Olen päivittänyt blogia ihan hirveän usein, anteeksi! En viitsi kaikkea pentuhössötystä Facebookiinkaan työntää, vaikka mulla onkin siellä erikseen koiraihmisten lista, joille yleensä jaan koirajutut, ja julkiselle listalle sitten kaikki muut. En ole muistanut ottaa videota Yrsan temppuilusta, mikä käsittää tällä hetkellä sivulletulon alkeet ja odottamisen kahden askeleen päähän. Ruokaakin Yrsa joutuu odottamaan vapautuskäskyyn saakka, ja se jos mikä meinaa käydä ylivoimaisen ärsyttäväksi pienelle koiralle. Yrsa on tosiaankin äärettömän ahne: se mm. huutaa kurkku suorana kun annan Seralle ja Nastalle ruokaa, ja hänen ahneutensa ei saa samaan aikaan omaa sapuskaansa. Se kunnostautui myös viime viikolla huutamalla ja pomppimalla meitä ihmisiä vasten kun söimme ranskiksia ja nakkeja. Se osaa myös pompata noin pieneksi koiraksi suhteellisen korkealle, kun odottaa minun sekoittavan ruokaansa raejuustoa, piimää tai lihaa.
Yrsalla kävi miesvieraita, kun serkkupojat Laku ja Leevi piipahtivat katsomassa uutta karvakorvaa. Laku ja Leevi tunnetaan melkoisina rattoipoikina (sorry Laura!), mutta Yrsa ei pienestä ahdistelusta hätkähtänyt, vaan irvisti ja ajoi pojat pois kauniilla irvistysmurinalla. Kävimme myös vanhaenglanninlammaskoira Mollaa ja norfolkki Hippoa moikkaamassa. Hippo oli kivasti jo pienemmäksi Yrsaa jäänyt, mutta Molla oli Yrsan mielestä val-ta-va! Kuten oli sen äänikin. Aina, kun Molla haukahti, laski Yrsan häntä ja se hiipparoi kauemmas. Kohta Yrsa kuitenkin huomasi, että Mollassa ei ole mitään pelottavaa, ei edes ääni, vaikka se kova onkin. Niinpä pian Mollan kanssa pystyi jo juoksemaankin. Vähän.
Räksät ovat taas pesimispuuhissa pihamme viereisessä metsikössä. Tämä munankuoren palanen löytyi jo pihalta, joten odotettavissa on vihaisia räkättejä lähiviikkojen ajan. Viime kesänähän ne ahdistelivat Nastaa ihan toden teolla. Nyt kun pihassa on pentukin, pitää pitää erityisen hyvä huoli siitä, että räksät pysyvät kaukana. Sitten kun vielä tietäisi, että miten!
Mummikoira on söpöillyt veljen lasten kanssa, voi katsokaa, miten se antaa herra kaksiveen makoilla pyllynsä päällä! Ihana mummikoira. Sitä junnuaksakurssia lukuunottamattahan se viettää ihan kissanpäiviä, kun saa vain olla ja oleskella. Lenkille pääsee ja herkkuja saa ilman, että tarvii tehdä juuri mitään. Mukavaa!
Nape kävi mölliagilityssa kokeilemassa taitojaan. Mentiin medirimoilla, ja hyvin kulki. Reilun viikon päästä on se fyssari, ja tulee varmaan kyllä tarpeeseen. Käännökset oli nimittäin vähän töksähtäviä ja hitaita mölliradoilla. Ekalla radalla ollut puomi meni tosi hyvin, ja oli yleisössäkin kuulemma aiheuttanut ihastusta. Toisella radalla otettiin vähän uusintaa puomista, sillä Nastan kierrokset olivat jo korkeammalla, ja puomin alastulon se pysähtyi vasta maahan. Niin, ja ylösmenoa ei ottanut toisella kierroksella ollenkaan! Vaikken edes vedättänyt. No, katsellaan, kunhan lihakset saadaan balanssiin taas.
Laitoin Nastan odottelemaan vuoroaan ensin tuollaiseen jonkun vanhaan autohäkkiin. Kuulin omituista mölinää, ja kun menin katsomaan, oli Nasta puoliksi ulkona tuosta kaltereiden välistä. En voi uskoa, miten pienestä välistä tuo koira mahtuu! Kaltereiden väli ei siis todellakaan ole mikään suuri. Nasta joutui sitten vähän erilaiseen vankilaan.
Tuosta alemmasta kuvasta näkee ehkä vähän mittakaavaa, minkälaisesta häkistä Nape yritti ulos, kyseinen häkki siis on tuossa kuvan oikeassa reunassa. Pikku-Nape! Nape oli myös häkissä oma itsensä: se lepuutti taas nenäänsä häkin kalteria vasten sellaisin seurauksin, että sen viehättävä hymy pääsi näkyviin.
Nape ei pääse vielä omiin treeneihin, sillä ensi viikolla siihen aikaan treenaavat meidän SM-kisoihin lähtevät joukkueet. Minä lupasin "koutsata" heitä lähinnä viemällä radan. Nastaa en vielä ilmoittanut edes mahdolliseksi käytettäväksi varakoirakoksi, kun pennuista on niin vähän aikaa ja kisarutiinit on poikki, eikä kisakuntokaan ole hyvä - kummallakaan. Viikon päästä Nastalla onkin fyssari, ja sain osteopaatinkin varattua Napelle kesäkuun lopulle. Tiina suositteli osteopaattikäyntiäkin, kun pentujen jälkeen saattaa olla aikamoisia jumeja ja lukkotiloja koiran rangassakin kuulemma. Joensuussahan ei eläinosteopaattia ole, mutta lyön kaksi kärpästä yhdellä iskulla, ja menen Mikkeliin MM-karsintaviikonlopuksi. Perjantaina Napella on se osteopaatti Mikkelissä, ja lauantaina saatetaan ajella Päivin kanssa Jyväskylään kannustamaan Tiinaa (ja muitakin!) MM-karsinnoissa. Ainakin istutaan koko viikonloppu livestreamin ääressä jos ei muuta! Toivottavasti sieltä muuten lähetetään livestream...
Eipä tässä oikeestaan muuta (tästäkin postauksesta unohtui varmasti jotain, mitä on pitänyt tänne kirjoittaa), kuin että Yrsa on muuten maailman söpöin trikkikoira! Niin ja mulla on enää viisi työpäivää kymmenviikkoiseen kesälomaani! Jee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti