on viime aikoina ollut Mission Impossible. Muutenkin tuo aksaaminen on Seralla, miun luottomasiinalla, vähän hakusessa! Puomin kontakteja ei oteta, takaakiertoihin tai niistoihin ei tulla ja koko ajan se möykkää radalla. Vöyvöyvöyyyy joka asiaan ja ohjaukseen! Ärsyttävää! Luuleeko se, että tarpeeksi vanhana ei tarvitse enää suorittaa rataa tuomarin suunnittelemassa järjestyksessä tai miun ohjeiden mukaan?
Radat oli kyllä melkomoiset, täytyy myöntää. Niissä oli kiekuraa ja kiharaa, väliin jätettäviä esteitä ja suoria, joiden päässä jotain kuviokikkailuja. Ei kuitenkaan liian vaikeita, ihan suoritettavia kyllä, mutta Seran kanssa ongelmaksi muodostui vauhti ja Nastan kanssa se, että meidän yhteistyö ei oo vielä täydellistä kolmosluokkaan. Mulla jyskyttää takaraivossa aina rataantutustumisessa se, että miten kummassa ehdin Nastan kanssa siihenjatuohon ohjaukseen, kun se on niin paljon nopeampi kuin Sera. Enkä aina ehdikään, kun yhteistyö ja estevarmuus on vielä vähän hakusessa, varsinkin silloin, kun jännitän ja mietin tuota kiirehtimistä ja ehtimistä. Koska silloin myös Nastalla keittää ja se höseltää, tiputtaa rimoja ja komentaa ja vinkuu. Ja minä varmistelen ja ohjaan eri tavalla kuin rentona treeneissä. Turhauttavaa! Pitää vaan saada rutiinia alle kisoihin pikku-ukkelin kanssa, eiköhän se yhteistyö pikkuhiljaa rullaa sujuvammaksi.
Nasta kyllä teki yhden ihan kivan radan, himppusta vaille nollan! Nimittäin yhtä rimaa vaille. Minä jäin jälkeen ja Nasta tiputti riman. Se oli lauantain viimeinen rata, eli takana oli viisi juostua suoritusta. Alkoi jo vähän painaa jaloissa aikaisin herääminen, syömättömyys ja nuo juostut radat ja siinäpä sitten jäin jälkeen. Harmi! Sunnuntaina Napetin radat rullasivat ihan kivasti, mutta tuloksia ei oikein tullut. Virheitä sitäkin enemmän ;) Täytyy kyllä sanoa, että ne oli niitä hyviä hylkyjä, vaikkei hylkyjä kaikki radat olleetkaan.
Sera sen sijaan sikaili oikein koko rahan edestä: ei ottanut puomin alastuloa, ei tullut pakkovalssiin(, jonka ratatyöntekijäkin sanoi miun tehneen hyvin) ja näytteli hakattua lassie-ressua. Kas näin: Suutuin tuosta pakkovalssi-episodista niin, että lähdin pois radalta ja iskin koiralle pannan ja hihnan kaulaan. Sillä jäi ilmeisesti karvat johonkin väliin, ja kun vetäisin hihnasta, että ala tulla, se huusi kuin hakattava. Jes. Sain sen nöyränä matelevan koiran ulos hallista kuitenkin. Seuraavalla radalla puomin kontakti jäi taas ottamatta, ja sanoin heti alastulon jälkeen "MUR". Sera meni niiiiiin kyyryyn kuin noin iso koira voi vain mennä ja laittoi korvat luimuun ja mateli miun eteen. Käveltiin sitten pois ja Sera näytteli hakattua. Ihme, ettei kukaan tullu sanomaan mitään tai edes katsonu pahasti! Kiitos Sera! Kerron nyt tässä sitten kaikille, että en tosiaankaan hakkaa, pieksä tai rankaise koiraa kontaktin ottamatta jättämisestä muuten kuin sanallisesti tai aksat keskeyttämällä. Mutta Sepsuli on niin herkkis, että se aistii heti, kun minuu rupee v*tuttamaan tai kun se itse tietää tehneensä väärin. Joskus se katsoo minua kyynelehtivillä silmillään, siristelee niitä ja sen katse sanoo, että se yritti kaikkensa, mutta siihen kontaktille vaan ei voi koskea! Uskotteko?!
Sellaset kisat. Onneksi kotimatkalla Kuopiosta sain viestin, että Sera on saavuttanut PoKSin vuoden agilitykoira 2013 -kisassa jaetun toisen sijan! Eikä siinä vielä kaikki: Nasta tuli myös toiselle jaetulle sijalle vuoden agilitytulokas -kisassa! Nastan kanssa palkintosijan jakoi serkkupoika Late. Ei hullummin! Seran kanssa toiselle sijalle pääsi Satun russeli, mutta kun en muista oliko se Sylvi vai Kerttu. Jompikumpi. :) Jotta hyviä uutisia olisi huonoja enemmän, niin kerrottakoon vielä, että miut valittiin PoKSin hallitukseen kaksivuotiskaudeksi ja sain eniten ääniä. Kivaa! Katotaan, millasia soppia siellä pääsen sekoittelemaan ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti