Ensi vuosi on kohta tämä vuosi

Vuosi vaihtuu ihan kohta, huomenna siis jos tarkkoja ollaan. Vai ylihuomenna? En ole hirveästi ollut sellainen ihminen, joka summaa vuoden tapahtumat aina vuoden lopussa. Elän mieluummin koko ajan hyviä juttuja muistellen ja pahoista oppien. Ainakin pyrin niin tekemään, eihän se aina helppoa ole. Viime vuonna näihin aikoihin kirjoitin tänne näin: 

Bloggaajillahan on tapana listata tavoitteita tulevalle vuodelle ja tsekata, mitä tuli tehtyä kuluvana vuonna. Mie laiskana ihmisenä en ole sellaista tehnyt, ja koska en tykkää kilpailemisesta, varsinkaan itseäni vastaan, en aseta juuri koskaan kirjallisia tavoitteitakaan. Ärsyttää, jos ne eivät toteudu. Ehkä olen siis perfektionisti, pääni sisällä tosin! Siellä tavoitteita on joskus liikaakin, mutta koska niitä ei ulkomaailmalle paljasteta, ei voi tietää täyttyivätkö ne. No, ensi vuodeksi julkisena tavoitteena kuitenkin Napsun kanssa jatkaa kisaamista ja tehdä niitä nolliakin. Agilityssa siis. Tokon puolella tavoitteita ei ole, koska motivaatiota tokoilla ei ole. Sera jatkaa eläkkeellä, ehkä kisaa omissa ja naapuriseurankin kisoissa tai sitten ei, saa nähdä mikä vointi on! Hyvinhän se nyt painelee menemään, eihän sillä mitään vaivoja ole, mutta onhan agility raskas laji noin vanhalle mummelille. Tärkein "tavoite" on kuitenkin se ah niin kliseinen mutta todellinen kunpa molemmat pysys terveenä. Miun karvapalleroiset!

Listataan nyt kuitenkin nuo viime vuoden tavoitteet tähän ja katsotaan miten meille kävi. Ensimmäisenä tuolta voisi poimia esiin "tavoitteena kuitenkin Napsun kanssa jatkaa kisaamista ja tehdä niitä nolliakin". Onnistuttiin! Aktiivinen kisaaminen tosin ajoittui aikavälille elokuu-marraskuu, sillä Nasta sai kahdeksan pientä lassielasta maaliskuussa. Juoksu alkoi ihan yhtäkkiä tammikuun alussa, ja Tiina aikatauluja (siis lähinnä muiden tulevien astutusten osalta) katseltuaan toivoi, että Nastan voisikin astuttaa jo nyt tuosta juoksusta. Sopihan se pienen mietinnän jälkeen. Jäätiin silloin agilityssa kahta nollaa vaille SM-kisoja. Tämä syksy onkin sitten ollut agilityn osalta meille kyllä ihan huikea. Meillä on jo SM-nollat kasassa, ja onpa meillä hienosti MM-karsintoihinkin tarvittava voittonollakin plakkarissa. Karsintoihin tarvitsee ensi kesäksi kaksi tuplanollaa, mutta en usko sen hankkimisen olevan suuri ongelma, jos flow jatkuu näin hyvänä. Nollien lisäksi kultapossuni Nasta teki itsestään agilityvalion, pääsi Agilityliiton TopTeamiin ja Savo-Karjalan alueen aluevalmennusryhmään. Miun mussukkain!

Seran osalta kirjasin tavoitteisiin seuraavasti: "Sera jatkaa eläkkeellä, ehkä kisaa omissa ja naapuriseurankin kisoissa tai sitten ei, saa nähdä mikä vointi on!" Ei kisattu, itse olin muualla meidän omien kisojen kolmosten aikaan ja Seran vointi ei kyllä ollut hyvä. Struviittikivet alkoivat vaivaamaan uudelleen heti tammikuussa, mutta ne saatiin hallintaan. Sera oli kuitekin tauolla lähes kaikesta tammi-maaliskuun. Tauko jäykisti selkeästi mummikoiraa, ehkä jotenkin aktiivinen aksaaminen oli saanut Seran selän pysymään paremmassa kuosissa. Kesällä Sera harrasti vain uimista ja lenkkeilyä, sillä en viitsinyt sitä paljoa hyppyyttää jo aiemmin todetun nikamalöydöksen ja sen yhteydessä olevan silloittuman takia. 

Alkusyksyllä Sera sitten lakkasi varaamasta toiselle takajalalleen, minkä takia käytiin lääkärissä. Luupiikki selässä oli selkeästi kasvanut, sillä minäkin näin sen röntgenkuvasta. Vuosi sitten en erottanut sitä, vaikka lääkäri sen mulle kuvasta piirsi esiin. Päätin jättää kaiken turhan rasituksen pois. Olinkin huomannut jo kesällä, että pidemmät lenkit (eli noin tunti, mummikoirien mittapuulla se on paljon!) saivat Seran selän jäykäksi muutamaksi seuraavaksi päiväksi. Joskus lenkkien jälkeen se ontuikin tuota takatassuaan, ja syksyllä pitkien lenkkien jälkeen sille ei voinut varata. Back on Track on ollut tässä ihan korvaamaton kyllä tuolle Seralle. Toimii se siis! Seran osalta vuosi ei ollut siis kovinkaan hyvä, mutta vielä porskutellaan menemään.

Lopuksi viime vuoden tavoite"listassani" toivoin, että molemmat pysyisivät terveinä. No, Seran sairauskertomuksen voi lukea tuosta ylempää. Nasta on onneksi ollut terve ja hyvinvoiva. Mitä nyt näytti hieman kapiselta rakilta, kun kahdeksan pentua oli imenyt sen kuiviin!

Ja vuoden rumimman collien omistajan palkinnon saa... Anni!
 Eka, toka ja kolmas sija!

Vuosi 2015 on siis pian paketoitu. Mummelin ja kultapossun kaveriksi meille muutti tänä vuonna Pikkumusta eli Yrsa Nastanpoikanen. Se on täyttänyt kaikki tavoitteensa, mitä pennulle kuuluukin: olla pentu. Kovin tuhma se on ollut, vähän hidas syttymään agilityyn, mutta niin hiton erityinen, että sitä vihaa ja rakastaa yhtä aikaa. 

Näin vuoden vaihtuessahan on aika uudistua, ja niinpä ensi vuodelle asetan selkeämpiä tavoitteita kuin tälle vuodelle! Oho! Napettimelle pitää saada se toinen tuplanolla ennen karsintoja, että päästään käymään sielläkin kisahumussa. Ja nyt kun SM-nollat on kasassa, niin pyritään tekemään SM-kisoissa ekalla radalla mahdollisimman ehjä, rento ja hauska suoritus. Pidetään se yhteinen flow noissa isoissa kisoissakin, mutta myös meidän pikkukisoissa. 

Sera jos pysyisi vaikka elossa, niin olis hienoa. No pysyyhän se. Mutta pyritään pitämään mieli virkeänä edes jotekin (nyt joululomalla Sera pääsi kahdesti halliin humputtelemaan miniesteillä, ja oli niiiiiin mielissään!), ja koira fyysisesti ihan hyvässä kunnossa. Meinasin ensin kirjoittaa, että siedettävässä kunnossa, mutta se ei kyllä minulle riitä. Jos koira on siedettävässä kunnossa, se ei mielestäni ole tarpeeksi hyvässä kunnossa. Vaan nimenomaan siedettävässä. Ei edes ihan hyvässä, jollaisessa kunnossa Sera vähintään saisi olla. Toivon, että mummeli pysyy ensi vuonna terveempänä kuin tänä vuonna. 

Yrsa-Ulpukkakin saa omat pikku tavoitteensa: harjoitellaan kovaa juoksemista agilityhallissa, opetellaan aksajuttuja edelleen ja kesällä vois keppejä jo katsella sillä silmällä. 2by2 tulee olemaan mitä todennäköisimmin Yrsankin keppimetodi. Kontakteja pitäis hioa jo nyt enemmänkin ehkä, mutta ehtiihän sitä. Yrsa ei kuitenkaan kesällä (=vilkkain kisakausi) edes ole vielä kisaikäinen, joten kontaktit ehtii tehdä silloinkin kun mulla on aikaa käydä vapaavuoroilla. Kisaikä Yrsalla täyttyy syyskuun lopussa, mutta silloin ei enää hirveästi kisoja täällä päin ole. Parit ehkä, mutta Yrsa on sen verran hitaampi syttymään aksalle kuin äiskänsä, että tuskin on kisavalmis vielä silloin. Hyppyradoille ehkä ensi vuoden puolella jo (huomatkaa ISO ehkä)! 

Yrsa osaa kuitenkin jo vähän juosta hallissa ja esteillä. Käytiin Tapsan tansseilla hallilla kaikkien mahdollisten koirien kanssa, tänään vain Yrpylin (ja Napen). Videota pukkaa:

Linkkinä tämänpäiväinen, kun ei halua taas ilmestya youtubeen.