Varoitus! Sisältää tekstiä eritteistä.

Yrsa on kotiutunut hienosti. Se osaa jo nähdäksemme pyytää ulos kun kakkahätä iskee, mutta pissihätä tulee vielä niin yllättäen, että pikku lammikoita tulee väistämättä. Onneksi lomaan on enää kaksi viikkoa! Sen jälkeen Yrsa oppii sisäsiistiksi varmaan hetkessä. Nyt joka päivä on joku käynyt päivällä katsomassa, ruokkimassa ja pissittämässä pikkumustaa.  Jaakko pääsi itse käymään ruokiksella maanantaina ja keskiviikkona, ja Sanna & lapset kävivät tiistaina. Maanantaina ja tiistaina oli päivällä löytynyt kakkakasa sisältäkin, mutta keskiviikkona lattialla oli ollut vain yksi pissa. Kun itse tulin keskiviikkona töistä kotiin, ei Yrsa ollut edes pissinyt. Vein sen heti ulos ja kun tulimme pissan ja pienen leikkihetken jälkeen sisälle, se meinasi lähteä kävelemään perääni, mutta menikin takaisin ovelle ja vinkui. Laskin sen takaisin ulos, ja se juoksi pihan perälle kakalle. Näin tapahtui myös tiistaina, mutta ajattelin sen olevan sattumaa. Luulin, että Yrsa teki sen vahingossa, kun se tuolloin keskiviikkona pyysi takaisin ulos. Mutta kun se teki sen tänäkin aamuna, uskon sen jo tietävän, että kakat tehdään ulos. Hieno pentu!

Pennusta ei saa kuin tärähtäneitä kuvia!

Yrsa on aika kova tyttö riehumaan ja puremaan. No, kaikki pennuthan ovat. Se on hirmuisen reipas, mutta tukeutuu äiskäänsä vielä paljon. Nasta antaa Yrsan vieläkin imeä nisää (käskee pois ehkä kerran kymmenestä), mikä johti siihen, että pennulle ei oikein oma ruoka tai namitkaan maistuneet, vaan parempaa oli äidin tissi. Soittelin Tiinan kanssa, ja päätimme, että ehkä on parasta ruveta hieman vieroittamaan Yrsaa Nastasta. En anna Yrsan mennä nisälle, ja käyn sen kanssa kahdestaan kävelemässä ja touhuilen muutenkin kahdenkeskisiä juttuja. Otin Yrsan autoon mukaan kun kävin hallilla vetämässä agilityryhmää, ja sehän huusi - siis todella huusi, tärykalvoja särkevästi - koko matkan. Kun hain sen ja Nastan Tiinan luota, se vikisi ehkä viitisen minuuttia, ja oli loppumatkan rauhallisesti. Nyt se olisi vain halunnut häkistä pois, eikä tajunnut, että huutamalla se ei onnistu. Hallilta kotiin lähtiessäni päätin, että ajelen autolla niin kauan, kunnes Yrsa hiljenee. Ei siihen loppujen lopuksi mennyt kuin parisenkymmentä minuuttia. Meiltä hallille siis ajaa ehkä viisi minuuttia, joten menomatkalla Yrsa ei vielä kerennyt hiljentyä. 

Mummi ei hyväksy!

"Joko se lähti?!"

Yrsa on aiheuttanut jo sydämentykytyksiäkin. Eilen se keksi hypätä terassilta alas. Terassi on noin puolen metrin korkeudella, joten ihan pikkupudotuksesta ei ollut kyse. Ehdin vain karjaista "PENTUEIIIIIII!!", kun se jo hyppäsi. Alas tultuaan se sylki multaa suustaan ja käveli ensin ihan normaalisti, mutta sitten alkoi keventää oikeaa takatassuaan. Kohta se piti sitä ilmassa eikä astunut ollenkaan. Kävi istumaan. Vääntelin ja painelin varovasti tassun läpi, mutta missään kohdassa Yrsa ei valittanut tai vetänyt tassua pois, joten hirveän kipeä se ei kai ollut. Reilun vartin verran se kevensi askeltaan ja piti tassua ilmassa, mutta sitten, ihan yhtäkkiä, se olikin terve ja normaali. Eikä sen jälkeen ole ollut kipeä. Soitin jo hätäpuhelua Tiinalle, että lähdetäänkö tässä lääkäriin, kun tänään on taas päivystyspäivä, ja koskaan ei tiedä mikä tohtori täällä korvessa päivystää. Kun Tiina sitten soitti takaisin, oli Yrsa jo terve, joten päädyttiin vain päivittelemään pentujen hurjapäisyyttä ja sitä, miten nopeasti tuollaiset tärähdykset sitten parantuvatkin. Pennut ovat onneksi hyvin elastisia ja lepäävät paljon, joten pienet tärähdyksetkin siten paranevat nopeammin. 

Seppå alkaa vähän lämmetä pennulle

Yrsa sai eilen ihka oman sängynkin, ja se taitaa olla aika mukavan pehmeä. Mummikoira yritti omia sitä itselleen, mutta sillä on omakin peti, nukkukoon siinä! Meidän takka on vihdoin valmis, ja olipa eilen ihana polttaa ekat tulet takassa, kun oli vähän kolea ja sateinen ilta. Yrsan peti oli sopivasti olohuoneessa ja se nukkui pedissään, ja saatiinpa kivoja kuvia (puhelimella, huonolaatuisia siis!) kun takkatulen ääressä makoilee kolme lassieta. 

Nasta on vielä aika laihassa kunnossa kahdeksan kauhukakaran jäljiltä, joten se saa vielä penturuokaa ja extraakin välissä, lähinnä lihoja välipalanakin. Toivottavasti saataisiin nopeasti takaisin lihakset ja kunto (myös minulle!), että päästäisiin pian takaisin kisaamaan. Treenaamaan aletaan kyllä varmaan ensi viikolla. (Pitääkin muistaa varata Nastalle fyssari, jos noissa lihaksissa nyt mitään hierottavaa ja hoidettavaa on!) Ylihuomenna käydään kuitenkin jo juoksemassa Vähäniityn Sarin valmennuksessa. Koitan saada videota, että näkisin itsekin missä jamassa ollaan. Loppukevennyksenä video Yrsan leluhepulista!