Meillä on loma. Ollaan vaan oltu ja käyty jopa treeneissäkin. Lenkit on olleet maleksivia, mutta useimmiten hieman pidempiä kuin normaalisti arkena. Collielenkilläkin käytiin, olipa ilo nähdä joensuulaisia collieita niinkin paljon! Sera ja Nasta olivat lenkillä ihan elementissään: Sera kulki pääosin miun jalan vieressä ja napsi lähelle tulleita poikia rangaistukseksi tutustumisyrityksistä. Nasta taas juoksi kaikkien kanssa, ja juoksutti niitä sydämensä kyllyydestä. Kukaan ei saanut Nastaa kiinni ja sekös Nastasta oli mukavaa! Mutta kuten otsikko sanoo, annetaan kuvien kertoa mitä siellä tehtiin. Alla olevat kuvat on ottanut Anni Rask.
Nämä kuvat taasen otti Ilona Karjalainen:
Sitten luvassa erittäin huonolaatuisia kännykkäkuvia by myself. Lomailua, aksan maajoukkuekarsintoja ja tylsistyneitä koiria:
Nape seuraa agilitya
Mummikoiraa ei silleen tuo muiden aksaaminen kiinnosta...
Sera häipyi välillä ulos
Depressed dog
Ihankun sillä olis jotain asiaa...
Aurinko tuli esiin, joten livahdin auringonottoon
Viisas koira etsi varjopaikan!
Tässä viimeisessä kuvassa on miun Polarin Loop-rannekkeen analyysi eräästä männäviikon yöstä. Tässä on nyt aika hyvä kuva siitä, miten mie nukun, kun nukun huonosti. Huonompiakin öitä on, mutta tuo on sellanen keskivertoyö. Tai kyllä hyviä on edelleen (onneksi!) enemmän, mutta tuollainen reilun neljän unitunnin yö ei ole ollenkaan harvinaisuus. Nukahdan ihan hyvin iltaisin, mutta herään suurin piirtein kolmen maissa, enkä joskus saa unta enää ollenkaan. Se on välillä vähän raskasta, mutta minkäs teet. Tällainen mie oon ollut ihan pienestä asti, enkä varmaan muuksi muutu! Onneksi lomalla voi ottaa päiväunet tai vaikka kahdet.
Ensi viikonloppuna kisaamaan Varkauteen ja treenaamaan ACElle. Sainkin aikamoisen kipinän kun katselin noita maajoukkuekarsintoja. Ensi viikonloppua odotellessa siis!
Olen pahoillani. Kukaan lukijoista ei saa itselleen lupaamaani tuhatta euroa, koska me nyt Seran kanssa ihan ei voitettu kultaa agilityn SM-kisoissa. Aika lähellä se kuitenkin oli. Uskotteko?!
Aloitetaan siis sunnuntain yksilökisasta: karsintaradalle startattiin ekan rataantutustumisryhmän toisiksi viimeisinä. Se sopi meille hyvin, en olisi ehkä kestänyt odotella koko päivää omaa vuoroani tuollaisissa kisoissa. No niinhän siinä heti tuli todettua, että salamaponi ei kulje ihan täysillä, ja tiputtipa yhden rimankin heti alkajaisiksi. Se kyllä ehkä johtui ihan minusta, kun olin liian lähellä rimaa itse. Takaakierto-ongelma nousi taas esille ja Serahan tunki läpi työnnöstä. No ei se mitään! Jatkettiin iloisesti matkaa ja melkein loppuun asti päästiin kunnialla, kunnes mummi teki jotain, mitä se ikinä koskaan milloinkaan ennen ei ole keksinyt tehdä: se pysähtyi kesken radan, jäi haistelemaan ja tuijottelemaan katsomoon eikä reagoinut vaativiin pyyntöihini jatkaa rataa. Mitä ihmettä?! Kyllä nauratti! Jotain muuta olisi ehkä saattanut v*tuttaa, mutta koska kyseessä on miun mummikoira, jonka ei koskaan pitänyt ehtiä ihanneaikaan edes ykkösluokassa, oli se miun mielestä vain hassua. Vähän ehkä noloa, hölmöillä nyt noin aloittelijamaisesti arvokisoissa, mutta pääosin hassua. Sallittakoon kuitenkin pieni hölmöily mummolle, sehän oli juuri edellisenä päivänä täyttänyt seitsemän vuotta, onhan se jo aika vanhan lassien ikä.
No, koska radalta tuli HYL, ei meidän matka jatkunut sen pidempään. Ensi vuonna sitten Napetin kanssa - jos ehditään saada nollat kasaan, tai ehkä mumminkin, jos se niissä harvoissa kisoissa, joihin se mukaan otetaan, saa nollat kasaan. Miksipä ei. Tässä mummin rata ja lopussa tuo hieno dementiakohtaus:
Lauantaina joukkuekisassa Nape starttasi meidän joukkueen toisena koirakkona. Ensimmäisenä startanneet Maria ja Beijo tekivät hienon radan, jolta tuli tulokseksi 15 vp. Ensimmäistä kertaa ikinä mulla oli startatessa Nastan kanssa rauhallinen ja hyvä fiilis. Se enteili hyvää, sillä tehtiin ikinä paras rata. Vaikka tulos olikin sama kuin Beijolla, 15 vp (kaksi rimaa ja muurin palikat), oli meno just eikä melkein kohdillaan. En edes huomannut pudonneita rimoja, vain tuon muurin palikan, ja asenne oli kohdillaan. Loppusuoralla jäin tosi pahasti jälkeen, koska mulla ei ole lihaksia jaloissa (tai siis yhtään missään), mutta Nape yllätti miut tekemällä maailman parhaan etenemisen! Meidän jälkeen starttasivat vielä Iita ja Kiri sekä Veera ja Late. Kirin tulos oli 5 ja Late teki hylätyn radan. Noilla tuloksilla meidän joukkue tuli sijalle 32. Joukkueita makseissa oli 81, eli aika hyvin meidän aloittelijajoukkueelta! Meistähän kolme koirakkoa on aloittaneet koko yhteisen kisauransa reilun vuoden sisällä ja kaikki ollaan noustu kolmosiin vuoden sisällä. Eli nuori ja kokematon maksijoukkue oli meillä kasassa. Ensi vuonna ollaan sitten kärkijoukkoja hätyyttelemässä ;) Tuossa vielä Nastan osuus.
Meidän seuran minijoukkue sen sijaan teki melkoisen urotyön: kolme koirakkoa teki radalla nollan ja näin ollen PoKSin minijoukkue sijoittui sijalle SM 4!!! VAU! Itkuhan siinä pääsi kun Maiju ja Rommel viimeisenä koirakkona sijalta kuusi lähtivät radalle ja tulivat maaliin nollalla! Koko PoKSin porukka oli ihan hurmiossa ja onnenkyyneleitä vuodatettiin hetken aikaa. Maiju saa ison kiitoksen rautaisista hermoistaan ja Rommel kuuntelutaidoistaan. Ja tietenkin myös koko minijoukkue! Siihen muuten kuului yksi mäyräkoira, eipä ole usein nähty mäykkyä agilityn SM-kisoissa, vai mitä?!
Marian isä napsi kuviakin, tässä pari otosta Nastasta. Paitsi ekassa näkyy myös minä ja miun kiva kaksoisleuka! Loppuja kuvia en ole vielä saanut, pitää käydä hakemassa Marian koneelta joskus kun ehdin. Siellä on lisää kuvia Nastasta ja sen lisäksi Serasta radalla sekä meidän posetuskuvat sekä yksin että yhdessä joukkueen kanssa.
Juhannuksen viettoon lähdetään Mikkelin suuntaan. Nyt pidetäänkin siis pieni tauko treenaamisessa ja kisaamisessa. Mutta tosi pieni vain, seuraavat kisat on suunniteltu jo heinäkuun ensimmäiselle viikonlopulle, kuten myös valmennus ACElla. Luonnetestikin on Nastalle varattuna elokuulle, kuten myös missikisat Kuopiossa. Kaikki olis valmista sitten esim syyskuussa juoksun alkamiseen. PLEASE odota sinne asti ettei tarvitse perua luonnetestiä. Sitten ehkä olis aika niille pennuille.
Mitenkäs mulle nyt näin on käynyt, että kirjottaminen on jäänyt?! Paljon on kyllä ehditty puuhailla. Kisoissa on käyty, mutta menestystä ei ole paljoa herunut. Nasta on raivonnut rimojen kanssa ja päässyt sylikyydillä pois radalta. Sera on välillä ollut sika ja välillä hieno kontaktinottaja. Aksattu on Niinun koulutuksessa Mikkelissä, omissa kisoissa, sekä kisoissa Savonlinnassa ja Varkaudessa, ja lisäksi JoAn mölleissä ja kisoissakin. Sera on osallistunut vain omiin ja Savonlinnan kisoihin sekä mölleihin. Omissa kisoissa puomi oli kolmanneksi viimeinen este ja kontaktihan jäi ottamatta. Murahdin koiralle ja se taas näytteli hakattua. Tehtiin sitten taas hyppikseltä nolla. Nasta pääsi kahdelta radalta neljästä sylikyydillä pois.Toinen sylikyyti tosin johtui siitä, että Napetti karkasi puomin kontaktilta ilman vapautuskäskyä. Savonlinnassa jokainen Nastan rata keskeytyi sylikyytiin rimojen roiskimisesta. Sera otti hienosti kontaktin ja teki nollan, hyppiksellä tippui pari rimaa. Varkaudessa Nastalta tippui vain kolme rimaa, jokainen oli 65 cm:n korkeudessa. Muuten sieltäkään ei tuloksia kyllä tullut: HYLx3 ja 25vp+yliaikaa 17s ja rapiat päälle, kas kun Nasta ei osannut keppejä! Meidän suurin piirtein vahvinta estettä! Se tuli kolme kertaa toisiksi viimeisestä välistä pois, vaikka varmistelin, juoksin vieressä, autoin eri tavoilla. En halua vahvistaa pois tulemista kiepsauttamalla keskeyttämisen jälkeen vain vikan keppivälin, joten otettiin sitten neljä kertaa alusta. Noiden 15 virhepisteen lisäksi ohjasin Nastan löysässä valssissa pituuden ohi, ja sitten se vielä tiputti takaakiertoriman, joka oli 65 cm:ssä. Siinäpä se 25 virhepistettä sitten olikin kasassa! JoAn kisoissa päästiin Nastan kanssa jokaisella radalla (3 kpl) ihan loppuun asti, kas kun käytiin ihan Maple Yard -leirillä asti toteamassa, että rimojen tippuminen johtuu minusta. En katso koiraa, joten se tiputtaa rimat. Jokaisella ihmisellä pitäisi olla Pete, joka kertoo, että koiran virheet johtuvat SINUSTA. Kisojen lisäksi ollaan lomailtu ja mökkeilty. Viikon päästä Sera on 7-vuotias ja käynyt ekat (ja erittäin todennäköisesti vikat) SM-kisansa. Niissä on käynyt myös Nape, joka osallistuu tänä vuonna vain joukkuekisaan. Toivottavasti saadaan Napen kanssa paketti kasaan ja ensi vuonna oltaisiin SM-kisoissa yksilöpuolella. Mitään tulostavoitteita mulla ei edelleenkään ole, mutta jos saadaan yhteistyö rullaamaan Nastan kanssa, ei ole mikään ongelma saada niitä seitsemää nollaa kasaan. Tässä piti olla pari räpellysvideota Niinun koulutuksesta, mutta blogger ei suostu yhteistyöhön. No, kuvia sitten samalta Mikkelin-reissulta!
Juoks
Belgin hyökkäys
On se ihan nättikin!
Koko joukko
Maple Yard -leirilläkin tosiaan käytiin, taas oli mitä mainioin viikonloppu koiramaisessa seurassa. Kuvia ei tullut paljon otettua, mutta tässä muutama:
Vaikka kaikki bortsut näyttää tismalleen samoilta (eikö näytäkin?!) niin luulen, että jokaisessa bortsukuvassa on kuitenkin eri koira. Ehkä. Tai sitten ei! No, en kyllä tunnista tuota collietakaan. Se saattaa olla Kössi, tai sitten ei. Mökkireissukuvia:
Lapset pöydällä
Tätä harrastettiin koko viikko
Ensin Sera jahtaa Nastaa...
...sitten Nasta Seraa
Ei sen lempinimi turhaan ole "pyllynkääntäjä"
Seran lempipuuhaa
"Mitä se raivoaa?!", ajattelee Nape
Hepuli alkakoon!
Ihana mummikoira <3
Yritän tormistautua ja kirjoittaa seuraavan päivityksen jo ennen juhannusta. Eli heti SM-kisojen jälkeen. Saa nähdä, tullaanko Seran kanssa kultamitali kaulassa takasin! Jos niin käy, lupaan maksaa jokaiselle tätä blogia lukevalle tuhat euroa puhtaana käteen! Nyt kannattaa siis pitää peukkuja!
Aloitetaan Paquito Pepitolla. Eli pikkuliini Pepeliinillä. Eli pikku-Sepellä. Eli pienellä Seralla. Sitä se nyt nimittäin on, kun sai taas kesätukan. Maria, joka ystävällisesti leikkasi Sepsukan tukan, oli myös punninnut sen. 495 grammaa puhdasta (kyllä, koska pesin sen!) karvaa. Huh. Miettikää nyt, noin pienellä koiralla puoli kiloa lisäpainoa on aika paljon! Ainakin, kun sen harrastus on noin urheilullinen.
Seppå leikkaussalissa
Eipä siis ihmekään, että Sera tänäkin vuonna on irokeesin saatuaan iloinnut, loikkinut, leikittänyt Nastaa ja välillä leikkinyt yksinkin, ollut liikuttavan iloinen miun tai Jaakon saapuessa kotiin töistä sekä tietenkin saanut ihan hurjan vauhdin alleen. Kesärenkaat ja paremman moottorin. Mutta on se vähän palellutkin, niinkuin viimekin kesän korvilla parturoinnin jälkeen. Nyt kun on vielä vähän viileääkin. Onneksi meillä on Back On Track, johon Sera sukeltaa onnellisena. BoTin lisäksi olen käärinyt sen viltteihin. Kas näin:
En oo oikein jaksanut käydä treeneissä, kun on ollut nyt kisoja suhteellisen paljon. Olis ehkä aihetta, sillä Nape on saanut lisänimen Rima Roiskis. Joo. Se vähän tiputteli rimoja pääsiäisen kisoissa. Ekalla radalla saatiin tulokseksi 20 vp ja toiselta 25 vp. Rimoja kaikki. Loput radat (pe kaksi, la kolme) menikin sitten HYLyiksi, ihan omasta tahdostani. Tai viimeisellä radalla Napetti otti ohjat käsiinsä ja kirmasi putkeen hypyn sijaan, joten siitä Napen tahtoma HYL. Mutta nuo omatahtoiset hylkäykset otin siis niin, että kun Nape oli porsastellut tarpeeksi rimojen kanssa, nappasin sen kainaloon ja käveltiin pois. Ekalla kerralla tuomari jopa luuli, että aion (taas!) hakata koiraani, kun rupesin sitä syliin nostamaan. Huusi jo "HEI!", kunnes tajusi, että nostan vain koiran kainaloon kun katsoin sitä vähän hoomoilasena. Seurakaveri jo vitsaili, että taitaa olla maine kiirinyt ja sana kulkenut tästä Pohjois-Karjalan aksakenttien koiranhakkaajasta!
En tiedä, oliko tuosta syliin nostamisesta (ja näin ollen radan keskeyttämisestä) hyötyä, mutta toisiksi viimeiseltä radalta poistuttuamme Napetti katsoi minua hölmistyneenä ja käveli rauhallisesti vierelläni ja minua tuijottaen ulos hallista. Normaaliolotilahan sillä on repiä hihnaa kuola suupielistä roiskuen ja räyhäten mulle ja hihnalle. Kohtasikohan Napetin pään sisällä olevat herneet?! Tätä kokeillaan jatkossakin. Tuon lisäksi aiotaan kokeilla rimojen nostamista. Siis treenataan maksimikorkeuksilla. Tässä tapauksessa pitää muistaa lämmitellä ja jäähdytellä koira hyvin. Erinomaisen hyvin. Lisäksi Napen kasvattaja Tiina on jo aiemmin neuvonut, että koiralle kunnon huomautus riman tiputtamisesta. Ei siis koiran hakkaamista, vaikka joku agilitytuomari niin saattaisi tästä tekstistä ja sen kirjoittajasta päätelläkin, vaan äkäinen huomautus.
Tehtiinpä tänään tuossa pihalla piha-aksaa ja pääsin huomauttamaan. Nasta meni vähän hämilleen kun suutuin sille riman tiputtamisesta. Kyllä hyppäsi nätisti sen jälkeen! Oonkohan mie vahingossa itse ajanut meidät tähän pisteeseen? Seralle kun ei oikein ole voinut huomauttaa edes vähemmän rumasti, koska se menee siihen hakkausmoodiin, joka nähtiin mm. Lappeenrannassa ja Kuopiossa. Joskus pelkkä murahduskin riittää, että Sera ahdistuu. Katsotaan, tuoko turkki (siis sen katoaminen) muutosta myös asenteeseen. Nape on kyllä kovapäisempi, mutta kuitenkin jonkin verran ohjaajapehmeä. Mikä on siis ihan hyvä asia, en mie haluaisikaan sellaista koiraa, joka ei välittäisi rangaistuksista tai muista. Tänään meidän pihalla oli tuollainen pehmo-Nape, joka hämmentyi kovastikin riman tiputuksen seurauksista. Ei tippunut enää sen jälkeen, tosin ei me montaa kierrosta tässä otettukaan, irtoamista ja takaaleikkauksia lähinnä. Ekassa filmissä Nape, toisessa Pepito.
Viikonlopuksi lähdetään Mikkeliin Niina-Liina Linnan koulutukseen Nastan kanssa. Serakin toki lähtee reissuun mukaan, mutta vain Nasta treenaa. Pitääpä kysyä Niinultakin mielipidettä tuohon rima-asiaan. Pepito säästelee voimia omiin kisoihin, jotka on 3.5. Kisaputki saa jatkoa 11.5. Savonlinnasta (molemmat) ja ehkä 17.5. Varkaudesta. Sittenpä onkin Maple Yard -leiri, jonne Sera ei siis lähde mukaan, mutta lähtee Mikkeliin Päivin tykö ja kisaamaankin Päkän kanssa. Nehän tekivät jo kisadebyyttinsä pääsiäisenä hyppyradalla. Hirveen hyvä rata, joka kuitenkin oli hyl. Sera oli niin liikuttavan innoissaan! On se höpöliini.
Kisat Lappeenrannassa: Nastalle hyl-hyl-5, kaikki oikein mainioita ratoja. Seralle hyl-nolla-nolla, oikein paskoja ratoja. Lisänä Sera nolasi minut taas "hakkausilmeellä", ja tällä kertaa tuomari vihelsi meidät ulos radalta. Siis vihelsi pilliin ja sanoi "nyt ulos radalta". Eipä oo ennen meitä ulos radalta vihelletty! Suututti. Serakin taisi sen huomata, koska teki sen tuplanollan. Hyvä turre. Molemmat saivat herkkukiitokset radoista - Nape sujuvuudesta ja Sepe nollista. Bonukset: Napen Lenni-veljen kanssa treffit, veljen tyttö mukana reissussa, hitaita kävelyitä eri paikoissa, auringonpaisteessa. Miinukset: Sera kaatui pussista tullessaan, molemmat tassut jäivät alle ja kaksi vikaa hyppyä näytti aika pahalta (pussi oli kolmanneksi viimeinen este). Lisäksi Sera on aika tönkkö. Siitä lisää alempana. Kuvia: Lenni & Nape kirmaa jälleen. Lappeenrannan koirakokoonpano. Nape leikkipuistossa. Nape leikkipuiston ulkopuolella.
Kevät & bonukset: Luonto alkaa kukoistaa. Ihanaa! Sera ja Nasta on päässeet ekan kerran tänä keväänä ulkoruokintaan (jee matot pysyy puhtaana!). Sera saa kesätukan ihan parin viikon sisään. Miinukset: Sera vanhenee. Se on tönkkö. Fyssari onkin sen yliliikkuvista kintereistä maininnut, mutta minusta näyttää, että ne on ihan tönköt. Videolta katsottaessa näyttää, kuin se ei taivuttaisi jalkoja ollenkaan polven alapuolelta. Polvesta kyllä, mutta sen jälkeen se on puujalka. Siksi se sai tänään (fyssarin suosituksesta) Back On Trackin kinnersuojat. Vaikka ne on aika hintavat kankaan pinta-alaan nähden, uskalsin ne ostaa, koska Sera on vastannut tosi hyvin loimeenkin. Vaikutus on selkeä ja koira tykkää loimesta. Koska kinnersuojat on nyt ihan uudet sille, tarkkailen hieman tilannetta enkä tiedä, osallistuuko Sera pääsiäisen kisoihin. Ehkä yhdelle agiradalle + mahdollisesti hyppikselle. Perjantaina kuitenkin on neljä rataa, joten olisi se mullekin iso urakka juosta kahdeksan rataa. Nape kun osallistuu kaikille (perjantain) radoille. Kuvia: Kevät. Kinnersuoja läheltä. KinnersuojaSera kauempaa sekä takapiru ite! Sera nauttii viimeisistä viilentävistä länteistä. "Odota!" "Ole hyvä".
Bonuksien bonus: Videoita kisoista! Mutta äh. Minä en tajua tuota videoiden etsimisen logiikkaa. Kun etsii sillä nimellä, millä on videot youtubeen ladannut, ei niitä löydy. Joskus löytyy. Joskus ei. Nyt ei. Vain Napen kaksi ekaa rataa sieltä löytyi. Seran A-rataa tuolta ei kyllä edes löydy, koska se oli niin nöyryyttävä. En ihan oikeasti hakkaa koiraani virheen tultua. Uskokaa!
Nasta A-rata (hyl)
Nasta B-rata (hyl)
Kirjanpidon lopputulos: Ihanaa kun on kevät, toinen koirista jää erittäin todennäköisesti SM-kisojen jälkeen osa-aikaiselle eläkkeelle ja toisen kanssa aloitetaan yhteistyön hiominen. Plussalla ollaan, kaikesta huolimatta.
Kahdet - tai oikeastaan kolmet - kisat on kahtena edellisenä viikonloppuna kisattu, ensin Jyväskylässä ja sitten Kuopiossa ihan kahtena peräkkäisenä päivänä. Niistä ei hirveesti palkintoja tipahdellut, paitsi Kuopion yhdeltä hyppyradalta Seralle: se tuli kolmanneksi yliaikanollalla. Kaksi ensimmäistäkin tekivät yliaikanollat. Tiukat oli ihanneajat Kuopiossa Luxemburgilaisen Manuel Alffin radoilla, kuten myös Huittisen Harrin hyppiksillä. Pahimmillaan yli neljää metriä sekunnissa piti tykittää hyppiksillä, ja agiradoillakin tasan neljää. Seralle se valitettavasti on viime aikoina ollut Mission Impossible. Muutenkin tuo aksaaminen on Seralla, miun luottomasiinalla, vähän hakusessa! Puomin kontakteja ei oteta, takaakiertoihin tai niistoihin ei tulla ja koko ajan se möykkää radalla. Vöyvöyvöyyyy joka asiaan ja ohjaukseen! Ärsyttävää! Luuleeko se, että tarpeeksi vanhana ei tarvitse enää suorittaa rataa tuomarin suunnittelemassa järjestyksessä tai miun ohjeiden mukaan?
Radat oli kyllä melkomoiset, täytyy myöntää. Niissä oli kiekuraa ja kiharaa, väliin jätettäviä esteitä ja suoria, joiden päässä jotain kuviokikkailuja. Ei kuitenkaan liian vaikeita, ihan suoritettavia kyllä, mutta Seran kanssa ongelmaksi muodostui vauhti ja Nastan kanssa se, että meidän yhteistyö ei oo vielä täydellistä kolmosluokkaan. Mulla jyskyttää takaraivossa aina rataantutustumisessa se, että miten kummassa ehdin Nastan kanssa siihenjatuohon ohjaukseen, kun se on niin paljon nopeampi kuin Sera. Enkä aina ehdikään, kun yhteistyö ja estevarmuus on vielä vähän hakusessa, varsinkin silloin, kun jännitän ja mietin tuota kiirehtimistä ja ehtimistä. Koska silloin myös Nastalla keittää ja se höseltää, tiputtaa rimoja ja komentaa ja vinkuu. Ja minä varmistelen ja ohjaan eri tavalla kuin rentona treeneissä. Turhauttavaa! Pitää vaan saada rutiinia alle kisoihin pikku-ukkelin kanssa, eiköhän se yhteistyö pikkuhiljaa rullaa sujuvammaksi.
Nasta kyllä teki yhden ihan kivan radan, himppusta vaille nollan! Nimittäin yhtä rimaa vaille. Minä jäin jälkeen ja Nasta tiputti riman. Se oli lauantain viimeinen rata, eli takana oli viisi juostua suoritusta. Alkoi jo vähän painaa jaloissa aikaisin herääminen, syömättömyys ja nuo juostut radat ja siinäpä sitten jäin jälkeen. Harmi! Sunnuntaina Napetin radat rullasivat ihan kivasti, mutta tuloksia ei oikein tullut. Virheitä sitäkin enemmän ;) Täytyy kyllä sanoa, että ne oli niitä hyviä hylkyjä, vaikkei hylkyjä kaikki radat olleetkaan.
Sera sen sijaan sikaili oikein koko rahan edestä: ei ottanut puomin alastuloa, ei tullut pakkovalssiin(, jonka ratatyöntekijäkin sanoi miun tehneen hyvin) ja näytteli hakattua lassie-ressua. Kas näin: Suutuin tuosta pakkovalssi-episodista niin, että lähdin pois radalta ja iskin koiralle pannan ja hihnan kaulaan. Sillä jäi ilmeisesti karvat johonkin väliin, ja kun vetäisin hihnasta, että ala tulla, se huusi kuin hakattava. Jes. Sain sen nöyränä matelevan koiran ulos hallista kuitenkin. Seuraavalla radalla puomin kontakti jäi taas ottamatta, ja sanoin heti alastulon jälkeen "MUR". Sera meni niiiiiin kyyryyn kuin noin iso koira voi vain mennä ja laittoi korvat luimuun ja mateli miun eteen. Käveltiin sitten pois ja Sera näytteli hakattua. Ihme, ettei kukaan tullu sanomaan mitään tai edes katsonu pahasti! Kiitos Sera! Kerron nyt tässä sitten kaikille, että en tosiaankaan hakkaa, pieksä tai rankaise koiraa kontaktin ottamatta jättämisestä muuten kuin sanallisesti tai aksat keskeyttämällä. Mutta Sepsuli on niin herkkis, että se aistii heti, kun minuu rupee v*tuttamaan tai kun se itse tietää tehneensä väärin. Joskus se katsoo minua kyynelehtivillä silmillään, siristelee niitä ja sen katse sanoo, että se yritti kaikkensa, mutta siihen kontaktille vaan ei voi koskea! Uskotteko?!
Sellaset kisat. Onneksi kotimatkalla Kuopiosta sain viestin, että Sera on saavuttanut PoKSin vuoden agilitykoira 2013 -kisassa jaetun toisen sijan! Eikä siinä vielä kaikki: Nasta tuli myös toiselle jaetulle sijalle vuoden agilitytulokas -kisassa! Nastan kanssa palkintosijan jakoi serkkupoika Late. Ei hullummin! Seran kanssa toiselle sijalle pääsi Satun russeli, mutta kun en muista oliko se Sylvi vai Kerttu. Jompikumpi. :) Jotta hyviä uutisia olisi huonoja enemmän, niin kerrottakoon vielä, että miut valittiin PoKSin hallitukseen kaksivuotiskaudeksi ja sain eniten ääniä. Kivaa! Katotaan, millasia soppia siellä pääsen sekoittelemaan ;)
