Käytiin koirien kanssa vähän kauempana lenkillä, tai oikeastaan "lenkillä", sillä eihän tuon pennun kanssa hirveästi vielä lenkkeillä. Ihan hyvin se osaa jo hihnassa kulkea silloin, kun ei roiku Nastan kauluksessa tai pure sen jalkoja. Ulkoilemassa Yrsan hihna kulkee minun vasemmassa kädessä, eli Yrsa vasemmalla puolella, ja isot oikealla. Näin saan myös vähän hallittua sitä, ettei Yrsa koko ajan yrittäisi kampittaa Nastaa juoksemalla sen jalkoihin. Nisille Yrsa ei enää yritä ollenkaan. Tissit on Napella pienentyneet niin paljon, että sitä varmaan sattuu, jos Yrsa edes koittaisi imeä, joten nyt Yrsa saa aina murahduksen, jos nenä menee nisiä päinkään. Hyvä!
Yrsa on opetellut odottamista ja keittiön rajaa. Meillä siis koirat ovat poissa keittiöstä kun niin käsken (keittiön läpi kuljetaan myös kylppäriin ja takapihalle, joten saavat myös vapaasti tulla keittiöön jos ei muuta käsketä). Helpottavana tekijänä keittiön rajaan toimii laminaatin ja laatan rajakohta. Hienosti Yrsa jo osaa jäädä rajan taa odottamaan, kun sanon pois. Se ei vielä itse osaa hakeutua keittiöstä pois, mutta kun ohjaan sen rajalle, se jää hienosti isojen kanssa odottamaan.
Ruokaa syödessään se saa samalla hieman naksukoulua. Nyt opetellaan yhtä peruskäskyä; odota. Istuminen näillä pennuilla ilmeisesti on sisäänrakennettuna - Yrsa tarjosi sitä heti ja automaattisesti. Olen sitäkin käskyllä naksutellut vähän jo. Seuraavana naksulistalle pääsee ehkä maahanmeno, mutta en jaksa vielä ruveta toden teolla naksuttelemaan. Lähinnä ruoan Yrsa saa naksuttelemalla, kerran olen tainnut ottaa ihan erikseen nameja naksutteluun mukaan.
 |
| Siellä ne mennee... |
Yrsa on kokeillut jo omalla pihalla agilityputkeakin. Otinkin ihan videolle Yrsan ihka ensimmäisen ja toisen putkeenmenon. Leikkimisen jälkeen kävi ns. klassinen, Yrsa siis nappasi minua ihan kunnolla noilla pienillä hammaspuukoillaan käteen ja vertavuotava haavahan siitä tuli, toiselle puolelle kättä mustelma. Tuo haavakin näkyy videolla, mutta voi kun se näyttää pieneltä! Eihän se mikään iso ollutkaan, mutta sitäkin kipeämpi. Pieni ja inhottava. Vähän niinkuin Yrsa.
Kaikki turret ovat päässeet/pääsevät tällä viikolla aksaamaan: Yrsa eilen (vai toissapäivänä?) kotipihassa, Sera tänään veljeni tyttären kanssa seuramme junnuagilitykurssilla (niillä oli superkivaa - kurssin nuorin ja vanhin <3 ), ja Napetti huomenna mölliagilityyn. Ilmoittauduin mediluokkaan Nastan kanssa, sillä se on saanut lihaksia jonkun verran takaisin, on tosi elastinen jälleen ja näyttää juostessaan & ravatessaan normaalilta, eikä mitenkään jäykältä. Uskaltauduin jättämään minirimavaiheen taakse jo.
Sain Nastalle vihdoin varattua fyssarin (jee muistin!). Sinne päästään heti kesäkuun ekana päivänä, joten sitten saadaan ihan asiantuntijan lausunto noista kuihtuneista lihaksista. Ja siitäkin, josko voidaan jo palata normaaliin agilityrytmiin. Mulla on kyllä jo hirmuinen agilitykuume Nastan suhteen, ja olen jo katsonut Sagin järjestelmästäkin kisat, joihin haluaisin mennä Napetin kanssa kruisailemaan.
 |
| Joku ihme hiippari vilahtelee meidän kuvissa! |
Toivottavasti päästään pian takaisin agilitykentille Nastan kanssa. Se oli ekat muutaman päivää vähän kuriton ja juoksenteli lenkillä missä sattuu, mutta nyt se on selkeästi palautunut kuriin ja järjestykseen. Varmaan aksajutut ja tokokin saisi sen ruotuun nopeammin, mutta mikäpä kiire mulla tässä. Kohtahan mulla alkaa loma, ja sitten on aikaa naksutella ja tottistella vaikka päivät pitkät! Tänään oli jo niin ihanan aurinkoinen päivä, että en jaksaisi odottaa, että pääsen lomailemaan ja makoilemaan aurinkoon. Kohta!
 |
| Korvat! |
 |
| Auto täynnä lassieita |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti