keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Nastan tokopäivitys

Kuten otsikkokin sen kertoo, tämä päivitys koskee Napsuttimen tokoa. Alkeiskurssi nimittäin loppui eilen ja kurssin päätteeksi meille pidettiin möllitoko. Siinä oli kaikki muut ALOn liikkeet paitsi ilman hihnaa seuraaminen. Kai kaikki muut? Mie kun en tosiaan tällä tokon saralla oo mikään asiantuntija. Koska kyseessä oli siis kurssin "päättökoe" niin palkata tietenkin sai, tai ei mielellään seuraamisen yhteydessä, mutta pysähtyessä joo. Meillä tuo seuraaminen kun ei oo vahvinta osaamista niin se vähän jänskätti jos ei oo namia kädessä, että miten käy. Hyvin kävi. Tässä kuva "kisakirjasta":



Klikkaamalla isommaks! Hienosti siis kympit luoksepäästävyydestä (jännitti, Nape kun on vähän innokas kaveri), paikkamakuusta (palkkasin kolmesti, viereinen koira haukkui) ja kokonaisvaikutelmasta. Niin, onhan se ihan kymppi kokonaisuudessaan ;) Ysit tipahti sitten seuraamisesta (hakee vähän paikkaa, on tosiaan melko vaiheessa meillä), maahanmenosta liikkeestä (käsimerkki, valui ehkä askeleen), luoksetulosta (korjasin perusasentoa, tuli vähän vinoon), seisomaan jäännistä (iiiiiso käsimerkki) ja hypystä (ennakoi perusasennon!!). Arvostelu oli myös kovin armollinen, mutta alkeissahan tässä vielä ollaankin ja mekin alotettiin ihan nollasta niin tyytyväinen saa olla! :) 

Napettimessa on kyllä potentiaalia tähän(kin) lajiin, eri asia sitten osaako sen ohjaaja opettaa sille asiat hyvin. Kurssin vetäjä sanoi, että käsimerkit pois ja pientä viilaamista, niin ollaan valmiita kisaamaan. Huh! Aika iso on muuten harppaus tokotietämättömyydestä kisavalmiuteen! No, ei tietenkään vielä olla mitenkään päin valmiita, mutta pian kuulemma. Kyllähän tuolla Napella moottoria löytyy, pitää vaan pitää huoli, ettei (vetäjän neuvo) seuraamisesta tehdä tylsää pitkillä pätkillä näin aluks. Lyhyitä treenejä ja käsimerkkien häivytys. Ja vetäjäkin huomasi Nastan ennakoinnin, ja sanoi mm. seisomaan jäännin, liikkeestä maahanmenon ja hypyn kohdalla, että niitä liikkeitä ei kannata tehdä perusasentoon asti, vaan palkata aina seisomaan jäännistä, vapauttaa maasta ja hypyn taakse seisomaan jäämisestä. Mennä toki viereen, mutta palkata ja vapauttaa koira seisaalleen. 

Pitääköhän miun nyt kuitenkin omia tuo Napetin itselleni tokokoiraksikin? Päivihän oli lupautunut kisaamaan tokossa Nastan kanssa. Muttakun se lurjus käy treenaamassa Napen kanssa tokoa harvoin, eli ei ikinä! Miten tähän päädyttiin... Annia puras tokokärpänen?!

P.S. Agility jatkaa kuitenkin sydämiemme valittuna! Napsutin on jo näin iso:


Sillä on jo oma kisakirja! Käääk! Jännittää! 

P.P.S. Jottei Sepsutin jäisi mainitsematta: Se on hirveen ihana ja kultanen koira!

torstai 14. helmikuuta 2013

Aksattu on

...ja tokoiltukin. Tokosta nyt alkuun: Nasta on oppinut peruuttamaan pahvilaatikon päälle, eli takapään käyttö on nyt parempaa. Käännös vasemmalle onnistuu jo aika hyvin, ollaan edistytty vauhdilla! Kun saa hyviä ohjeita, niin edistyy, yllättäen, heh. Miehän en tokoilusta tajua yhtikäs mitään - en siis osaa opettaa koiralle mitään liikkeitä ilman "obedience for dummies" -tyyppisiä ohjeita. Siis kädestä pitäen minuu pitää neuvoa tässä asiassa. Oon ihan märkäkorva, mitä tokoon tulee. Paikallaanolo on Napelle ihan helppo juttu, koskaan ei oo päässyt nousemaan treeneissä, jes! Oon osannu siis palkata oikein. Jotain sentään! Viimeksi tokossa viereinen koira nousi ja haukahteli omistajalleen ja Nape vilkas sitä mutta kääntyi heti takas tuijottamaan minuu ja pysyi hienosti maassa. Palkkasin tietenkin. Luoksetulossa ei ongelmaa. Tuo on niin tekemään motivoitunut, että tekee kun pyytää ja muu unohtuu ympäriltä. Toki se varmasti oottaa palkkaakin (ja sen takiahan koirat töitä tekeekin), mutta moottori on kyllä kunnossa!

Ollaan agilidattu niin vapaavuoroilla kuin viikkotreeneissäkin. Viime viikolta on videot nettiin lataamatta, samoin vapaavuoron aksat, mutta eilisen treeneistä on jo leffat youtubessa. Vapaavuorolla oli miun ja Annin lisäksi Veera ja Late. Tehtiin kunnon juoksutreeniä ja voin kertoa, että hiki tuli ja kipittää piti! Mutta pitikö yrittää taas urheilla, meni nimittäin selkä niin jumiin että vain puoltoista tuntia piikkimatolla ja muutama burana (liikaa) piti miut järjissäni. Sellasta tää on, tämä maanantaikappaleen elämä nimittäin. Veeran kanssa tehtiin aksavaihtokaupat, eli kokeiltiin toistemme koiruleita. Mie menin ensin Laten kanssa. Late ei aluks meinannut uskoa, että mamma ei tuukaan mukaan radalle, vaan että pitää tuon vieraan tätin kanssa mennä! Oh no! Kyllä se lähti kuitenkin kivasti mukaan, mutta huomas selkeesti, että nyt ei oo oikee nainen puikoissa: vauhti oli sunnuntaiajelu-luokkaa ja vähän kyseli koko ajan että mihinkäs sitä nyt mentäs. Ihan sama oli Nastalla Veeran kanssa ekalla kiekolla. Veera hyväkuntoisena nuorena naisena otti Napettimen kanssa toisenkin kierroksen, jolloin Nasta alkoi jo näyttää oikeeta vauhtiaan ja eteni oikein kivasti! Taidanpa kuitenkin äkkiä ladata sen videon nettiin, oli se niin hieno! Noin, tuosta klikkaamalla näkyy Veeran ja Nastan suoritus! Vähän räiskii rimoja, mutta hienoa menoa silti. :)

Eilen treeneissä tehtiin kivaa rataa, joka ei mennyt kummaltakaan koiralta nollana läpi, mutta oli toden totta mukava ja kivasti etenevä rata. Sylkkäreitä oli muutama ja niitäpä ei ollakaan piiiiitkään aikaan Sepsun kanssa ja lähes koskaan Napsun kanssa treenattu. Hyvin toimivat! Nape teki taas ensin, että Sera sai jotain suuttumisen aihetta häkissä. Napsutin teki kivasti! Kuten aina :) Mitä nyt meinas kaatua pussiin, ei kunnolla lukenut ekaa sylkkäriä ja oikas viimeisen keppivälin. Pikkujuttuja ;) Tässä video. Otettiin kepit sit uudelleen ja kovasti tuo putki veti Napsutinta. Onnistui se kuitenkin lopulta ja päästiin tekemään loputkin radasta. Kuten varmaan näkyy ja Annin sanoista kuuluukin, Nasta ennakoi hitusen tuossa puomin vapautuksessa, joten otettiin loppu uudelleen. Ja palkkasin 2on2offissa odottamisesta. 

Serakin pääsi aksaamaan, tottakai! Alku meni tosi hienosti, kerkesin persjättöönkin kasihypyn jälkeen. Mutta sitten miun irtoamaton koira irtosi kahden putken jälkeen houkutushypylle! Sepsu on kyllä saanut tosi paljon tulta ja tappuraa aksakentälle Napen tulon jälkeen. Ihanaa! Ehkä myö vielä keretään tänäkin vuonna kolmosissa ihanneaikoihin. Yritetään niitä nollia keräillä. Tupla ois haaveissa. Ei ehkä tuu onnistumaan, mutta jos yrittäs edes. Mahdollista se on, jos kartturilla kestää kasetti, eikä lähde kiirehtimään esimerkiks kontaktien alastuloja vaan kirittää sitten muilla rataosuuksilla. Enivei, tässä Seran rata. YHTÄÄN rimaa ei tullut alas ja hirveen nätisti otti kaikki kontaktit verrattuna siihen, että ne ei tosiaankaan valitettavasti oo varmat. Ei sitten otettu koko rataa enää Sepsulin kanssa uudelleen ettei tulis mahdollisuutta epäonnistua kontakteilla, vaan tehtiin pari sylkkäriharjotusta ja kiritystä kepeille, josko niistä tulis vähän nopeemmat vielä. 

Huomenna varmaan pitää lähteä jäälle kattomaan, pääsiskö sinne hiihtelemään. Saa nähdä mitä tuo (kasvanut) lauma on tällä kertaa hiihtämisestä mieltä! Meillä on tällä hetkellä tällanen kokoonpano, kun Seran sisko Lara on meillä taas muutaman päivän hoidossa:


Nape, Lartsu ja Sepsu
Meillä on lauantaina tokon loppu"kokeen" eka osa. Toinen osa on sitten ensi tiistaina. Se ei siis tosiaankaan oo mikään möllitoko, vaan käsittääkseni toko-opet vaan katsovat, ollaanko me yhtään edistytty, tehty läksyjä, oltu motivoituneita ja onko meistä alkeiskurssilaisista jatkamaan seuraaville tokokursseille. Pitää ehkä vielä vähän treenata. Ainakin niitä jääviä liikkeitä. Seisomaan jääminen on meidän kompastuskivi, kuten myös ihan perus seuraaminen. Vaikeeta tuo tokoilu kun ei osaa sitä yhtään. Jos osais, niin sithän se ois helppoa. Tähän filosofiseen pohdintaan on hyvä päättää tämä kirjoitus! Heippa!

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Viikonloppunakin harrastetaan

Lauantaiaamuna rupesin paniikissa tekemään tokon kotiläksyjä, kun en aiemminkaan ollut niitä alkanut tehdä. Just tällanen mie aina oon ollu läksyjen kanssa! Opettajana mottoni kuuluukin seuraavasti: Älä tee niinkuin mie teen, tee niinkuin mie sanon! Se pätee myös läksyihin. No, onneks mulla on käsissäni hienonhieno ja viisas harrastuskoira Nasta, joka oppi peruuttamisen (joka meillä siis oli läksynä, en muistanut kuin vasta perjantai-iltana) parilla toistolla. Nyt peruutetaan jo pari askelta, tavoitteena toki hallin mitta ;) 

Liukkos-Anni oli meillä tokossa tällä kertaa ohjaajana. Harjoteltiin perusasentoa, seuraamisen alkeita, maahanmenoa sivulla ja tokohyppyä. Anni myös lähestyi jokaista koirakkoa, ja koiran piti pysyä perusasennossa. Kovinkaan lähelle meitä Anni ei tullut, koska Anni on Napelle tuttu, ja innostuu aina ihan hirrrrrveesti (siis Nape innostuu :D ), koska Anni on tosi usein meiän kaa aksaamassa. Siispä Napelle riitti harjoitukseksi, että Anni käveli meiän ympäri pari kertaa ja Napsu pysyi hienosti perusasennossa. Maahanmenossa ollaan treenattu kestoa, joten nyt pitää ruveta palkkaamaan nopeesta maahanmenosta. Muuten nätisti menee maate. Hyppy hyvä. Pitää ruveta treenaamaan paikka-käskyllä hypyn taakse jähmettymistä ja sitä, että mie tulen sinne, mutten pyydä perusasentoon. Nasta ennakoi todella herkästi ja yhdenkin toiston jälkeen arvaa, mitä ollaan tekemässä ja tarjoo itse maahanmenoa/sivulle tuloa/peruuttamista jnejne. Mutta meistähän alkaa kuoriutua tokoilijoita! Kas kummaa! Kun sais vielä seuraamiseen kunnolla neuvoja ja vinkkejä. Läksynä taisi olla myös mukana kulkemisen vahvistaminen, mutta koska oon vahvistanu Nastalle sivu-käskyä, se tulee askeleen mukana ja istuu heti enkä ehdi palkata kun se kävelee. Tai pitäs yrittää paremmin. Ehkäpä saan siihen jotain vinkkiä vielä. Anni katsoi lopuks vielä jokaisen hypyn. Saatiin hyväksytty :D 

Pyysin Annin meiän kanssa seuraavaksi aamuksi treenaamaan, sillä oltiin ajateltu Päivin kanssa kävästä sunnuntaiaamun kunniaksi vähän treenaamassa, kun Päivikin kun pitkästä aikaa oli Joensuussa ihanan pikku prinsessan Meean 4-vuotissynttäreillä. Koska aikainen lintu madon nappaa, oltiin hallilla jo yhdeksältä tänä aamuna. Päätettiin treenata ykkösluokan rataa, sillä sitä meidän kaikkien pitäs treenatakin: Wiiman, Neekan, Nuuran ja Napen! Sepsullekin kunnon posotusrata tekis hyvää pitkästä aikaa. Muutama hyppy jouduttiin jättämään päistä pois, halli kun ei oo kisamittanen, mutta 15 estettä pitkä oli meiän rata. 

Nasta aloitti. Ja teki nollan! Ihana Nape! Palkkasin keinulle, joka oli vähän hidas, mutta ihan hyvä. Sai siis keinun suorituksesta palkan, nopeesta 2on2offista saa palkaksi jatkaa rataa. Mutta ei oo meillä varmasti keinun suoritusnopeudesta ihanneajat kiinni. Ja taisipa taas meloa kepitkin, wau. Oon todellakin tyytyväinen, että opetin Nastalle 2by2-tekniikalla kepit! Tässä Napsuttimen eka rata: KLIK!

Sepsuli teki saman radan, vähän hitaammin ja epävarmemmilla kontakteilla. Meidän ikuinen murheenkryyni. No, näillä mennään, Sera on miun agilityn harjoituskappale, koska oli miun eka harrastuskoira! Mutta kauheen hyvä sellanen kuitenkin! Keskiviikkona viikkotreeneissä suutuin sille kontaktin yli hyppäämisestä, ja sitä hävetti. Ja sit minuukin, kun se niin luimus. Yhestä pienestä p*rkeleestä! Mutta ottipa sen jälkeen kontaktit! Epävarmoista kontakteista huolimatta Sepsuli teki nollan, tottakai. Tässä Seran nolla: Klikkaa tästä

Tehtiin toinen kierros (eli "B-rata") toisin päin, eli rata lopusta alkuun. Oli vähän vaikeempi noin päin, varsinkin lopun putki-hyppy. Tässä meinaa Annin polville ja Napen nenälle käydä vähän huonosti, mutta selvittiin hengissä maaliin. Yritettiin vaihtoehtoista loppua, jossa keppien jälkeen tein vastakäännöksen - kääntyipä muuten hyvin! - ja juoksinkin putken toiselta puolelta. Napsu ei tienny mihin se kartturi hävis! Ei ollu Napelle vielä tuttu juttu, mutta Serallepa oli. Mitä nyt meni heti aluks väärään päähän putkea ja keinukin oli ihan hirvee... Mutta kylläpä kannatti mennä sunnuntain ratoks treenaamaan! Oli hirveen kivat treenit ja tuli jälleen kerran todistettua, että kai se tosiaan on kisavalmis, tuo pentu nimittäin. Mukavata. Palkkioksi hyvästä treenistä tein itselleni pannaria. Kas tällaista:

NAM!
On muuten maailman parasta pannaria. Rasvasta ja makeeta. Oikein täyteläistä. Ite tykkään jättää taikinan hitusen raa'aksi, eli tuo on sisältä vähän sellasta mössöö. Nam. Verisuonet kiittää. Mutta pitäähän hieno viikonloppu päättää hienoon ateriaan. Tai siis jälkkäriin!

Ainiin, P.S.: Annin Nuura teki kepit! Siis 2x6 keppiä! Jee! 2by2-kepittelyssä on siis vaihe, jossa koira palkataan nopeesti kuuden kepin jälkeen, ja heti perään tehdään toiset kuusi keppiä. Kohta kepit liitetään yhteen ja koira kepittää täydet 12 keppiä. Kohta se Nuurakin on siinä vaiheessa! Vau!